633. Valopäät 2018 180425

Saimme sattumalta Viljo Vähäsen kanssa haltuumme Keskustiedustelupalvelun (KTP) salaisen muistion top secret vuoden 2018 ennenaikaisista eduskuntavaaleista.

Ensin ajattelimme, että se olisi ollut vain tavanomaista vappupilaa ÄPY-tyyliin, mutta kun pyysimme erään kemistituttavamme selvittämään sinertävän leiman koostumuksen ja määrittämään sen tuoreuden, päädyimme siihen, että sehän taitaa olla ihan ehtaa kamaa.

Joku on näköjään varma siitä, ettei Sipilän hallitus kestä koossa koko 4-vuotiskautta, vaan että edessä on vääjäämättä tilanne, jota on jo pitkään uumoiltu: Hallitus hajoaa ennen kuin ensilumi sataa Etelä-Suomeen ja siitä seuraa melkoinen sotku, vaikka minkäänlaista perustuslaillista ongelmaa ei synnykään.

Kun muistiossa ei ollut sanaakaan syistä, joiden arveltiin johtavan tällaiseen tilanteeseen, vaan siinä arvioitiin vain vaalien järjestämiseen liittyviä teknisiä ongelma ja yleistä ilmapiiriä, emme mekään alkaneet vaivata päitämme syillä ja seurauksilla, vaan takerruimme vain pariin yksityiskohtaan, jotka osuivat silmiimme luettuamme muistion.

Viljo aloitti.

”Tässä on aika kirjava porukka. Perinteiset puolueet pysyvät karsinoissaan. Johtajat johtavat. Nimet säilyvät entisellään. Mutta joka rakoon näyttää tunkeutuvan epämääräisiä kasvannaisia.”

- Aivan. Vanha kunnon ideologinen perusskaala on kohdallaan, vaikka puolueiden nimet ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet. Mutta mitä nämä valopäät ovat? Onko se jonkinlainen supervaaliliitto, vai mikä? Sellaista ei ole aikaisemmin esiintynyt eduskuntavaaleissa.

”Olet oikeassa. Se on uusi ilmiö. Muistiossakaan siitä ei mainita juuri mitään. On vain olettamuksia ja arvailuja.”

- Ehkä sen vuoksi KTP on merkinnyt sen salaiseksi?

”Näin minä ainakin olettaisin. Suomalaisen Central Intelligence Agencyn on oltava äärimmäisen varovainen uusien ilmiöiden kanssa. Sosiaalisen median (somen) maailma on juuri sellainen. Sehän ei ole minkäänlaisessa hallinnassa, vaikka kaikki puolueet ja painostusryhmät ovat jo pitkään käyttäneet sitä työvälineenään. Siitä on tullut merkittävä poliittisen taistelun areena sitä myötä, kun tiedonvälitys on siirtynyt paperista bitteihin ja tietokoneista on tullut tavallisia kulutushyödykkeitä taikka ravintoainetta. Joskus tuntuu, että tietokoneet (ja kännykät ym) ovat yhtä tarpeellisia nykyihmiselle kuin happi meidän esi-isillemme.”

- KTP:n muistiossa kyllä viitataan siihen suuntaan, kun siinä arvioidaan, minkälaisia muotoja valopäät voisivat saada vaalimainonnassa. Eikö vain?

”Aivan niin. Valopäät ovat ilmoittanet käyttävänsä vaalimainonnassaan somen uusinta tekniikkaa. Kaikki tapahtuu sähköisesti. Yhtään ainoata vaalimainosta ei ilmesty katujen varsille eikä minkäänlaiseen paperilehteen. Ei edes vessapaperille paineta ehdokkaiden nimiä tai kasvoja!”

- Miten he siis aikovat esiintyä?

”Siinäpä se. Se on arvoitus … STP on kuitenkin saanut selville, että valopäät aikovat käyttää muun muassa uusinta kasvojenmuokkausteknologiaa, joka antaa heidän ehdokkailleen mahdollisuuden kertoa ilmeillään ja eleillään (ympäri vuorokauden, aamusta iltaan) koko elämäntarinansa ja ideologiansa. Tässä tarkoituksessa he aikovat käyttää myös laajaa, historiallista henkilökuvagalleriaa hyödykseen ja sekoittaa siten nimiä ja naamoja omiin tarkoituksiinsa sopivalla tavalla.”

- Kerropa tarkemmin, kun tunnut tietävän asiasta enemmän kuin mitä muistiossa sanotaan.

”Tämä on tietysti vain arvailua. Asiahan on top secret. Mutta vaikka esimerkiksi ehdokasasettelusta meillä on vaalilainsäädännössä täsmälliset määräykset, samoin kuin vaaliliitoista, ääntenlaskennasta ja muusta vaalitoiminnasta, some voi tavoittaa potentiaaliset äänestäjät omia kanaviaan pitkin vapaasti ja täysin laillisesti. Tietystikin niin, että pysytään tiukasti rikoslainsäädännön rajoissa. Verkostoituminen esimerkiksi Face Bookin  avulla on helppoa, nopeaa ja käytännöllistä.”

”Ajatellaan nyt vaikka uusinta huutoa olevaa Tulevaisuus Nyt –liikettä. Vaikka se ei saisi vaalilainsäädäntömme puitteissa asetetuksi yhtään ainutta virallista ehdokasta syksyn 2018 ylimääräisiin vaaleihin, sillä on vapaus käyttää omaan imagomainontaansa uusinta teknologiaa (esimerkiksi liikkuvaa naaman muokkausta) niin paljon kuin rahaa riittää ja kerätä kannattajia mielin määrin. Sillä on mahdollisuus omissa verkoissaan esitellä imaginaarisia puolueita tai vaaliliittoja joilla ei tietenkään ole mitään merkitystä ääntenlaskennan tai vaalimatematiikan kanssa, mutta niillä saattaa olla arvaamattoman suuri vaikutus vaali-ilmapiiriin.”

- Esimerkiksi miten?

”No, jos valopäät esimerkiksi keksisivät ottaa ”ehdokaslistoilleen”, ihan tavallisten ehdokkaiden sekaan, sellaisia ehdokkaita kuin ”Adolf H.”, ”Josef V. Stalin”, ”J.W. Snellman”, ”Karl Marx” tai vaikkapa ”W. Wettenholm-Aspa os. Mannerheim), kuka voisi sen estää? Heillä olisi mahdollisuus antaa myös ”omille vaaliliitoillekin” vaikka minkälaisia nimiä. Mielikuvituksellahan ei tunnetusti ole rajoja – joskin tietysti hyvällä käytöksellä ja sivistyksellä sellaisia pitäisi tietysti olla.”

- OK. Ymmärrän kyllä tässä mielessä KTP:n huolen. Mutta salli minun nyt kuitenkin lausua sinulle runo, vaikka valopäät eivät ole vielä syttyneet, koska niitä näkee vain syksyn pimeydessä eikä huhtikuisen kevätauringon loisteessa. Se kertoo hieman valoisamman tarinan kuin sen, mikä nousi tänään esille KTP:n salaperäisestä muistiosta.

Valopäät

Kun syysillan hämärtyessä

näet valopäiden syttyvän nurmikolla,

älä astu niiden päälle,

vaan kyyristy polvillesi

ja katso niitä läheltä

            Joku niistä voi olla

            veljesi, sisaresi

Muista, että aamutuuli puhaltaa

illan valot sammuksiin

Mutta, kun isänmaan valot syttyvät

            ne palavat ikuisesti.

(Omistettu Mikko Pohtolalle 26.11.2001 Kalastajatorpalla)

632. Limanuljaska 180420

"Rikkuria on pidetty perinteisesti saastana, joka haisee pahalta ja sen haju ei lähde pesemälläkään pois. Mikäli jotkut kuitenkin syyllistyvät rikkurointiin, näiden onnettomien limanuljaskoiden nimet tulee kirjata ylös jatkotoimia varten." (Puheet kovenevat betonilakossa. Talouselämä. 19.4.2018)

Viljo Vähäsellä ei ollut sienikirjaa mukanaan. Ei tietenkään. Vasta hetki sittenhän Ryssänkärjen polut olivat jäisiä ja roskaisia lumikasoja oli vieläkin jäljellä varjoisissa notkelmissa. Korvasienetkin saavat odottaa pitkän tovin ennen kuin ilmestyisivät näkyville. Ei ollut vielä sienien vuoro.

”Mutta rakennusalalla vaha ay-retoriikka kukoistaa, vaikka isoja lakkoja ei ole ollut sitten vuoden 1986. Vapaamatkustajia ei siedetä. Rikkurit haisevat. Iäkäs järjestöpäällikkö selvittää vanhasta muistista, että kun nimi ja naama on muistissa, jäsenet eivät ota mukaan työkuntiin. Sitä se haiseminen tarkoittaa.”

Muisteltiin kuitenkin Viljon kanssa, että epäilyttävästä nimestään huolimatta limanuljaska on hyvä ruokasieni. Sitä pitää vai osata käsitellä oikealla tavalla.

Sienikirjoissa sanotaan, että varsinkin kostealla säällä aikuisetkin yksilöt voivat olla hyvin limaisia ja että ne on syytä puhdistaa jo metsässä heti poimimisen jälkeen, jotta ne eivät pääse mustaamaan sienikoria ja muita sieniä.

”Niin. Rikkurit ovat ryhmäkurin kannalta vahingollisia ja vaarallisia olentoja. Ne saastuttavat lähiympäristönsä ja vaarantavat koko joukon maineen. Ne ovat inhottavia piikkejä johtoportaan istumalihaksissa. Gluteus maximus dexter ei voi niitä sietää.”

”Tällaisia piikkejä on nyt ilmestynyt myös valtakunnan politiikan näyttämölle, eduskunnan valtiosaliin. Ehkä niille löytyy sienikirjasta sivistyneemmän tuntuinen nimi. Kukapa nyt tohtisi kutsua maailmanmainetta saavuttanutta purjehtijaa limanuljaskaksi.”

Tästä olimme Viljo Vähäsen kanssa samaa mieltä.

Politiikan retoriikka on meillä ehkä hieman lempeämpää kuin ay-retoriikka, vaikka saamme kyllä kuulla Atlantin takaa nykyisin aika rämäkkää puhetta koskien sikäläistä poliittista johtoa.

Esimerkiksi ”Eloveena-tyttö” on ihan pehmeä, jopa runollinen lempinimi.

Mutta ehkä politiikan kommentaattorit olivat eduskuntatalon valtiosalissa nähdyn shown suhteen aivan oikeassa, kun he totesivat, että puolueiden hajoamistendenssi ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan samaa tapahtuu nyt muuallakin Euroopassa.

Vanhat puolueet eivät tahdo mahtua vanhoihin karsinoihinsa, vaan entistä useampi yrittää kiivetä aitojen yli. Kohti uutta valoa?

Edelleenkin pätee se vanha sanonta, että ruoho näyttää vihreämmältä  aidan toisella puolella.

Sen ovat meillä saaneet kokea viimeksi Perussuomalaiset ja siinä kurimuksessa näyttää Maalaisliittokin jatkuvasti elävän. Eivätkä muutkaan puolueet ole välttyneet tämän pahanhajuisen mielikuvan vaikutuksilta.

Aivan oman lukunsa näyttää nyt muodostavan Ranskasta virinnyt uusi liike joka pani sikäläisen puoluelaitoksen aivan sekaisin.

Sen varaan näyttävät Kokoomuksen purjehtia ja Sdp:n ex-puoluesihteeri nyt laskevan.

Viljo kiteytti kuitenkin tämänkertaisen kävelyretkemme tuloksen aika osuvasti:

”Vanhat rakenteen voivat kyllä kirskua ja päästää ilmoille erilaisia hajuja ja värejä, mutta todelliset muutokset tapahtuvat hitaasti. Äärimmäisen hitaasti. Se on poliittisen konservatismin lahja vauhtisokeille.”

631. Hiuskarvan varassa 180417

Sen jälkeen, kun maailma heräsi jälleen kerran sydän kurkussa ja näyttää selviävän vähitellen hengissä niistä sotakuvista, joissa ohjukset iskivät yön turvin ihmisten niskaan, pohdiskelimme Viljo Vähäsen kanssa aamutuimaan, kun meriharakat ja isokokoinen merihanhipariskunta olivat jo saapuneet Kasinon rantaan ja uiskentelivat jäähileiden seassa, mikä mielikuva sopisin parhaiten kuvaamaan sitä pelkotilaa, joka vallitsee tänä päivänä maailmanpolitiikassa.

Oliko maailmanrauha ohjusiskuyönä hiuskarvan varassa vai kävelivätkö suurvallat (Venäjä, USA, Britannia ja Ranska) temppelin harjalla, josta yksikin harha-askel voisi johtaa totaaliseen sotaan?

Ymmärsimme kyllä, että molemmat kielikuvat sisältävät hyperbolan, joka vääristää todellisuutta, mutta toisaalta olimme yksimielisiä siitä, että jotakin todella vaarallista oli tapahtunut – tai on tapahtumassa.

Viljo aloitti.

”Maailmahan on kaiken aikaa ollut matkalla kohti suurta sotaa. Emme me tänä päivänä elä tässä suhteessa mitenkään poikkeuksellista aikaa. Kysymys on vain siitä, mikä se temppeli on ja missä se sijaitsee. Arkikielessä temppeli on pyhä paikka, pyhien seremonioiden näyttämö. Joskus se on vain yhden lahkon, uskonnon tai puolueen hallussa. Joskus sen sisällä vallitsevat aatteiden markkinat, joilla ajatuksia myydään ja ostetaan. Temppelin harjalle eivät kaikki pääse tai uskalla edes pyrkiä. Silti sen houkutus on valtava, koska ajatellaan, että sieltä näkyy taivas. Se on valtataistelun areena.”

- Ajattelet siis, että kävely temppelin harjalla on vuosien, vuosisatojen ja vuosituhansien perspektiivistä ihan arkipäiväistä puuhaa? Että se kuuluu elämään; että se on osa normaalia elämän näytelmää?

”Juuri näin. Ei siellä kukaan pysy ikuisesti. Jos ottaa harha-askeleen, putoaa alas. Niitä kuvauksiahan on diktaattoreiden ja valtiomiesten henkilöhistoriat täynnä. Siellä käydään ikuista taistelua oikeasta ja väärästä opista!”

”Sen vuoksi näistä kahdesta mielikuvasta hiuskarvan varassa roikkuminen on kohdallisempi. Siinä ei tarvitse kysyä aiheuttajaa tai etsiä syyllistä, vaan arvioida, kestääkö lanka. Kuinka suuren painon se kestää? Kuinka kauan? Voisi sanoa, että se on pelkistettyä lujuusoppia! Insinööritiedettä!.”

MUTTA

Kuitenkin  kaikitenkin. Pelko on se elementti, joka yhdistää nämä mielikuvat.

”Totuuden jälkeisestäkään maailmasta pelko ei ole kadonnut. Se piilottelee myös monikulttuurisen, moniarvoisen ja suvaitsevaisen maailman peräkammareissa.”

”Silti kannattaa etsiä tasapainoa; etsiä sitä viisautta, joka kertoisi riittävän selkeästi ja hyvissä ajoin, milloin langan varaan on kertynyt liian paljon ylipainoa.”

Etsiä vaikkei löytäisikään.

630. ”Kurkusta kiinni” 180411

Yritimme Viljo Vähäsen kanssa muistella, missä eduskuntavaaleissa oppositio kävi hallituksen kimppuun teemalla kurkusta kiinni, mutta se oli jo ehtinyt haihtua taivaan tuuliin muistilistaltamme.

Tänä aamuna, kun kevään ensimmäinen räkättirastas pomppi pihanurmikollani, jolla viimeiset lumiläiskät valmistautuivat lopputaisteluun auringon säteiden kanssa, ajatus välähti mieleemme, kun Hesari kertoi saaneensa haltuunsa hallituksen kehitysriihen 12-kohtaisen asialistan, jota ei varmaankaan oltu tarkoitettu julkisuuteen, vaan joka oli vuotanut sinne salaisten kevätpurojen laineilla.

Kun porvarihallituksen ministerit tulivat ulos pääministerin virka-asunnosta kertomaan koko kansalle suunnitelmistaan julkisen talouden menokehityksen hallitsemiseksi, oli Kesärannan portille kokoontunut joukko mielenosoittajia tarkoituksenaan kuristaa lujalla otteella hallitusta kurkusta.

Hesarin mukaan mielenosoittajien puheissa ja julisteissa pääteemoina olivat ”aktiivimallin heikkoudet ja halveksunta pääministeri Juha Sipilää kohtaan”. He kertoivat kuuluvansa ”Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan” – nimiseen Facebook-verkostoon.

Muistelimme Viljon kanssa, että samainen porukka oli esiintynyt täpötäydellä rautatientorilla yhtenäisenä laumana silloin, kun pääministeri oli sorvaamassa kilpailukykysopimusta ja että porukan edustajat olivat esiintyneet aggressiivisesti jopa Arkadianmäen juhlavissa kokoustiloissa.

(Tuolloin kerroimme asiasta Bjälbon uutisissa 2.8.2015 – 15.6.2016)

Tiettävästi mitään käsirysyä ei päässyt kuitenkaan syntymään.

Sen sijaan jäimme kyllä miettimään Viljon kanssa, kuinka yleinen poliittinen tilanne niin meillä kuin muuallakin maailmassa on jyrkästi kärjistynyt sinä aikana, kun Juha Sipilä on omalla insinöörityylillään ohjannut ja johtanut tätä maata.

”Kohta kaikki ovat toistensa kurkuissa kiinni.”

Se oli Viljo Vähäsen tapa kiteyttää tunteitaan ja tuntemuksiaan.

”Puhutaan vihapuheen ja aggressiivisuuden lisääntymisestä. Osoitetaan sormella henkilöitä. Etsitään syyllisiä. Käydään kiinni kurkusta. Pinna kiristyy. Valheilla ratsastetaan. Sodan ja rauhan raja hämärtyy. Provokaatiot arkipäiväistyvät.”

”Valo ja varjo välkehtivät. Vuorottelevat … Eikä siinä ole periaatteessa mitään väärää tai pahaan. Niinhän on aina ollut. Se on maailmankaikkeuden tapa hengittää. Liike on elämän ja kehityksen merkki. Välttämättömyys.”

”Mannerlaatat liikkuvat. Saumakohdissa rytisee. Se on luonnonlaki.”

- Tästähän me olemme puhuneet ennenkin”, sain sanotuksi, kun Viljo veti henkeä. – Aina siitä lähtien, kun tapasimme Nizzan Enkeltenlahdella.  Mutta ollaanko nyt menossa kohti jotakin suurempaa murrosta? Ovatko maailmankirjat menossa sekaisin?

Viljo ei vastannut heti. Ei tietenkään.

TAUKO

”Olemme puhuneet valuviasta. Ikään kuin se selittäisi kaiken. Ja sen pohjalta olemme vaatineet rakennemuutoksia. Niistä on tullut poliittinen mantra jota eri hallitukset ovat vuorollaan jauhaneet. Rukousmyllyt ovat pyörineet omaan tahtiinsa vuosikymmenten ajan. Suuria, pitempiäkin  trendejäkin on havaittu ja analysoitu.”

”Hyvä niin.”

”Eivät minun kokemukseni kuitenkaan tässä paljon paina. Tai auta.”

”Silti tuntuu hämmentävältä havaita, että historiasta nousee jälleen haamuja, jotka alkavat puhua nykykielellä.”

Valta sokaisee. Absoluuttinen valta sokaisee absoluuttisen varmasti.

”Demokratia. Tasa-arvo. Tasapaino. Ihmisyys. Inhimillisyys. Ikuinen rauha.”

”Ovat ne edelleenkin tärkeitä ihanteita. Toivoisi, että maailmanpolitiikka rakentuisi niiden varaan ja että ne säteilisivät selkeästi ja johdonmukaisesti kaikkien valtioiden, kansakuntien ja yhteisöjen arkielämään.”

MUTTA

”Niiden (siis ihanteiden) varjokin on haalistunut. Ne peittyvät raakalaismaisen ja yhä verisemmäksi käyvän valtataistelun hirmuiseen kirkkauteen, jonka häikäisevässä valossa sotakin näyttää vain hiekkalaatikkoleikiltä, jossa uhreja voidaan sirotella ja siirrellä mielivaltaisesti minne tahansa. Kärsimysten muistoista on kulta karissut pois eikä ruostetta kukaan kunnioita.”

”Syyria? Onko sitä edes olemassa? Facebook? Jokaisellahan on oma naamansa ja naamionsa. Vapaata riistaa suurelle rahalle.

”Ja niille joille suuri sotakin on vain siunaus? Atomiaseillakin!”