"Peetu
pääsi Iltiksen pääuutissivulle ihan juhlapaikalle, Aleksanterin patsaan
viereen", Lennu sanoi pieni haikeus äänessään. "Mutta en minä siitä
voi kateellinen olla. Ovathan kamerat pyörineet minun ympärilläni paljon
tiheämpään. Peetu on varmasti nähnyt ne kuvat, mutta ei hän viimeksi siitä
mitään sanonut. Me oltiin tosin silloin aika pentuja eikä tiedetty mitään siitä
ruljanssista, jonka keskelle minä olen joutunut. Olisi kyllä ollut mukava
tavata Turussa, mutta eivät ne taaskaan ottaneet minua mukaansa"
Viljo Vähänen
arvasi, että Lennu tarttuisi Ilta-Sanomien uutiseen, jossa Ukko myhäili
Aleksanteri I:n patsaan vieressä ja Peetun valokuva oli siinä vieressä.
"Lennun sisko, vanha tuttu." Lennu sanoi muistavansa kyllä myös sen
naisen, joka pahoitteli, ettei ollut huomannut onnitella presidenttiä, mutta
nimen hän oli unohtanut. Joku Kerttu se oli.
Siitä he saivat
kuitenkin aiheen pohdiskella, miksi Mannerheimin patsaan jalustaan oli
raapustettu sana MURHAAJA. Tikkukirjaimilla.
Mustasta
Mannerheimista he eivät jaksaneet enää keskustella. Totesivat vain, että
kamalaa törkyä senkin alta paljastui ja että lisää on varmaankin tulossa,
kunhan elokuva pääsee ensi-iltaan.
Mutta miksi
Marskin patsasta töhrittiin taiteidenyönä dominoharkoilla?
Viljo oli
innoissaan itse domino-ideasta. Se toi hänen mieleensä J.O. Mallanderin
valkoiset tiiliskivet. Harkkojen kaatuminen suurkirkon portailta alaspäin ja
monumentin sortuminen päätepisteessä oli hänen mielestään vaikuttava. Hieno
idea. Teknisesti taitava taideteos! Mutta Lennu ei ollut nähnyt sitä
televisiosta eikä hän tuntenut ketään Mallanderia.
"Sanoma
oli selvä", Lennu aloitti. "Kansalaissota elää vieläkin kansan
veressä. Ei se sieltä ole mihinkään haihtunut. Laimentunut. Ehkä. Ihmettelen
kuitenkin toteutusta. Mannerheimin patsaan töhrimisessä ei ole mitään tyyliä
tai mieltä. Sehän on jo hyväksytty osa pääkaupungin kulttuuria. Sen olisivat
saaneet jättää rauhaan. Jos joku olisi kiivennyt panemaan katukiven Marskin
lakin päälle tai Kähtyn korvien väliin, se olisi mennyt hilpeästä
urheilusuorituksesta - jokuhan teki sen tempun Svinhufvudille - mutta
graniittisen jalustan sotkeminen sanalla "murhaaja" on mielestäni
älytöntä."
Viljo
nyökytteli. YES. Niin on. "Ehkä se nyt vain kuvastaa tämän ajan henkeä.
Mikään ei ole tyylitöntä. Mikään ei ole mautonta. Kaikki pitää sananvapauden
nimissä sallia."
"Jossakin
kulkee kuitenkin aina raja, jota ei sovi ylittää", Lennu sanoi tavallista
vakavampi ilme kasvoillaan. "En minä usko, että Ukko hyväksyisi juuri
paljastetun Aleksanteri I:n patsaan töhrimistä poliittisilla tai muilla
iskulauseilla. Onhan se taiteilijankin kannalta alentavaa."
Viljolla oli
kielen päällä kysymys Pussy Riotista, joka oli syyllistynyt "yleisen
järjestyksen rikkomukseen" ja "epäkunnioittavaan käytökseen
yhteiskuntaa kohtaan", mutta hän jätti sen tekemättä, vaikka kyllähän ne
tytöt hänen mielestään olivat jonkinmoisia taiteilijoita.
Sen sijaan hän
halusi vielä sanoa jotakin Aleksanterista, jonka pystykauluksessa näkyi
komeasti tammenoksa ja jonka epoletit antoivat patsaalle erityistä ryhtiä. Hän
muisti, että Aleksanterin isoäiti, Katariina Suuri, oli varoittanut hyvissä
ajoin, että naiset tulevat ahdistamaan tulevaa tsaaria, sillä hänellä on
ulkonäkö, joka panee kaikki liikkeeseen (ks. Matti Klingen kirjoitus
"Venäjän keisari, Suomen suurruhtinas, Aleksanteri I 1777-1825, Google).
- Aivan
varmasti, Viljo sanoi. - Kyllä Aimo Tukiainenkin olisi nyt mielensä pahoittanut
ja niin tekisi varmasti myös Andrei Kovaltshuk, jos joku töhrisi hänen taideteostaan.
Mutta mahtoiko Ukko tietää, että Aleksanteri kielsi monumenttien pystyttämisen
itselleen elinaikanaan. Onko tämä Turkuun pystytetty patsas nyt myöhäsyntyinen
provokaatio? Vai onko se aito kunnianosoitus miehelle, joka nosti Suomen
kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ja joka halusi luoda Äiti-Venäjän kainaloon
aidon eurooppalaisen sivistysvaltion, joka tulisi taistelemaan henkeen ja
vereen rehellisyyden ja oikeamielisyyden puolesta?"
Lennu oli
hiljaa.
Mutta Viljo
jatkoi.
"Nyt sanon
sinulle asian, jota Matti Kingekään ei tiedä ja jota sinä et saa kertoa
Jennille etkä tietenkään Ukolle. Et unissasikaan. Lupaatko sen?"
Lennu katsoi
silmät pyöreinä. Hämmästyneenä. "Enhän minä voi ... kun en minä tiedä,
mitä ..."
- Ei sinun
tarvitse tietääkään. Mutta senhän sinä tiedät, että minä olen käynyt rajan
toisella puolella. Et kai sinä ole sitä unohtanut? Olen nähnyt kaikenmoista,
mitä sinä et pysty noilla viisailla silmilläsi näkemään. Minä olen tavannut
Fjodor Kuzminin. Eikä siitä ole edes kovin pitkä aika. Pian sen jälkeen, mitä
kerroin sinulle savusaunasta. Turhaan valaistuneet kommunistit etsivät
Aleksanteria Pietari-Paavalin linnoituksen katedraalista. Ei hän siellä silloin
maannut eikä häntä kukaan sinne vienyt.
Fjodor on
poissa silmistämme. Poissa kaikesta siitä, mitä koira tai ihminen tajuaa. Ei
siinä mitään sen kummempaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti