"Eivät ne
olleet kovin onnellisen näköisiä. Ei pohjalaisten hurmio oikein tartu etelän
ihmisiin. Vaikka enhän minä pääsyt taaskaan paikan päälle, vaan näin heidät
vain töllöstä. Se on kurjaa, kun aina jään yksi. Voisivat hankkia minulle
jotakin seuraa, kun ne näyttävät matkustelevan niin paljon. Minä luulin, että
kesäloma olisi rauhallisempaa. Sitä paitsi täällä haisee kissalle. Joka
paikassa. Ei kissan haju vuodessa mihinkään häivy ..."
Lennu oli
selvästi närkästynyt, kun jälleen istuimme vakiopaikallamme laiturin nokassa.
Hän kertoi, että Ukko ja Jenni olivat tulleet Seinäjoelta oikein
sotilaskoneella, mitä hän sanoi arvostavansa suuresti, koska sillä tavalla
yksinäisyys lyhentyi monella tunnilla. Hän arveli, että se oli Jennin idea.
"Sillä oli varmaan ikävä mua".
Olimme puineet
aika pikaisesti tangomarkkinoiden annin ja päätyneet siihen, että Ukko olisi
kyllä voinut jättää sellaiset kissanristiäiset ihan hyvin väliin, mutta Lennu
kyllä puolusti Ukkoa. "On sen pakko ravata tuollaisissakin pippaloissa.
Muutoin kansa lakkaa tykkäämästä siitä." Minä kerroin katsoneeni koko
kisan alusta loppuun, mutta olisin kyllä valinnut voittajaksi sen tytön.
Mielestäni siinä tytössä oli enemmän hehkua kuin siinä rusettimiehessä.
Siirryttiin
päivänpolitiikkaan, kun ilta alkoi hämärtää.
"Sanohan
Viljo, mitä mieltä olet Esko Ahon esiintymisestä Päivän kasvossa tänään",
Lennu kysyi. "Eikös hän ollut jossakin vaiheessa ihan vähällä päästä
tämänkin kesäpaikan isännäksi? Minusta hän on jotenkin muuttunut niistä
ajoista. Liekö tullut viisaammaksi?"
Viljo Vähänen
mutristi suutaan. Kysymys ei näyttänyt miellyttävän häntä. Ehkäpä se oli liian
henkilökohtainen. Kyllä hän Esko Ahon tunsi ja tiesi tarkalleen, missä tämän
paikka oli siinä marssijärjestyksessä, jonka keulilla UKK aikoinaan askelsi.
Syrjäsilmällä hän oli seurannut myös niiden tyttölasten kohtaloita, jotka
olivat kulkeneet samassa letkassa. Mutta että mitä hän voisi sanoa tämänpäiväisestä
Esko Ahosta, joka vastaili rennosti (Jungnerin tyyliin paidan ylänappi auki)
toimittajan kysymyksiin. Pitäisikö antaa pisteitä oppositiolle, jonka kanssa
Ukko joutuu taiteilemaan, vai pitäisikö mielistellä hallitusta, jossa istuu
Ukon kavereita?
Joka
tapauksessa he olivat Lennun kanssa sopineet siitä, ettei näistä
laiturikeskusteluista kerrota Ukolle ja että Jennillekin Lennu saisi kertoa
asioista hyvin valikoiden.
Top Secret
- En minä viisaudesta
tiedä, Viljo aloitti. - Maailmahan on aina ollut "viisaita miehiä"
täynnä. Viimeksi niitä saatiin kasaan iso lauma (23 kappaletta), kun Hesari
kyseli taloustieteilijöiltä "mitä tapahtuisi, jos Suomi eroaisi
eurosta". En minä niistä vastauksista tullut hullua hurskaammaksi. Vain
Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta uskalsi olla rehellinen: "Ei
aavistustakaan." Sille minä nostan hattua! Mutta eivät ne valtuuttaneet
Esko Ahoa siihen seuraan. Satuin näkemään sen Päivän kasvon, mutta en minä siitäkään
kovin korkeita pisteitä antaisi. Moni yhtä viisas on ehtinyt jo moneen kertaan
esittämään saman analyysin: Eurooppa on kusessa! Täällä ei ole osattu keskittyä
olennaiseen eli kilpailukyvyn varmistamiseen. Ei sen sanomiseen ruudinkeksijää
tarvita. En minä myöskään anna pisteitä filosofi Tuomas Wallgrenille, joka
tämän päivän jutussaan vaati kansanäänestystä Suomen eurotiestä. Sitä vartenhan
me olemme valinneet eduskuntaan 200 viisasta! Kyllä he sen asian osaavat
ratkaista. Tavalla tai toisella. Eikä heitä nyt tähän hätään olisi tarvinnut
hätyytellä kesälomiltakaan. Hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, kuten
perustuslakimme edellyttää. Se on mitattu jo moneen kertaan. Sillä siisti.
Rahaa siinä vain palaa ...
"Mutta
sano nyt jotakin siitä Esko Ahon haastattelusta", Viljo keskeytti.
- Okei. Odotin,
että toimittaja olisi huomannut kysyä, mistä johtuu, että Eurooppa on nyt
kusessa ja että Aasia on ajanut ohi. Mutta sitä kysymystä ei tullut.
"Ehkä
vastaus on niin ilmiselvä, ettei kysymystäkään kannattanut esittää?"
- Voit olla
oikeassa. Onhan sitäkin asiaa puitu sotien jälkeen sadoissa ja tuhansissa
kirjoissa, tutkimuksissa ja paneeleissa. Viisasta vastausta ei taida ollakaan.
Mutta yritänpä kuitenkin."
Lennun katse
pysähtyi. Hengityskin melkein lakkasi.
- Kun joku on
kusessa, peruskysymys kuuluu: kusiko joku sen päälle vai antoiko se allensa?
Hiljaisuus
- Eurooppa on
antanut allensa. Se on lisäksi syönyt omat eväänsä. Se on vuosisatojen ajan
ollut täynnä itseään. Itseriittoinen. Leuhka. Arrogantti.
"Vanha
Manner" on vanha ja väsynyt. Aurinko on laskenut. Uusi päivä, johon on
totuttu uskomaan ja luottamaan, ei enää nousekaan.
Uusi hiljaisuus
"Tästä
minä en uskalla hiiskua sanaakaan Jennille, kun hän peittelee minut omaan
sänkyyni. Hän saattaisi pelästyä niin, että herättäisi Ukonkin keskellä
työtä."
Horisontissa,
synkkien pilvien seassa, välähti salama. Lennu ja Viljo laskivat sekunteja,
mutta jyrähdystä ei tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti