83. Wahlroosilaisuudesta

Jukka Kemppinen säväytti jälleen. Päivän sankareita ovat Platon ja Breivik. Ironia iski hirmuisesti, vaikka J.K. unohti mainita, että varsinaisen piikin pani lentämään humalainen Aki Kaurismäki, jonka kehotus tappaa yhden prosentin suuruinen ökyrikkaiden joukko, sai Suomen rikkaimman julkkiksen hermostumaan uusimman kirjansa julkistamisen yhteydessä.

"Toivottavasti Wahlroosille ei suoriteta mielentilatutkimusta. Hän vaikuttaa selvästi tyhmemmältä kuin Breivik, joten tulos voisi olla kiusallinen, jos hän pääsisi esittelemään ideansa lääkäriryhmille", Jukka Kemppinen kirjoitti tämänpäiväisessä blogissaan.

Tässä J.K. tietysti sotkee tahallaan käsitteitä. Tyhmyys ei ole mielentila kuten ei viisauskaan. Breivik ja Wahlroos eivät liene tyhmiä eivätkä viisaitakaan, mutta tuskinpa he myöskään ovat mielenvikaisia.

Tai mistäpä sen tietää.

Oslon juristit joutuvat nyt kuitenkin muutaman viikon sisällä ratkaisemaan, oliko eräs joukkomurhaaja mielenvikainen suorittaessaan tekonsa vai ei. Heille se ei ole filosofinen kysymys vaan juridinen.  He eivät löydä vastausta Platonilta eivätkä Jukka Kemppiseltä vaan psykiatreilta, jotka ovat päässeet tutkimaan joukkomurhaajan mielenmaisemaa.

Eipä käy kateeksi juristeja, kun kaksi psykiatriryhmää ovat antaneet täysin ristiriitaiset lausunnot asiasta.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että Wahlroosin ja Breivikin teoissa on vissi ero.

Wahlroos käytti sananmiekkaa, Breivik ampuma-asetta. Arkijärki sanoo, että Breivikin ase oli kuolettavampi kuin Wahlroosin. Lopputuloskin on kovin erilainen. Toisessa konkreettinen, toisessa imaginaarinen, mielikuvituksellinen.

Ruumiita ja haavoittuneita voidaan laskea ja luetella, kuten Oslon syyttäjä teki. Mutta mitä tapahtuu niille, joka tottelevat Wahlroosin kehotusta äänestää jaloillaan. Pääsevätkö he onnellisempaan tilaan (taivaaseen) vai ajautuvatko kurjuuteen (helvettiin)?

Näyttää siltä, etteivät kumpikaan (Wahlroos ja Breivik) ole oman suuruutensa häikäiseminä pohtineet tekojensa motiiveja tältä kannalta, vaan molemmat ovat pitäneet tekojaan itsestään selvinä ja oikeina.

Tässä suhteessa Jukka Kemppisen hämmentävä rinnastus saattaa olla kaikessa julmuudessaan oikeaan osunut.

"Breivikiläisyydestä" ei ole odotettavissa suurta kansanliikettä (vaikka hän tekikin Oslossa natsitervehdyksen), mutta miten onkaan "wahlroosilaisuuden" laita. Olisiko siinä ainesta "varakkaimmiston" (termi on Kemppisen tämänpäiväisestä blogista) liikehdintään?

Epäilen. Ei suomalaisestakaan varakkaimmistosta (yhdestä prosentista) ole kansanliikkeen käynnistäjäksi.

Se ei pysty myöskään luomaan Platonin ihanneyhteiskunnan filosofikuninkaita. En usko, että Björn Wahlroosistakaan olisi sellaiseksi.

On silti hyvä muistaa, että Antiikin suurten filosofien, Platonin ja Aristoles'n keskenään ristiriitaisesta sulatusuunista on valettu tähän maailmaan monennäköisiä ja monenvärisiä diktaattoreita, jotka ovat pystyneet sokaisemaan valtavia massoja.