Venäjä pullistaa sotilaalliset lihaksensa Vostok-harjoituksessa lähes äärimmilleen, kun mukaan lasketaan myös Syyrian edustalle kootut laivasto-osastot. Se on näyttävää, mutta ei muuta isoa kuvaa, jossa Venäjä on monella mittarilla taantuva suurvalta. (Helsingin Sanomien pääkirjoitus 15.9.2018)
Viljo Vähänen luki ällätikun kanssa päivälehden uutisen, jossa kerrottiin sotaharjoituksesta, jonka olosuhteet ovat niin lähellä aitoa taistelutilannetta kuin mahdollista.
Kysymys on Venäjän käynnistämästä Vostok-18 harjoituksesta, joka on suurin sen järjestämä sotaharjoitus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Viljo aloitti, kun syysaurinko näytti kauneimmat kasvonsa Ryssänkärjessä.
”Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin. Eivät sen vuoksi, mitä uutisessa kerrottiin harjoituksen sisällöstä, vaan sen tähden, mitä lehden toimitus oli katsonut aiheelliseksi lisätä pääkirjoituksensa perään.”
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
”Lukijaa ohjattiin siis ymmärtämään, ettei tämä ole mikään tavanomainen rutiinikirjoitus, vaan jotakin paljon tärkeämpää. Jotakin sellaista, minkä varassa lehden poliittinen linja lepää. Siksi päätin punnita sanoja tarkalla mittarilla.”
”Mittareita on tietysti monenlaisia, mutta olennaista on se, missä tarkoituksessa mittaamiseen ryhdytään ja mikä on sen päämäärä. Mitä sillä halutaan osoittaa!”
Apua oli oitis tarjolla lukuisista lähteistä.
Mittauksen tarkoitus on paremman ymmärryksen saaminen mittauksen kohteena olevasta asiasta tai ilmiöstä. Parempi ymmärrys johtaa oikeampiin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Mittaus on aina perusluonteeltaan objektiivista eli mittaajan arvoista riippumatonta ja sen yleiset säännöt kaikille tieteen aloille samanlaiset. Yleinen mittausteoria kuvaa ne mittaamisen säännöt ja kriteerit, jotka ovat yhteisiä mittaamiselle kaikilla tieteenaloilla. Hyvään mittaamiseen kuuluu, että mittaajalla on realistinen käsitys mahdollisten mittausvirheiden suuruudesta.
”Siinähän se on. Mustaa valkoisella.”
”Vostok-18:n taistelutilanteen määrittelyyn minulla ei ole mitään huomauttamista. Sekä idässä (Vostok) että lännessä (Zapad) on otettava huomioon, että atomiaseella on keskeinen rooli seuraavassa suursodassa. On hyvä, että se tunnustetaan ja otetaan huomioon. Eikä siinäkään ole mitään kauhisteltavaa, että kaikki mahdolliset aselajit ja johtoajatukset ovat harjoituksissa mukana ja että aseiden ja joukkojen määrä on valtaisa. Se on nykyaikaa.” –
- Mistä kenkä sitten puristaa?
”Pääkirjoitus sanoo sen yhdellä lauseella – viimeisellä: ”Venäjä on monella mittarilla taantuva suurvalta. Siinä heijastuu lehden periaatelinja. Lehdellä on lupa sanoa Venäjästä mitä tahansa, kunhan se pysyy tässä linjassa. Tässä asenteessa. Tässä ontologisessa raamissa.”
”Mittareita voidaan tietysti luetella loputtomiin, kunhan vain huolehditaan siitä, että ne osoittavat aina oikeaan suuntaan.”
”Se on ristiriidassa mittaamisen perusfilosofian kanssa, jonka mukaan mittauksen tulisi aina olla perusluonteeltaan objektiivista eli mittaajan arvoista riippumatonta.”
”Tässä suhteessa pääkirjoituksen loppuun lisätty lukuohje on tarpeellinen, koska se vetää riittävän selkeän rajan siihen, mitä lehti saa ja voi kirjoittaa ja mikä on viisasta tässä maailmantilanteessa, jossa asevarustelu on karkaamassa (jälleen) hallitun (sopimusvaraisen) horisontin taakse.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti