101. Syyria 120714

Olen nyt ylittänyt sadan blogin rajan. Samalla olen huomannut, että terminologiaani on korjattava. Minulla on vain yksi ja ainoa blogi. Siihen kirjoittamani tekstit ovat "postauksia". Niitä minulla on nyt kasassa 100 kappaletta. Kevättalvella, kun sujuttelin perässähiihtäjä Unto Hämäläisen vaaliblogin latuja, ajattelin, että sata olisi sopiva raja, jolla pysähtyisin funtsimaan, viitsinkö jatkaa vai panenko pillit pussiin.

Olin kuitenkin heti alussa päättänyt, etten ryhtyisi kilpailemaan Kemppisen enkä Virolaisen kanssa postausten määrissä. Sehän olisi  ollut toivotonta. Molempien tuotanto on ollut huimaava. Erityisesti JK:n. Vuodesta 2011 lähtien hän on kirjoittanut tähän päivään mennessä 2446 postausta. Site meter ilmoitti tänään huikean kävijäluvun (3 772 728). JV:n postausten lukumäärä on vaatimattomampi (616), mutta toisaalta hän kirjoittaa usein pitkästi ja perusteellisesti.

Olen jo aikoja sitten liittänyt molemmat blogistit aamulukemistooni, johon ei kuulu yhtään paperilehteä. Viikoittain luen tosin Kirkko&Kaupungin kannesta kanteen. Hämeen linnan kirjaston Makupaloista löydän tarvittaessa sekä kotimaista että ulkomaista lisälukemista.

Nyt olen siis päättänyt jatkaa.

Näin syntyy liitetiedosto päiväkirjoihini, joita olen kirjoittanut siitä saakka, kun UKK ilmoitti (26.10.1981) jättävänsä presidentin tehtävät. Samalla huomaan löytävän lisämerkintöjä myös Unikirjaani, jonka aloitin 1.1.1980.

Teemojen löytyminen on luku sinänsä.

Jukka Kemppiselle se ei tunnu tuottavan vaikeuksia, vaikka joskus (tosin aniharvoin) näkee, että jokin postaus on väkisin puserrettu. Jyrki Virolaisella taas on oma erityisalueensa, juridiikka, jonka piirissä hän viihtyy ja josta hän kaivaa esiin omia teemojaan. Joskus ne liittyvät hieman levottomasti päivän politiikkaan.

Sadannen postaukseni jälkeen huomaan liikkuneeni aika usein kaksinkertaisen politrukin maisemissa eikä sille taida voida oikein mitään.

Näen sen myös unikirjastani. Erilaiset poliittiset teemat kulkevat punaisena lankana postauksissani ja unissani. Niistä esimerkkinä olen kirjannut toiseksi unekseni (3-4.1.1980) seuraavan unen, jonka panen tähän näytille, vaikka se liittyy vain hatarasti tähän postaukseen valitsemaani teemaan:

Olin KOP:n pääkonttorissa, jossain toisessa kerroksessa. Talo sijaitsi - omituista kyllä - Suurkirkkoa vastapäätä; siinä missä on poliisin tiloja. Joku henkilö, jonka identiteettiä en tunnistanut, mutta joka oli tummatukkainen ja lihavahko, pöhöttynyt, oli lyönyt Tuure Junnilan kanssa jostakin vetoa, ja Junnila hävisi. Siispä hävinneen piti hirttäytyä heittäytymällä naru kaulassa kadulle. Annoimme TJ:lle narun, jonka hän otti käteensä ja vetäytyi huoneeseensa. Jäimme hienotunteisuussyistä ulkopuolelle. Kuului karmea huuto. Putoava ääni. Tummatukkaisen vuoro oli kuitenkin myös hirttäytyä. Sovitin hirttosilmukan hänen kaulaansa. Se oli kuitenkin liian löysä, joten otimme sen pois päästä. Silloin kaveri sanoi, että hän menee alas kaljalle - ja jäi sille tielleen. Heräsin siihen tunteeseen, että myös TJ oli vain huutanut, mutta ei hirttäytynyt. Siis petkuttanut.

(Myöhemmin opin joltakin unispesialistilta, että unille on hyvä merkitä jokin otsake ja että myös unen konteksti on hyvä kirjoittaa näkyviin. Jo vuosien ajan olen kirjoittanut unilleni myös oman tulkintani, mikä tuntuu järkevältä, koska vain minä itse pystyn tulkitsemaan "oikein" omia uniani! Unikirjani alkupuolella en ole kirjoittanut minkäänlaisia tulkintoja. Nyt huomaan, että Junnila-uneen löytyisi sellaisia vaikka kuinka paljon!)

Kuinkahan valtavasti erilaisia intrigejä ja "petkutuksia" liittyykään tämänhetkiseen tilanteeseen lähi-Idässä, erityisesti Syyriassa? Uskaltaisiko siitä sanoa mitään?

Tänä aamuna kirjasin muistiin London School of Economicsin johtajan Fawaz Gergesin synkän lausunnon. Hän ei näe valoa Syyrian konfliktin päässä:  "Väkivalta ja sen kiihtyminen ovat kirineet diplomatian edelle. Tämä hirvittävä verilöyly (hyökkäys pieneen al-Tremsen kylään) on jälleen uusi merkki siitä, että Syyria on karkaamassa hallinnasta."

Yritän löytää mittasuhteita ja koordinaatteja. Voisiko tästä alkaa se "suuri sota", jota kohti ihmiskunta on (jälleen) menossa? Mitä tarkoittaa tänä päivänä, että jokin 22 miljoonan asukkaan maa on "karkaamassa hallinnasta"?  Kenen tai minkä hallinnasta?

Jälleen kerran hakukone Google antaa perspektiiviä.

"Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen. Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja."

Kysymys on vuosituhansista.

Kuinka tämä Hiroshiman, Higgsin hiukkasen ja ilmastosairauden sukupolvi voisi estää noin vanhan maan karkaamasta hallinnasta!  Eihän vastaavasta urakasta ole yksikään aikaisempi sukupolvikaan selviytynyt, vaikka yrityksiä ei ole puuttunut.

Aina on päädytty väkivaltaan - väkivallan kierteeseen - sotaan.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että suurvallat pystyvät hetkeksi estämään tynnyrin räjähtämisen.

Koreat korot (diplomatia) ja raskaat saappaat (sotateollisuus) saattavat vielä jonkin aikaa kulkea kepein askelin, tasatahtia, kohti suurta, kohtalokasta - kysymysmerkkiä!