Paljon on ehtinyt maailma muuttua sen jälkeen, kun Viljo Vähänen esittäytyi tässä blogissa Nizzan Enkeltenlahdella helmikuussa 2011. Tarkkaan ottaen se oli 671 postausta sitten.
Silloin kävi ilmi, että Viljo on kertaalleen kuollut, määrämittainen mies, jolla on oikeus liikkua elämän ja kuoleman, materian ja hengen, välimaastossa, jos hän halua.
Niinpä hän ehti tavata Tarja Halosen Miska-kissan ennen kuin tämä menehtyi päässään olleeseen syöpäkasvaimeen, ja tutustua myös Miskan seuraajaan, 17-vuotiaaseen Rontti-kissaan, joka sai oman aikansa nauttia Kultarannan ja Mäntyniemen upeista maisemista. Mutta varsinaisen keskustelukumppanin Viljo sai vasta sitten, kun Anjyr’s Boreas, bostonterrieri Lennu muutti Mäntyniemeen. Hänen kanssaan Viljo on ehtinyt istua usein Pataässässä ja muutaman kerran Kultarannan laiturillakin.
Viime syksynä Viljo Vähänen järjesti 27 istuntoa kestäneen syysparlamentin Pataässässä. Sinne hän kutsui Lennun lisäksi muutamia korkean tason päivänpoliitikkoja, jotka halusivat kuitenkin esiintyä vain nimimerkkien suojassa (ks. Weijo Pitkänen. Omistuksia 2. Runoja menneiltä vuosikymmeniltä Viljo Vähäsen syysparlamentti 2.9.2017-30.11.1017 Pataässässä, omakustanne, Lugupidamisega, Tallinna 2018. Liite: Bjälbon uutiset 2.8.2015 – 15.6.2016 Viljo Vähäsen havaintoja yhteiskuntasopimuksesta)
Kun tässä ja mahdollisesti myöhemmissäkin postauksissa päätimme pohtia, kenestä tulee seuraava presidentti ja käyttää ihan oikeita nimiä, katsoimme oikeaksi paljastaa syysparlamentin nimimerkkien takana olevat osallistujat (vaikka he eivät varmaankaan tarkkaavaisille lukijoillemme mitään salaisuuksia ole olleetkaan): (1) BZ (Ben Zyskowicz), (2) BL (Blogisti), (3) IAMK (Ilkka Kanerva) ja (4) SilRA (Sillanrakentajat eli Anneli Jäätteenmäki, Eeva Kuuskoski ja Mirja Ryynänen).
Viljo Vähänen aloitti pohdinnan aurinkoisessa ja tuulisessa Ryssänkärjessä, jossa olisi jo tarvittu hanskat käsissä ja myssy päässä, kun syyspäivänseisaus oli jo tuonut mukanaan yöpakkaset.
”Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisun (125 syykuu 2018) kannessa on luotettavan tuntuisesti hymyilevän, urheiluasuisen Euroopan Komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen kuva. Lehden teemana on ”Puolustusyhteistyö”. Se sisältää päätoimittaja Pete Piiraisen laatiman, varsin perusteellisen ja asiallisen haastattelun, jonka lopuksi Katainen sanoo osallistuvansa mielellään Suomeen paluunsa jälkeen turvallisuuskeskusteluun. ”On tärkeää, että keskustelua käydään laaja-alaisesti, kun haasteetkin ovat monimuotoistuneet: esimerkiksi hybrid ja kyber.”
”Laaja-alaisuus on tässä avainsana. Kansainvälisessä puolustusyhteistyössä sillä on juuri nuo Kataisen mainitsemat, uudet sodankännin muodot ja varmasti paljon muutakin, mutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa se sisältää myös kaikki ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajuuteen liittyvät ulottuvuudet – siis myös perustuslain 8. luvun 93§:n mukaiset säädökset, joiden mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”
- Ajatteletko, että EU:n komission varapuheenjohtaja tarkoitti vastauksessaan laaja-alaisuudella myös tätä ulottuvuutta, kun hän totesi, että turvallisuuspoliittinen keskustelu on kehittynyt parempaan ja avoimempaan suuntaan? Katsooko hän siis pääsevänsä - palattuaan Brysselistä vajaan vuoden kuluttua – nauttimaan suoraan muutakin kuin ”herrojen herkkua”?
”Ehkäpä juuri näin. EU:n piirissä komission jäsenyys on tietysti Herrojen Herkkua, jos sitä ajatellaan tavallisen eu-kansalaisen näkökulmasta, mutta kotimaisessa politiikassa tämä herkku saattaa sisältää arvokkaita lisäaineita, joilla on kyllä käyttöä meidän seuraavissa presidentinvaaleissamme.”
- Kuvitteletko siis, että kamppailu seuravasta presidentistä on jo alkanut ja että Maanpuolustus-lehti on hyvä lähtölaukaus siinä?
Viljo Vähänen oli hetken aikaa hiljaa.
Hänen mielessään välähti vastata samalla tavalla kuin kuuluisissa salapoliisiromaaneissa että ”minä en kuvittele mitään”, mutta hän vältti kiusauksen.
”Lähtölaukaus on varmaankin laukaistu jo ajat sitten. Erilaisia spekulaatioita hyvästä presidentistä on haudottu politiikan piirissä Suomen koko 100-vuotisen historian ajan. Aina tilanteen mukaan. Nyt Eurooppa alkaa olla niin suuressa määrin uudessa asennossa, että eiköhän meilläkin Kekkos-kauna ole jo menneen talven lumia. Uusia vaihtoehtoja on päästy kokeilemaan lähes koko puoluekentän laajuudessa. Ja se on hyvä asia. Naiskorttikin on katsottu. Nyt eletään seesteistä aikaa tässä suhteessa. Mäntyniemi loistaa. Sen on saanut kokea myös Lennu.”
”Mutta pohdin vain sitä, taipuuko kansalaismielipide siihen, että seuraavakin presidentti kuuluisi siihen joukkoon, joka on ollut urallaan Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana. Siinä asemassahan Sauli Niinistö oli vuosina 1994-2001 ja Jyrki Katainen vuosina 2004-2014.”
”Kansan muisti on arvaamaton, mutta historialla tuppaa olemaan omat muistisääntönsä. Nyt vuoroaan odottaa varmasti Maalaisliitto eivätkä demareillekaan saata riittää kolme perättäistä presidenttikautta Kekkosen jälkeen. Kansa on saattanut unohtaa poikkeuslain, jolla Kekkosen kautta pidennettiin, mutta historia kyllä muistaa sen eikä varmasti vähällä taivu siihen, että samaa temppua kokeiltaisiin sitten, kun Sauli Niinistön kausi lähenee loppuaan – tapahtuipa Euroopassa ja muualla maailmassa mitä tahansa.”
”Yksi teemaa näyttää kuitenkin iskostuneen syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Se on jako vasemmistoon ja oikeistoon. Sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys myös seuraavissa presidentinvaaleissa.”
”Niissä ei vuosikymmenten aikana ole kuitenkaan noudatettu tiukkaa vuorotteluperiaatetta. Kolmannestakin vaihtoehdosta on usein haaveiltu.”
”Nyt olisi kuitenkin hyvä muistaa, mitä tapahtui Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sitä sopii muistella vaikkapa Teemu Laaksosen mainion artikkelin myötä: "Tunteiden kuningas" – Karl Ove Knausgårdin 25 havaintoa Hitleristä”.
