239. Velkavankeudessa 140518

Olen tottunut pitämään Osmo Soininvaaraa järkimiehenä, vaikka hän on mielestäni aina kuulunut väärään puolueeseen. Hänelle eivät näytä  oikein sopivan hallitus- eivätkä oppositioreviirit. Kumpikin tuntuvat hänelle aika ajoin liian ahtailta.

Ehkäpä näen hänessä tässä suhteessa oman kuvani, vaikka taidamme olla ulkomuodoiltamme hieman erinäköisiä.

No. Rillipäisiähän me molemmat olemme.

Talous juridiikan vankina on tyypillistä Soininvaaraa (Suomen Kuvalehti 20/2014). 

”Talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan Eurooppa säästää itsensä hengiltä. Tulevaisuudessa taloustieteen luennoilla käytetään Euroopan 2010-luvun talouspolitiikkaa varoittavana esimerkkinä samaan tapaan kuin brittien palaamista kultakantaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.”

”Yhdysvalloista lähtenyt talouskriisi on velkaannuttanut kaikki Euroopan valtiot. Velkaantuminen oli pakon sanelema. Vaatimus tämän velan poismaksusta on yhtä hölmö kuin oli Englannin punnan arvon palauttaminen 1920 luvulla. Kuka siitä hyötyisi, että tiet ovat kuoppaisia ja kouluopetusta huononnetaan.”

etc. etc.

Jäin kiinni Soininvaaran talousteorian yksinkertaisimpaan ja järkevimpään ohjeeseen: kun (kansan)taloudessa menee huonosti, pitäisi kaasuttaa ja kun siinä menee hyvin, pitäisi painaa jarrua.

Tätä ohjetta ei ole noudatettu meillä eikä muuallakaan.

Siitä sekä Krugman että Soininvaara nyt saarnaavat. Aivan oikein. Sillä se seurauksena velkavankeuden peikko on alkanut lennellä uhkaavana ja pelottavana taivaalla. Kaikilla taivailla.

Paitsi että rikkaat rikastuvat ja köyhä köyhtyvät. Se on ollut jokaisen lamakauden nyrkkisääntö.

Siksi kaivoin esille (Googlesta tietenkin), mitä velkavankeudesta siellä sanotaan.

Yksityisen ihmisen ja yrityksen elämässähän velkavankeus on syvä, mustanpuhuva tragedia, joka peittyy häpeään ja tuskaan.

Vuosien velkavankeus odottaa, mä vaan itken illat ja jossittelen, että miten mä silloin ostin sitä ja tätä, miksen mä tajunnu, miten mä oon voinu ryssiä raha-asiani näin... Matkustin tänään junalla ja itkin siellä junassakin koko matkan. Mä pelkään, että masennun syvästi. Sit ei jaksa käydä töissä, tulot pienenee... Velkaannuin kun olin kriisissä ja syvästi masentunut, en vaan hallinnut hommaa. Hyvä puoli tässä on se, ettei velat ole ulosotossa vaan sain tehtyä maksusopimukset. Ja mulla on varaa maksaa, ainakin periaatteessa jos en tuhlaile muuten. Mutta mä vaan syyttelen itseäni, en osaa muuta kuin olla ahdistunut koko asiasta. Soitin velkaneuvontaankin ja vaan itkin puhelimessa. Ajan sain jopa syyskuulle. Vaikka mihin mä velkaneuvontaa tarvin, ku on maksusuunnitelmat tehty. Tää on mun elämän isoin kriisi, jopa isompi kuin edellinen kriisi. Miten mä jaksan? Muuta velkaa mulla ei ole kuin nää mitä nyt tulee. Mutta hitto mua ahdistaa (Vierailija 30.5.2012).

Suomen valtio (ilmeisesti ainoana Euroopassa) näki jo hyvissä ajoin tämän hädän ja yritti rientää apuun. Vuoden 2008 alussa tuli voimaan velan lopullista vanhentumista koskeva säännös, jonka mukaan ulosottovelat vanhenevat tietyn ajan jälkeen lopullisesti. Silloin päättyi tuhansien suomalaisten velkavankeus.

Lakiteksti on tältä osin selkeä. ”Tämä asetus on kumottu Ulosottokaarella 15.6.2007, joka on voimassa 1.1.2008”.

Asetuksen johdanto kuuluu kaikessa runollisuudessaan näin:.

Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä ja sitten kuin uusi ulosottolaki Suuriruhtinaanmaalle tänä päivänä on annettu, tahdomme Me mainitun lain voimaanpanemisesta ja siitä mitä sen johdosta on vaarinotettava täten armossa säätää niin kuin seuraa.

Osmo Soininvaara ja Paul Krugman eivät tietenkään tarkoittaneet omassa kritiikissään tällaista, yksilötason pikku seikkaa, vaan jotakin paljon suurempaa ja dramaattisempaa.

Siitä kertoo Soininvaara viittaamalla Suomen Pankin pääjohtajan, Erkki Liikasen näkökulmaan, jonka mukaan ”Saksassa ajattelua hallitseva menneisyyden painajainen on hyperinflaatio ja Yhdysvalloissa suuri lama. Siksi Saksa torjuu inflaatiota ja Yhdysvallat työttömyyttä.”

Mutta heiltäkin jää sanomatta se tosiasia, että korkeasti sivistynyt länsimaailma ja sen esimerkkiä intohimoisesti noudattava muu maailman, on elänyt tuhoisalla tavalla yli varojensa.

Ei ole osattu panna suuta säkkiä myöten. On kahmittu suruttomasti  ja itsekkäästi rikkauksia maapallon uumenista. Yhteisöllisyyden ja yhteisen hyvän kultaisen langan on annettu vajota yksilöllisen mielihyvän ja nautintojen suohon. Nationalismin hurmassa valtiot eivät ole välittäneet varoitusvaloista sulkeneet korvansa myrskykellojen soitolta.

Kapina suurissa ja synkissä velkavankiloissa on aina johtanut suureen sotaan!