Aavistelimme viime
kerralla, että presidenttipelissä ukkorintaman läpi tunkeutuisi ainakin kaksi uutta
naista.
Nyt se on
varmistunut.
Jussi Halla-aho
väistyi syrjään ja antoi tietä Laura Huhtasaarelle. Tänään alkoi demareissa
sähköinen jäsenäänestys presidenttiehdokkaista, joiksi on ilmoittautunut kolme
naiskansanedustajaa Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen
ja Sirpa Paatero.
Ukot hävisivät sen taistelun.
Aavisteluamme on täsmennettävä siltä
osin, että Vasemmistoliitto ehti jo hyvissä ajoin varmistaa paikkansa
naisrintamassa nimeämällä presidenttiehdokkaakseen europarlamentaarikko Merja
Kyllösen.
Ukkorintamasta puuttuu vielä kaksi ”varmaa
nimeä”, jotka ovat halunneet kätkeytyä kansan lempeiden mutta arvoituksellisten
siipien suojaan ilmestyäkseen itsenäisyyspäivänä taivaalle kuin Betlehemin
tähti aikoinaan.
Tämä puute korjautuu perustuslain
hengen ja kirjaimen mukaisessa järjestyksessä – ajan kanssa – eikä siihen liity
suurempia jännitysmomentteja.
On tosin edelleen olemassa se
mahdollisuus, ettei mitään verkon tai ketjun omaista ukkorintamaan lopulta
synnykään, vaan vaalimyräkän keskeltä nousee Baabelin torni, jonka varjoon värikylläinen
ehdokasmatto lopulta katoaa.
Nyt arvaillaan, syntyykö tästä ”todellinen
taistelu”.
Mustien hevosten mahdollisuushan
suljettiin pois silloin, kun siirryttiin valitsijamiehistä suoraan,
kaksivaiheisen kansanvaaliin.
Siinä on jokaisen ehdokkaan
näytettävä korttinsa.
Niillä pelataan. Loppuun saakka.
Viidenkymmenen prosentin sääntö
ratkaisee. Jos ensimmäisellä kierroksella joku ehdokas saa yli 50%, hänestä
tulee presidentti. Toiselle kierrokselle pääsee vain kaksi eniten ääniä
saanutta ehdokasta, joista valituksi tulee se, joka saa enemmistön äänistä.
Näin yksinkertaista se on.
Perustuslaissa on selkeät säädökset
siitä, miten ja milloin ehdokkaat on nimettävä, jotta kansa voisi suorittaa
valintansa.
Näissä säännöissä ei ole mainintaa
ukko- eikä akkarintamasta. Miehet ja naiset saavat vapaasti taistella
keskenään.
Parempi voitta.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että
viimekertaisella uumoilullamme, joka koski Perussuomalaisten
presidenttiehdokasta, saattaa olla arvaamattomia, jopa jännittäviä seurauksia.
”Suomi-neito” ja "Elovena-tyttö”
saattavat upota ukkorintamaan kuin kuuma veitsi kirnuvoihin. Niissä saattaa
olla samanlaista, kiehtovaa ja ärsyttävää, vetovoimaa kuin ”Eino Poutiaisen
mopedissa” taikka kesäisessä rock-huumassa.
Eivät niitä mitkään Gallupit tavoita,
mutta ne saattaa putkahtaa esiin vaaliuurnilla.
Ne voivat jäädä jonkun puolueen tai valitsijayhdistyksen
verkkoon, mutta yhtä hyvin ne voivat olla jäämättä kiinni mihinkään.
Arvioimme Viljo Vähäsen kanssa, että
Laura Huhtasaaren valinta presidenttiehdokkaaksi oli taitava veto Jussi Halla-aholta.
Hyvä nokitus.
Syksyn mittaan käymme Viljon kanssa
kuuntelemassa kansan ääntä Pataässässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti