Aurinkoiset päivät Nizzassa
ovat päättymässä. Paluu takaisin arkeen, hankien keskelle, on edessä. Ajatukset
lentävät. "Kaikki loppuu aikanaan. ...". Tänään käymme illallisella
Rue Meyerbeer 1 1:ssa,
jossa jokainen ruokalaji tarjotaan erimuotoisilta, valkoisilta lautasilta.
Huomenna pelaamme petankkia suomi-seuralaisten kanssa ja lauantaina lennämme Kööpenhaminan
kautta Helsinkiin.
On aika luoda viimeinen
vilkaisu Ranskan Rivieralta.
(1) Sarkozy. Täkäläinen presidentinvaali ei ole vielä lähelläkään
lopullista ratkaisuaan. Panokset kyllä kovenevat. Molemmat osapuolet, vasemmisto
ja oikeisto, ovat "varmoja voitostaan", mutta sanat ovat lähteneet
lentoon eikä tavallisella kansalla ole kohta minkäänlaista käsitystä siitä,
mihin kaikki johtaa. Poliittinen genealogiakin on otettu käyttöön, jotta
todellinen ero Nicolas Sarkozyn ja Francois Hollandin välillä saataisiin
selville. Termiä tosin käytetään kovin huolimattomasti. Sehän ei tarkoita
sukututkimusta, vaan moraalin analyysia. Genealogia dekonstruoi totuuden väittäen,
että totuus on valtaintressien muovaama. Näin ollen kaikki totuudet ovat
kyseenalaistettavissa. Genealogia teoriana korostaan totuuden epäluotettavuutta
ja sisältää epäyhtenäisen käsityksen historiasta (Google). Ehkä Nice-Matinin
pilapiirtäjä oli oivaltanut asian 6.2.2012. Kun "vaalikampanjan pikku historiassa" väitettiin,
että Sarkozyllä ja Hollandilla on yhteinen esi-isä, maanviljelijä Claude Labully,
joka eli joskus 1600-luvulla pienessä majassa Chambéryn lähellä, pilapiirtäjä
asetti ehdokkaat keskustelemaan vierekkäin ja Sarkozyn kysymään: "Näyttää
siltä, että olemme laskeutuneet alas samasta puusta?" ja Hollanden
vastaamaan: "Mutta minä tulin alas vasemmanpuoleiselta oksalta!"
Puheiden perusteella äänestäjä ei enää pysty erottamaan vasemmistoa oikeistosta
eikä oikeistoa vasemmistosta. Sanotaan vain, että jos Sarkozy valitaan toiselle
kaudelle, hän kallistuu oikealta kohti keskustaa, mutta että jos Hollande
valitaan, Ranskasta tulee "ideologisempi". Viimeksi mainittu tosin
johtaa siihen, että Euroopan sosialidemokraatit (mukaan lukien heidän
suomalaiset veljensä ja sisarensa) hylkäävät siinä tapauksessa Ranskan uuden
presidentin ja hän jää ideologioineen yksin omaan nurkkaansa.
(2) Putin. Venäjän presidentinvaali ratkesi siis ensimmäisellä
kierroksella, kuten täälläkin uumoiltiin. Uutiset toisinajattelijoiden pidätyksistä
ovat olleet jokseenkin maltillisesti esillä. Niinistön ja Putinin sopimusta
pikaisesta tapaamisesta en ole ensi silmäyksellä löytänyt täkäläisestä mediasta
eikä siinä varmaankaan mitään "uutista" olekaan. Jos Sarkozy valitaan
uudelleen, hän sanoo lähtevänsä tapaamaan Saksan liittokansleria jo vaalipäivänä.
Läheiset naapurit ovat kansainvälisessä diplomatiassa tärkeämpiä kuin
kaukaiset.
(3) Luukkanen. Luin Arto Luukkasen kolumnin
"Millaiseen ”puolueettomuuteen”
vie tiedeinstituutti Suomea?" (US 4.3.2012). "Kun Suomi on ilmoittanut linjakseen länteen ja EU:hun nojautuvan
liittoutumattomuuden, niin Venäjän pyrkimyksenä on ollut korostaa Suomen
puolueettomuutta ja sen ”traditionaalista” asemaa Venäjän vieressä ts.
kuulumista sen historialliseen etupiiriin." Tulkinta on mielestäni virheellinen
ja asiaton. Siitä syntynyt keskustelu Uuden Suomen palstoilla paljastaa selvästi,
millä asialla Teologi tällä kertaa liikkuu!
(4) Isola. Bussimatka Nizzasta Isola-2000
hiihtokeskukseen on kokemisen arvoinen. Reitti nousee merenpinnasta yli kahden
kilometrin korkeuteen, jossa on täysi talvi meneillään. Aurinko hohtaa kuumasti
ja rinteet ovat täynnä porukkaa. Jyrkkäseinäisten rotkojen keskellä tulin
ihmetelleeksi, kuinka karthagolainen sotapäällikkö Hannibal pystyi
aikoinaan johtamaan sotajoukkonsa
senaikaisine panssarivaunuineen eli elefantteineen Afrikasta, Espanjan kautta
Italiaan. Ehkäpä sekin löytyy aikakirjoista, jos jaksaa etsiä. Enemmän mietin
kuitenkin sitä, millaista tuhoa iso maanjäristys aiheuttaisi Isolan rinteillä.
Tämä ajatus taas syntyi siitä, että koin Nizzassa (kuten jo kerroin) elämäni
ensimmäisen maanjäristyksen ja luin kohta sen perään, että toinen, hieman
pienempi, oli tapahtunut jossakin Nizzan edustalla, Korsikasta itään, meren
pinnan alapuolella. Olipa hyvä, ettei maa järissyt vuoristoretkemme aikana!
(5) Paul Gerhardt (1607). On se vain
kummallista, että lähdön hetkellä ajatukset alkavat lentää omia teitään. Ennen
Isolan-reissua päässäni alkoi soida virsi "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa
ei milloinkaan." Loppuuhan tämänvuotinen Nizzan-matkakin aikanaan, mutta
mitä jää jäljelle? Vastaus on arkielämän kokemusten pohjalta helppo. Jäljelle jää
paluu Lauttasaareen ja seuraava matka ensi vuonna samoihin aikoihin Ranskan
Rivieralle. Mutta sepä ei tuntunutkaan riittävän tällä kertaa. Oli taas
turvauduttava Googleen, joka kaikista arvosteluista ja epäilyistä huolimatta on
osoittautunut käyttökelpoiseksi apuvälineeksi. Niinpä syötin sanat hakukenttään
ja sain vastaukseksi virren numero 270. Sen sanat (12 säkeistöä) on
kirjoittanut Paul Gerhardt vuonna 1607 ja sävelen vuonna 1614 Johann Schop. En
ryhtynyt tarkistamaan, onko se säilyttänyt paikkansa nykyisessä virsikirjassa.
Sen sijaan luin kaikki säkeistöt. Ja kas vain. Jokainen niistä päättyi tuohon
lausahdukseen, joka oli tullut mieleeni. Kävi ilmi, että asiasta on valmistunut
äskettäin myös yliopistollinen tutkimus (Mari Vehkalahti: "Vanhenemisen kokemus ruustinna Elli Paunun kirjeissä
ja päiväkirjoissa 1931-1953",
pro-gradu, Jyväskylän yliopisto, 2003). Oliko tässä
siis jonkinlainen viesti lähestyvästä vanhuudestani? Jos niin oli, otan viestin kiitollisuudella vastaan. Olen
aina halunnut päästä vanhaksi! Vanhuus on kulta-aikaa! Niin on, vaikka tiedostan
hyvin, että on olemassa kovin erilaisia vanhuuksia ja että fyysinen olemassaolo
vaikuttaa ratkaisevasti vanhuuden laatuun. Eikä aikaakaan, kun ajatukseni hyppäsi
jälleen uudelle uralle. Onko fyysinen olemassaolo ainoa vaihtoehto? Mitä
Gerhardt tarkoittikaan sanomalla, ettei armo lopu milloinkaan? Mitä armo oikein
on? Voihan silläkin olla fyysinen olemuspuolensa ainakin, jos ajatellaan armon
seurauksia, mutta olemukseltaan se lienee henkinen tai uskonnollinen. Uskon
asia? Oli miten oli, ajatus hypähti joustavasti vielä kerran uudelle uralle,
antimateriaan. Siitähän kerrottiin vasta eilen uutisissa. Että oli tapahtunut läpimurto
(CERNissä). Että antimateriaa voitaisiin mitata! "Saattaa olla mahdollista löytää selitys sille, miksi ylipäätään
olemme olemassa."
Lienee parasta jäädä odottamaan kaikessa rahassa vihoviimeistä vilkaisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti