Silkkitien juuret perustuvat Aleksanteri Suuren
valloituksiin 300-luvulla eaa. ja etenkin Kiinan pyrkimyksiin saada poliittista
ja sotilaallisista valtaa Keski-Aasiassa
toisella vuosisadalla eaa., mikä johti kauppasuhteiden syntyyn lännen ja idän
välillä. Reittien käyttäminen silkinvientiin alkoi roomalaisten kiinnostuttua
silkistä ajanlaskun ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Silkkitien
kukoistuskausi oli Tang-dynastian
aikana n. 600–700 jaa. Silkkitie taantui Mongolivaltakunnan
hajaantumisen jälkeen 1300-luvulla ja hiipui lopullisesti 1400-luvulla Kiinan
ja Euroopan välisten merireittien löytymisen myötä. (Wikipedia)
Tänään kiinalainen sotalaivasto-osasto lipui Kustaanmiekan läpi vierailulle
Helsinkiin. Huomenna suomalaiset pääsevät joukolla kiipeämään fregatti
Yunchegin kannelle ja ehkä myös sisätiloihin Katajanokan laiturissa.
Yhteinen sotaharjoitus Venäjän kanssa Itämerellä on
ohitse.
Nyt vahvistetaan uutta silkkitietä.
Viljo Vähänen ymmärsi, että historian lehdet
havisevat kesätuulessa, mutta hän ei ajatellut tarttua syöttiin. Hänelle
riitti, jos näkisi Ryssänkärjestä edes vilahduksen kaukaisesta vieraasta, kun
he lähtevät Helsingistä kohti Riikaa.
Fregatin seuralaisina ovat hävittäjä Hefei, jonka
aseistuksena on pitkän matkan ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ja huoltoalus
Luomahu. Nekin kuuluvat uuden silkkitien rekvisiittaan.
Viljon mieltä rauhoitti suuresti kuulla
Ulkopoliittisen Instituutin vanhemman tutkijan Elina Sinkkosen kommentti kiinalaisen
laivastovierailun poliittisesta merkityksestä.
”Kiinalla on massiivinen strategia, jossa pyritään
investoimaan uusi silkkitie -hankkeen
myötä myös Eurooppaan ja esimerkiksi olemaan mukana satamahankkeissa Liettuassa
ja muuallakin Euroopassa.”
Sehän on vain hyvä asia.
Täysin sopusoinnussa rauhantahtoisen, aktiivisen
puolueettomuuspolitiikan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti