"Ukko kävi pitkällä
reissulla. Oli kuulemma tavannut kollegansakin rapakon takaa ja monia muitakin
suuruuksia. Olihan se tietysti merkittävä juttu. Ura Mäntyniemessä alkoi
uljaasti. Kukapa ei olisi huolissaan ydinaseista. Mutta kyllä minulle jäi
jälleen kerran tuntu suuresta teatterista. Sanoja sanojen perään. Sellaistahan
aseistariisunta on aina ollut. Pelkkää sanahelinää. Pelkään pahoin, että suuri
Lähi-Idän konferenssikin, jota tyrkytettiin väkisin Suomelle, on samaa luokkaa.
Ei Ukkokaan tainnut olla siitä kovin mielissään. Sehän näkyi hänen naamastaan.
Kyllä minä osaan niitä ilmeitä lukea ja tulkita. Pakkopullaan voi tukehtua
..."
Lennulla taisi olla
puheripuli. Tai ehkä hän oli vielä tohkeissaan siitä julkisuudesta, jota pääsy
Tasavallan Ensimmäiseksi Koiraksi ja Pusukoneeksi oli tuonut tullessaan.
Mutta Viljo Vähäsellä ei
ollut kiirettä. Hän jaksoi odottaa.
"Muutoin kaikki on
sujunut ihan mukavasti. Ukko odottaa tietysti rullaluistelukelejä ja
turvamiehet harjoittelevat hiki hatussa. On sillä edelleen rautainen kunto.
Mutta eivät ne päästä sitä yksinään maastoon. Eivätkä ne luota minuun. En taida
olla riittävän pelottavan näköinen. Mutta kyllä minä Ukosta kuitenkin osaisin
huolehtia ..."
Aikaa kului. Kevätaurinko
kimalteli hangilla. Häikäisi. Maaliskuu oli jäämässä taakse. Edessä oli
Palmusunnuntai.
Lennu jatkoi ja jatkoi.
Kunnes tuli tauko ja Viljo
pääsi kysymään.
- Mitä mieltä Ukko on
välikysymystehtailusta? (He olivat sopineet, että "Ukko" on Ukko ja
että "Akka" on Jenni.)
"Ensinnäkin. Ukko on parlamentaarikko
sanan parhaimmassa merkityksessä. Hän ei noussut eduskuntaan kuin raketti, vaan
tuli valituksi vasta kolmannella yrittämällä. Hän tietää siten myös, kuinka
rajua peliä vaalipiirin sisällä käydään parlamenttipaikasta. Se on tärkeää,
koska siinä kasvaa ymmärtämys koko poliittisen järjestelmän luonteesta. Jotkut
syntyvät kultalusikka suussaan ja ylittävät riman kertaheitolla. Toisilta se
vaatii sinnikkyyttä, henkilökohtaisia uhrauksia ja kovaa työtä. Ukko kuuluu
jälkimmäiseen ryhmään. Sisään päästyään hän tiesi, että varsinainen työ
parlamentaarikkona alkaisi vasta silloin. Ukko osasi sen homman. Hän tiesi,
että parlamentaarikko tarvitsee vankan tukipisteen sekä parlamentin sisältä
että sen ulkopuolelta. Ukon tukipisteet olivat perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajuus ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajuus. Se oli poliittista
viisautta!
Toiseksi. Ukko tietää, että
valtioneuvosto (hallitus) on meidän poliittisessa järjestelmässämme
ylivoimaisesti tärkein vallankäyttäjä ja että oppositio on lähes aseeton.
Välikysymys on opposition raskain ase, mutta käytännössä sen painoarvo on
höyhenen luokkaa.
Kolmanneksi. Ukko osaa tehdä
poliittisia johtopäätöksiä. Hänelle oli selvää, vaalien suurimman voittajan
jääminen oppositioon yhdessä menneiden vuosien valtapuolueen Suomen Keskustan
kanssa, tulisi merkitsemään armotonta kilpailua opposition sisällä. Se
hajottaisi opposition voimaa, mutta silläkään ei olisi merkitystä, koska
yhteenlaskienkin oppositio olisi eduskunnassa hampaaton.
Välikysymystehtailu on omiaan
heikentämään opposition asemaa parlamentissa.
Uskon kuitenkin, ettei Ukolla
ole pienintäkään tarvetta vähätellä opposition merkitystä parlamentissa.
Kysymys onkin siitä, millä tyylillä oppositio esiintyy."
- Tyyli ei ilmeisesti ollut
parhaimmillaan Dragsvikin kysymyksessä?
"Ei. Ei todellakaan
ollut. Mutta lopputuloshan oli oivallinen. Vaikka kyseessä oli mitä tyypillisin
hallitus-oppositio riita, johon tasavallan presidentin ei olisi tarvinnut
puuttua millään tavoin, ratkaisu löytyi kuin itsestään. Minä en tiedä, kuka
keksi sen, että koko Dragsvik-jupakka käytiin väärään aikaan. Sehän ei ole
tämän hallituskauden asia! En laisinkaan ihmettelisi, jos osoittautuisi, että
ratkaisu oli lähtöisin Ukolta itseltään. Kyllä se näkyi hänen kasvoiltaan, kun
toimittajat tivasivat ihmeissään, kuinka tässä nyt tällä tavalla kävi.
Vastaushan suorastaan loisti Ukon silmissä."
- Käyköhän
palomuurivälikysymyksessä samalla tavalla? Sehän ei taida vielä olla edes
esittelykunnossa. EU-kriittinen oppositio ei ehkä löydä tässä asiassa yhteistä
säveltä?
"Palomuuri on tietysti
aivan toista luokkaa kuin Dragsvik.
Ukko on siinä asiassa kyllä parempi asiantuntija kuin yhdistynyt oppositio
eikä hallituksenkaan piiristä löytyne parempaa tietoa kuin Mäntyniemestä. Tässä
on vain se ongelma, että perustuslain 93§:n mukaan "Valtioneuvosto vastaa
EU:ssa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin
liittyvistä Suomen toimenpiteistä." Palomuurista päättäminen ei kuulu presidentin
toimivaltaan. Ei, vaikka sen paksuudella ja korkeudella saattaa olla
ratisevakin merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisen
kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti