"Hyvässä kodissa ei ole etuoikeutettuja eikä syrjäytettyjä perheenjäseniä, ei lellikkejä eikä kaltoinkohdeltujakaan. Siellä kukaan ei katso toiseen ylhäältä alaspäin, siellä kukaan ei yritä tavoitella itselleen etua toisten kustannuksella, vahva ei polje jalkoihinsa eikä ryöstä heikkoa. Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö, avuliaisuus." (Ote Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen johtajan (1885-1946) Per Albin Hansson puheesta vuonna 1928)
Jos karja jätetään tuuliajolle, se alkaa liikehtiä levottomasti. Lopulta se lähtee etsimään uutta kotia. Pedot vaanivat. Pelko kasvaa.
Näin tapahtuu myös vaalikarjalle. Ihmisille.
Politiikan näyttämöllä tämä on ollut tuttu ilmiö tuhansien vuosien ajan. Vaikka se on välillä kadonnut kauaksi kulissien hämärään, aina se pulpahtaa esiin ”uutena”, ”ärsyttävänä” ja ”pelottavana”.
Kuten tämänkin päivän maailmassa.
Viljo Vähänen oli lukenut viikonvaihteessa uutisia Ruotsista ja Saksasta, mutta alkanut jo hieman turtua Washingtoniin, Moskovaan ja Pekingiin, vaikka ymmärsi hyvin, että kriittiset massat piileksivät vielä kaukana suomalaisen taivaanrannan kätköissä, mutta saattavat milloin tahansa astua näyttämölle.
”Alun perin kansankotitaisi Euroopassa kuulua konservatiivien sanavarastoon, kun he pelkäsivät, että sosialismin ja kommunismin aalto pyyhkäisisi heidän linnakotinsa taivaantuulin, mutta sitten ruotsalaiset omivat sen itselleen ja alkoivat puhua hyvinvoinnista ja tasa-arvosta ikään kuin uutena ja ihmeellisenä asiana.”
”Se meni läpi pohjoismaisen demokratian kuin häkä!”
”Nyt kaikki vähänkin merkittävät poliittiset puolueet ovat puhuneet jo vuosikymmenten ajan kuin yhdestä suusta tuosta samaisesta asiasta eivätkä uudetkaan yrittäjät uskalla jättää sitä rauhaan.”
- Pelkäävätkö ne, ettei kansa enää löydä tietä kotiinsa?
”Siltä pahasti näyttää. Nyt etsitään uusia iskulauseita, uusia sanoja, jotta vaalikarja osaisi löytää ulos vanhojen puolueiden vankilasta”
- Mutta eikö se ole aika epävarma ja epämääräinen peruste? Eiväthän vanhat puolueet (konservatiivit ja radikaalit) muodostaa mitään yhtenäistä rintamaa tai vastustajaa. Nehän ovat hajallaan kuin pelästynyt varpusparvi!
”Se on totta. Mutta siitä huolimatta vanha tendenssi, jakautuminen kahteen vastakkaiseen leiriin, on jälleen voimistumassa ja niiden väliin on ratkeamassa äkkiä syvenevä rotko, kuten Laura Saarikoski osoittaa tämänpäiväisessä grafiikassaan” (ks. Helsingin Sanomat 3.9.2018 ”Yhteen kuvaan tiivistyy Yhdysvaltain kahtiajako ja se osoittaa, ettei Trump ole syy vaan seuraus”)
- Ehkä turvallinen kansankoti onkin vain harhakuva tai unelma?
”Näin saattaa hyvinkin olla, jos ajatellaan, että P.A. Hanssonin kansankodin tarkoitus oli pelastaa koko Eurooppa tai maailma sodan kurimukselta. Mutta niinhän ei ilmeisesti ollut, vaan hänellä oli paljon rajoitetumpi tavoite: Ruotsin ja ruotsalaisten pelastaminen. Ja siinähän hän toki onnistui paremmin kuin mikään muu Euroopan maa.”
- On kuitenkin jokseenkin karmaisevaa, että samaan päämäärään pyrkii nyt äärioikeisto Ruotsin vaaleissa viikon kuluttua ja eikös vain sama kaiku ole askelissa Saksassa, Unkarissa ja Puolassa ja ties missä muualla? Niin ja kaikuvathan ne askeleet myös Atlantin takaa!
”Tässähän se suuri ongelma onkin! Karja on jätetty tuuliajolle! Kyllähän me muistamme, mitä tosiasiassa tapahtui edellisellä kerralla, kun vaalikarja päästettiin ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa vapaaksi ja kun ääriliikkeet vasemmalta ja oikealta tarttuivat hanakasti ohjaksiin.”
”Demokratian kellot vaimennettiin ja diktatuurin torvet alkoivat soida. Meillä Suomessa oli vain hyvä onni, että me selvisimme hengissä siitä kurimuksesta!”
”Että me tunsimme omat laitumemme, tiesimme pelkomme ja petomme ja osasimme pitää karjamme koossa.”
- Mutta entä nyt? Mikä neuvoksi, kun Emmanuel Macroninkin upeasti aloittama uuden kansankodin rakentaminenon kuihtumassa kasaan? Pitäisihän Aarolle ja Lennulekin löytää turvallinen syli myös tulevaisuudessa!
”En todellakaan osaa sanoa. Uusien sirpalepuolueiden vaaliliitto tuskin onnistuu eivätkä Demarit, Kokoomus ja Keskusta taida löytää yhteistä ideaa äärioikeiston vyörytystä vastaan. Sehän näkyy tosin meillä paljon miedompana kuin muualla Euroopassa. (Värikin on vielä kadoksissa! – vaikka FIN-SWE maaottelussa tytöt maalasivat huulensa sinisiksi!) Niidenhän pitäisi löytää kiky- ja sote-sopu parissa kuukaudessa, jotta täydelliseltä svabodalta vältyttäisiin ennen vuodenvaihdetta.
”Siinä hädässä kansan saaminen kotiin voi olla toivoton tehtävä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti