Ja
kun onnen päivän koitto, Suomelle taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto,
Karjalasta kajahtaa!
Tätä lauletaan vieläkin Wiipurilaisessa osakunnassa
ja Pukkiritareissa. Lauletaan oikein sydämen kyllyydestä!
Cantus
ex est. Yks. Kaks. Kolme. Hei!
Onnea kannattaa odottaa!
Nyt sitä ovat odottamassa – intohimoisesti – kanssasisaremme
ja veljemme Oulussa, Oulun kaupungissa.
Riisuttuina! Alasti!
Kuulkaa
korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa.
Siinä on jotakin perisuomalaista. Alkukantaista.
Muistankohan oikein, että kylmän sodan viimeisten,
purevien tuulten vielä vinkuessa korvissamme, Jouko Turkan oppilaat heittivät
paskaa hienosi pukeutuneen oululaisen teatteriyleisön syliin?
Muistini on saattanut hapertua.
Mutta uutinen on uutinen. Mustaa valkoisella. Tai
kirjainmerkkejä läppärin skriinillä, kuten minun tapauksessani.
Nyt asialla oli Oulun päälehti, Kaleva, ja sen
perässä koko sopulilauma.
Vauhdittajaksi oli saatu Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden
professori Matti Tolvanen.
Odotettavissa on siis moraalinen ja
oikeustieteellinen myrsky. Vähän samanlainen, jonka Margit Borg-Sundman
nostatti aikanaan Hannu Salaman Juhannustansseista. Ehkä vähän pienempi.
Maaliskuussa esitetään Oulun
musiikkijuhlilla koreografi Satu Tuomiston nykytanssiteos Riisuttuna.
Esitys ei siis ole vielä edes valmis,
mutta maa tärisee jo.
Utelias raha seuraa varmaankin sopulilaumaa,
joten pääsylippuja painetaan jo kuumeisesti. Ennakkovarauspuhelimet kirkuvat jo
punaisina.
Mistä moinen kohu? Mikä on vetonaula?
Sen tietää varmaankin parhaiten
kirjailija Essi Kummu, joka on osallistunut työryhmään ”ajatuksellisesti”,
kuten uutisessa sanotaan.
”Olen hämmentynyt siitä, että pelko
ja häpeäkulttuuri elävät yhä suomalaisissa syvällä.”
Selitys on yksinkertainen.
Tanssijat esiintyvät alasti, ja
(ainakin) yhtä näytöstä pääsee katsoman yleisö vain riisuuntuneena, siis
alasti.
Mahtaa narikassa olla hauskaa, kun
yleisö valmistautuu esityksen! Jokainen saa varmaankin oman tarran
lippukassalta. Naiset tietysti karjalanpiirakan muotoisen, miehet Napoleonin
tykin. Vai olisiko se päinvastoin.
Jokaisella on luonnollisesti vapaus
kiinnittää se mihin kohtaan haluaa.
Ehkä kansainväliselle lehdistölle ja
kutsuvieraille varataan kultaiset erikoistarrat.
Koreografi Satu Tuomisto hehkuttaa: ”Sen
takiahan taidetta tehdään, että se elää yhteiskunnassa, vaikuttaa ja peilaa.
Tunnen onnistuneeni siinä jo nyt, vaikka ensi-iltaan on kuukausi”.
Niin on, jos siltä näyttää!
Ja siltähän se näyttää, että tabuja
ravistellaan jo ennen ensi-iltaa.
Se on tehokasta.
Jäämme Viljo Vähäsen kanssa
seuraamaan mielenkiinnolla, millainen soppa tästä syntyy. Maistelemme sitä
aikanaan Pataässässä.
Moni on jo sohaissut kauhansa siihen.
Professorin Tolvasen mukaan
alastonesitys rikkoo lakia, koska siihen osallistumiseen ei ole ikärajaa. Hänen
mukaansa ikäraja tulisi olla ainakin 16 vuotta.
Poliittinen huutokin on jo alkanut.
Ehkäpä siltä suunnalta tullaan
kuulemaan oikein kunnon kajahduksin!
Kyllä kansa tietää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti