"Katsoin
heti sen trailerin, jossa kenialainen mies esittää Mannerheimia. Se oli
yksinkertaisesti pakko katsoa. Mediakohu oli jo särkeä korvani. Mutta mitä
tapahtuikaan! Yleisradion traileri oli kevyttä kamaa sen rinnalla, mitä
Iltalehden arkistoista oli kaivettu sen rinnalle. Ihan oikea ja aito Mannerheim
... Valkoinen ... Ei mikään musta afrikkalainen ... Suomalainen ... Täydessä
sotisovassaaan ... Omien ja
saksalaisten kenraalien ympäröimänä ... ja pitkä sarja Adolf Hitlerin
hurmioituneita saarnoja ... Käypäs katsomassa, ellet ole jo tehnyt sitä ... ei jäänyt epäselväksi, missä
tosiystävät olivat ... Eivät missään Keniassa tai Timpuktussa, vaan paljon
lähempänä ...
Viljo Vähänen
oli kiihdyksissä. Hän takelteli. Sanat eivät tahtoneet mahtua hänen suuhunsa.
Saatikka tulla siitä ulos. En meinannut saada puheenvuoroa. Ajattelin aluksi,
kuten varmaankin valtaosa niistä, jotka olivat kuulleet Yleisradion laatimasta
trailerista, että se johtui siitä kenialaisesta, mustasta Mannerheimistä. Mutta
ei. Ei se häntä tuntunut suuremmin hätkäyttäneen. Kenkä puristi jostakin aivan
muusta kohdasta.
- Rauhoitu,
hyvä mies, sain lopulta sanotuksi. - Mikä siinä nyt niin kauheaa oli? Kaikkihan
tietävät, että Aatu kävi tapaamassa Mannerheimia ja että tämä teki
vastavierailun Saksaan. On siitä asiasta esitetty miljoonia kertoja erilaisia
dokumentteja. Eihän se sinullekaan mikään uutinen ole. Tiedäthän sinä myös,
että Mannerheim oli tosi vaivautunut Aatun lähentelyistä ...
"Tiedän,
tiedän. Mutta en olisi odottanut, että tämänpäiväisestä iltapäivälehdestä - tai
siis Googlesta - löytyy tällaista materiaalia, kun panin kaikessa
viattomuudessani hakusanoiksi "trailer, musta ja mannerheim". Näytti
siellä olevan paljon muutakin materiaalia kuin Hitleriä, mutta sitä en
vaivautunut selaamaan."
- Aivan niin.
Vanhat propagandafilmit ovat tallella ja ne ovat olleet jo pitkän aikaa kaiken
kansan katsottavissa. En usko, että niitä on nyt kaivettu kenialaisen
näyttelijän vastapainoksi. Vaikka kyllähän viha ja uhkailu nyt ryöpsähti niin
voimallisesti esille, että vastatulia on varmaankin jo sytytetty eri puolilla
Suomea..
"Niistä
minä en tiedä mitään, mutta minun mielestäni Mannerheim-elokuvan
tuottajan, Erkko Lyytisen selitys
siitä, miksi tällainen elokuva on tehty, oli asiallinen ja mielenkiintoinen. Ei
tosin kaikissa suhteissa aivan helposti sulatettavissa. Omalta osaltani pystyn
kyllä sulattamaan hänen näkemyksensä, että tämä aika tarvitsee uudenlaisia
tapoja ilmaista isänmaallisuutta ja että omat kansalliset sankaritarinamme
kaipaavat päivitystä ja uudelleen arviointia. Hyväksyn myös sen, että on hyvä
katsoa omia myyttejämme hieman toisesta näkökulmasta."
- Noinkin
voidaan tietysti sanoa, mutta kyllä monelle suomalaiselle Mannerheim on kaikkea
muuta kuin myytti. Luulenpa, että enemmälle kuin yhdelle hän on elävää
todellisuutta. Karua. Traagista. Valtavaa. Ja että juuri siksi hän on korkealla
kansakunnan kaapin päällä, kuten vanha sanonta kuuluu. Hän on
saavuttamattomissa, vaikka hänestä tiedetään niin paljon. Hän ratsastaa
edelleen ylhäisessä yksinäisyydessään.
"Todellakin.
Yksinäisyydessä. Muistan kyllä hyvin, millainen metakka syntyi, kun Helsingissä
hänen patsaansa viereen alettiin pystyttää Kiasmaa. Mustassa Mannerheimissa
ovat liikkeellä samat voimat - millä en tarkoita välttämättä henkilöitä tai yhdistyksiä,
vaan henkeä ja aatetta."
-
Kiasma-Mannerheim on itse asiassa oikein hyvä esimerkki. Olen aika lailla
vakuuttunut siitä, että Mustalle Mannerheimille käy ajan mittaan samalla
tavalla. Uskoisin, että C.G.E. Mannerheim katsoisi tänä päivänä oikein
tyytyväisenä omaa patsastaan Kiasman vieressä. Varsinkin iltavalaistuksessa,
jossa hän ratsastaa varjona modernin taiteen museon seinällä. Musta Mannerheim
saattaa muutaman vuoden kuluttua hymyillä arvoituksellisella tavallaan sille
kohulle, jonka Yleisradio, "kansanradio", on nyt onnistunut
synnyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti