Viljo Vähänen ei jäänyt
pitkäksi aikaa pohtimaan Mäntyniemen tilannetta. Pari viikkoa riitti. Valta oli
vaihtunut, ja sillä siisti. Akkavallasta oli siirrytty ilman suurempia
vaurioita vanhaan, turvalliseeen ukkovaltaan. Samalla kissakin oli vaihtunut
koiraan. Rontti muutti Kallioon. Valtikkaan tarttui Anjyr's
Boreas, bostoninterrieri, jota isäntäväki oli tottunut kutsumaan Lennuksi.
Se sopi myös Viljo Vähäselle.
Viljo sopi Lennun kanssa säännöllisen epäsäännöllisistä tapaamisista
pian sen jälkeen, kun Lennu oli nuuskinut paikat ja merkinnyt reviirinsä.
"Sen verran hienoilta ne paikat tuntuivat, etten katsonut
asialliseksi lirauttaa sisätiloissa mihinkään nurkkaan, mutta ulkona porasin
kyllä ihan mukavia pikku reikiä", Lennu kertoi, kun hän oli sopinut
ensimmäisestä tapaamisesta Viljon kanssa. Silloin he sopivat myös siitä, että
istunnot merkittäisiin roomalaisin järjestysnumeroin.
Aloituspäiväksi valittiin perjantai, 16. maaliskuuta 2012. Silloin
talon varsinainen isäntä olisi kiinni tasavallan presidentin esittelyssä klo
11:sta alkaen, kuten tavallista. Emännästä taas ei tarvinnut välittää, koska
hän ei puuttuisi sanallakaan Lennun yksityisasioihin. Heidän välillään vallitsi
täydellinen luottamus.
"Palataan nyt vielä siihen Hilkka Ahteen tapaukseen", Lennu
aloitti. "Sinähän sanoit heti tuoreeltaan oman kantasi asiasta. Ei tämä
tähän lopu tai jotakin sinnepäin. Eikä se todellakaan näytä siihen loppuneen.
Juttuhan laajenee kuin pullataikina. Mitähän varten niitä poliiseja oli
kutsuttu paikalla monta autolastilista vartioimaan yhtä pientä
mielenosoitusta? Se vaikutti
hätävarjelun liioittelulta."
- Sitä minäkin vähän ihmettelin. Joku oli varmaankin vihjannut, että
jotakin saattaa tapahtua, kun liikkeen sisäistä pyykkiä aletaan pestä toreilla
ja turuilla. Tunteet näyttävät käyvän aika kuumina. Mutta eiköhän tämä ala olla
jo selvää pässinlihaa. Loppusilausta valmis.
"Se silaus ei kyllä tule olemaan helppo, vaikka torvet ovat
soineet tiettyyn suuntaan. Minulla ei tosin ole minkäänlaista kokemusta
työpaikkakiusaamisesta. Meikäläisten maailmassa sellaista ei esiinny. Sen
sijaan ihmisten välillä se tuntuu olevan hämmästyttävän yleistä. Kauna ja
kateus tai viha eivät kuulu koirien elämään. Toisaalta taistelu elinehdoista,
elämästä ja kuolemasta, on meikäläisillekin tuttua. Ymmärrät varmaankin, etten
tarkoita pelkästään koirien maailmaa, vaan eläinkuntaa kokonaisuudessaan.
Valtataistelun seurauksena lajeja kuolee kaiken aikaa ja evoluution seurauksena
niitä syntyy myös kaiken aikaa. Eikä ihmislaji ole mitenkään erityisessä turvassa
tai suojassa. Eläimiähän tekin olette!"
- Niinhän se on. Mutta tuskinpa meidän kannattaa jatkaa keskusteluamme
tähän suuntaan, tällä kertaa. Luulenpa, että me palaamme tähän teemaan vielä
monta kertaa. Nyt näyttää kuitenkin siltä että tästä AKT:n jupakasta jää
jäljelle ainakin kaksi repaleista ihmistä. Kumpikin omalle orrelleen. Siitä ei
kukaan voi olla mielissään. Päinvastoin. Se on surullinen asia. Silti olen
kyllä edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että Hilkka Ahde oli oikeassa
ottaessaan vaikean tilanteen omalla työpaikallaan näin voimakkaalla tavalla
esille julkisuudessa.
Tauko.
Viljo Vähänen ja Lennu olivat sopineet siitä, ettei keskustelujen
tarvitse päätyä mihinkään lopputulokseen. Ei heidän tarvitse etsiä
kompromissia, kuten hallitusneuvotteluissa tai työmarkkinoilla tehdään. Asiat
voivat jäädä kernaasti rempalleen, jos siltä tuntuu.
"Hyppään nyt aivan toiseen asiaan", Lennu jatkoi.
"Sanooko sana vissarionisti Sinulle mitään?"
- Sattumalta sanoo. Minäkin olen seurannut erästä blogistia ja lakannut
lukemasta paperilehtiä. Viimeksi peruutin kolme vuotta sitten Hesarin ja HBL:n
tilaukset. Nyt luen vain Kirkkoa & Kaupunkia sekä Voimaa ja Diploa. Aamulla
selaan netistä sähköisiä lehtiä ja luen kolmea blogistia, Kemppistä, Virolaista
ja Tuomiojaa. Joskus käväisen maakuntalehtien sivuilla ja vilkuilen ranskan- ja
saksankielisiä lehtiä. Se riittää ihan mukavasti. Vissarionisteihin törmäsin
Voima-lehden uusimassa numerossa. Kas kun se sattui sinunkin silmääsi ...
"No ei se nyt varsinaisesti sattunut, mutta huomasin eilen
illalla, että Jenni luki samaista Voima-lehteä ja näytti pysähtyneen Minna
Kulmalan artikkeliin "Taivas löytyy Siperista."
Viljo oli hämmästynyt. Kyllä hän tietysti tiesi, että Jenni
kirjoittelee runoja ja on muutoinkin ilmeisen herkkävaistoinen nainen, mutta
että hänenkin silmäänsä oli osunut artikkeli, jossa kerrottiin, kuinka
"maailman suurin ekoyhteisö valmistautuu maailmanloppuun hymyssä
suin."
- Aivan niin. Minustakin se oli mielenkiintoinen juttu. Että juuri
ennen kuin Neuvostoliitto romahti ja Berliinin muuri murtui, joku siperialainen
liikennepoliisi ryhtyy luomaan "universaalia" yhteisöä, joka
muutamassa vuodessa paisuu tuhansia ihmisiä käsittäväksi liikkeeksi, joka
perustaa kymmeniä omillaan toimeen tulevia kyläyhteisöjä. Siinä on jotakin samanlaista
tenhoa kuin amerikkalaisessa hippiliikkeessä aikoinaan. Enpä ihmettelisi, jos
vissarionistit löytäisivät muutamassa vuodessa tiensä myös kapitalismin
kuristuksessa rimpuilevaan länsimaailmaan. Nyt se on Voiman artikkelin mukaan
vedonnut etupäässä entisistä kommunistimaista tulleisiin ihmisiin. Aion ottaa
vissarionistit tarkkailuluokalleni.
"Kyllä Siperia opettaa", Lennu tokaisi. Siihen päättyi
ensimmäinen istuntomme (Lennu I).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti