99. Piispan kyydissä 120701

Olen viime vuosina tottunut lukemaan Suomen Kuvalehdestä emerituspiispa Mikko Heikan näkökumia. Niistä saan usein tärkeitä ajatusvirikkeitä. Monet ovat kuitenkin jääneet vaeltelemaan sinisillä vuorilla ja haihtuneet ajan myötä pois mielestäni.

Vuosia sitten muistan tarttuneeni hänen kommenttiinsa ”karrelle palaneesta jälkimodernin kirkon sparraajasta” ja "ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ihmiskunnan moraalisesta myrskystä". Ne johtivat lyhyeen kirjeenvaihtoon.

Nyt silmäni osuivat Johannes Kastajaan Wall Streetillä (SK 25-26 2012).

"Kapitalismi tarvitsee moraalista uudistumista välttääkseen sukupuuton."

Ennen kuin hyppäsin piispan kyytiin, oli jälleen pakko turvautua Googlen apuun.

Olisi tietysti pitänyt ehtiä lukea Niall Fergusonin ja Paul Lillrankin kirjat, joihin M.H. viittaa, mutta siihen tarmoni ei riittänyt. Sen sijaan katsoin kyllä, mitä tuossa nykypäivän "tietokirjassa" kirjoitetaan sanonnasta "pappia kyydissä" ja mitä siitä löytyy Johannes Kastajasta.

Ensin mainitusta ei löytynyt mitään olennaista. Vain puolihävytön anekdootti piiasta, joka saatteli vällyjen alla pappia tämän kotimatkalla. "En ole ensimmäistä kertaa pappia kyyditsemässä".

Johannes Kastajasta, jonka kuvan SK:n art director oli löytänyt emerituspiispan kolumnin kuvitukseksi (Outi Kainiemi), löytyi mielenkiintoinen näkökulma suomalaisten piispojen asemaan ja rooliin lutherilaisessa nykykirkossa.

Kirjoittajan (Väinö Holtti, Valoa ristiltä 2/1999) mukaan "piispamme harhailevat yhteisen hyvän jakomatkoilla" samalla kun "kansamme ja etenkin sen nuoret vaipuvat entistä syvemmälle syntiin ja suruttomuuteen."

Ymmärsin, että kirjoittaja kuulunee johonkin kirkon sisäiseen oppositiolahkoon, mutta mielenkiintoni heräsi kuitenkin sen verran, että luin koko jutun.

Piispat vetävät kirjoittajan mielestä ryhmää, "joka saarnaa pääasiassa sosiaalista parannusta ja puuhailee voittopuolisesti tämänpuoleisessa - he eivät ole Johannes Kastajan seuraajia."

Vai niin!

Kieltämättä kapitalismi ja Wall Street kuuluvat "tämänpuoleiseen". Vain tämänpuoleisessa "rahamarkkinat ovat siirtyneet pysyvään epälineaarisuuden ja kaaoksen aikaan" ja vain tämänpuoleisessa on mahdollista löytää alkemian resepti ja tehdä lyijystä kultaa (Ferguson).

Vain tämänpuoleisessa voidaan olla huolestuneita siitä, että rahamarkkinat kuolevat sukupuuttoon.

Ja edelleen. Vain tämänpuoleisessa voidaan pohtia, mitä tuonpuoleisen portilla tapahtuu, kuten saksalainen kardinaali Reinhard Marx tekee. "Taivaan portilla ei riitä, ettei ole tullut tuomituksi oikeudessa. Portilla kysytään, onko toiminut moraalisesti oikein."

Tätäkö parannussaarnaaja Johannes Kastaja opetti?

Oliko hän todellakin huolissaan siitä, että maapallon rahamarkkinat ovat kuolemassa sukupuuttoon!

Epäilen vahvasti

Viittaukset "porvarillisiin hyveisiin" tai "kuolemansynteihin" (Lillrank, Medicit) eivät sano mitään. Ne ovat vain hurskaita toiveita. Lääkkeitä ne eivät tietenkään ole.

Usko, toivo, rakkaus, oikeus, rohkeus, kohtuullisuus ja järkevyys ovat kauniita sanoja etenkin, kun niitä verrataan sellaisiin paheisiin kuin ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.

Kun ne kaikki pannaan pyörimään uskontojen lottorumpuun, joku voi aina silloin tällöin saada täysosuman!

So what!

Jonkinlaista suhteellisuuden tajua ja ymmärrystä on omassa mielikuvituksessani herättänyt mainio television ohjelma "Ihmeelliset uskonmenot".

Maailma on täynnä uskoja, uskontoja ja uskomuksia. Niistä voi jokainen valita itselleen sopivan tai yhdistellä niitä mieleisellä tavallaan.

Mutta mitä kapitalismille pitäisi tehdä?

Tässä vaiheessa tekee mieli hypätä pois emerituspiispan kyydistä.

Ymmärrän kyllä, että piispa Heikka liikkuu maallisen regimentin piirissä ja että sen vuoksi professorien Ferguson ja Lillrank esiin nostamat asiat kiinnostavat häntä ja että hän haluaa sanoa niistä oman mielipiteensä.

Ei siinä ole mitään moitittavaa. Mutta kun hän viittaa otsikossaan Johannes Kastajaan, hän astuu tosiasiassa hengellisen regimentin piiriin.

Kun maallisen regimentin piirissä raha, miekka ja esivalta hallitsevat, hengellisen regimentin aseena ovat evankeliumit.

Olen täysin varma siitä, ettei emerituspiispalla ole mennyt tässä suhteessa pasmat sekaisin. Mutta silti tuntuu siltä, että hän liikkuu kapitalismin kritiikissään oudossa maastossa. Siinä ei Tuomas Akvinolaisen hyve-oppipikaan riitä kompassiksi.

Kun en ole teologi eivätkä tuon tieteenalan peruskäsitteetkään ole minulle selviä, turvauduin jälleen Googleen!

"Molemmat regimentit ovat Jumalan säätämiä, ei vain hengellinen. Regimentit ovat erilaiset ja erilliset, mutta ne eivät ole irrallisia toisistaan. Ne ilmentävät Jumalan kahtalaista herruutta elämässä. Jumala käyttää siis maailmanhallinnassaan kumpaakin regimenttiä: maallinen on "Jumalan vasen käsi" ja hengellinen "Jumalan oikea käsi"."

Ahaa!

Pitäisikö sittenkin pysyä piispan kyydissä?

Hämmästyksekseni löysin Paavalin kirjeestä roomalaisille (13. luku) aiheeseen liittyvän määräyksen: "Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on."

Pitäisikö siis kapitalismin moraalisia perusteita vahvistaa tämän mukaisesti?

Jos markkinavoimat ovatkin Jumalan luomuksia ja jos ne voidaan hyväksyä esivallan aseiksi Paavalin tarkoittamassa hengessä, millä oikeudella professorit, piispat ja kardinaalit taistelevat niitä vastaan?

Mitä pahaa niissä voisi olla? Miksi maallinen ihminen yrittää sotkea enkeleiden suunnitelmia?

Stop.

Vaikka emerituspiispan ja professoreiden sanat tuntuvat radikaaleilta korvissani, ne eivät riitä. Ne eivät osu asian ytimeen.

Siksi tartun (itsenikin yllätykseksi) edellä mainitun Väinö Hottin esittämään kritiikkiin (vaikka se ei edes sivunnut kapitalismia eikä Wall Streetia):

"Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen" (Matt. 3:10).

Jos kapitalismi on perusteiltaan viallinen, se pitäisi leikata irti ihmiskunnan elämänpuusta ja hävittää lopullisesti. Miksi surra sen kuolemista sukupuuttoon! Miksi yrittää vahvistaa sen moraalisia perusteita, jos se kerran on kaiken pahan (turhamaisuuden, vihan, kateuden, ahneuden, himon) perimmäinen syy?

Näin yksinkertainenhan asia ei tietenkään ole.

Maallisen regimentin aidot, uskolliset ja oppineet gurut sanovat, että juuri kapitalismin ansiosta sadat miljoonat köyhät ovat nousseet köyhyydestään ja päässeet osallisiksi hyvinvoinnista. Vain vapaa markkinatalous voi taata enemmistölle tien aineelliseen ja henkiseen rikastumiseen. Vapaa kilpailu ja yksityinen omistusoikeus muodostavat sen moraalisen kivijalan, jolla kapitalismi seisoo. Sitä eivät kirkot ja uskonnot pysty murentamaan.

(He jättävät kyllä sanomatta, että samaisten arvojen perusteella rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet ja että tämä tendenssi on vuosi vuodelta voimistunut maapallolla.)

Taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu - ilmeisesti maailmanloppuun saakka. (Sen vuoksi pidän tapanani lukea 2-3 vuoden väliajoin Johanneksen ilmestyksen, vaikka en pidäkään sen lopusta: "... jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun)

Aina on myös etsitty vaihtoehtoja tai kompromisseja.

Yksi niistä on  Bahái-usko, johon törmäsin edellä mainitsemassani tv-ohjelmassa (apua löytyi jälleen Googlesta!):

"Bahá'í-usko opettaa, että maailmanrauha ei ole vain mahdollinen vaan väistämätön. Ihmiskunta on nyt aikuisuutensa kynnyksellä ja jokaisen tehtävänä on tunnistaa se henkinen ohjaus, jolla ihmiskunnan yhdentyminen voidaan saavuttaa. Bahá'í-elämänarvoja ovat miehen ja naisen tasavertaisuus, ennakkoluulottomuus ja itsenäisen ajattelun tukeminen, tieteen ja uskonnon harmonia, luonnon kunnioittaminen sekä yhteisten ratkaisujen löytäminen rakentavan neuvottelun avulla."

Toivossa on hyvä elää - vaikka matkustaisi piispan kyydissä.