84. Rakenteellisesta korruptiosta (osa II)

Viljo Vähänen oli masentunut. Nyt hän ei tullut rimpauttamaan ovikelloani, kuten edellisellä kerralla eikä hän rutistanut kourassaan Ilta-Sanomia (ks. blogini nro 50). Puhuimme vain puhelimessa.

Viljo oli nähnyt Ilkka Kanervan televisiossa ja järkyttynyt. Hän oli lukenut myös Jyrki Virolaisen blogin, mutta se ei ollut enää lisännyt hänen järkytystään, vaikka J.V. oli tapansa mukaan yrittänyt ärsyttää lukijoitaan kysymällä, että pitäisikö hänen nostaa lippu salkoon. Hänestä tuntui niin hyvältä, kun Ilkka Kanervan lahjusjutussa oli annettu "kunnon tuomio" eli yhden vuoden ja kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.

Palautimme mieliimme keskustelumme rakenteellisesta korruptiosta ja siitä vääryydestä, että meillä voidaan ihminen tuomita vankeuteen teosta, jota hän ei ole tehnyt. Prosessioikeuden professorin mielestä sitä pitäisi juhlistaa oikein lipunnostolla. Tai ainakin hän haluaisi nostaa omaa häntäänsä, koska hän oli tehnyt asiasta "perusteellisen kantelukirjeen" oikeuskanslerille.

On aikoihin eletty!

Olimme Viljon kanssa lähes sanattomia. Vakuutimme toisillemme, että Helsingin käräjäoikeuden päätös tullaan kumoamaan hovissa.

Samalla totesimme kuitenkin, että tätä koskevat mielipiteet hajoavat rajusti siinä keskustelussa, jonka Kanervan saama tuomio herätti netissä. Jotkut ovat vakuuttuneita siitä, että rangaistus kovenee ylemmissä oikeusasteissa!

"Eikö mitään merkitystä ole sillä, että syytetty itse on sitä mieltä, ettei hänen toimissaan ole mitään rikollista ja että käräjäoikeuden kuulemat asiantuntijat tukivat tätä käsitystä", Viljo kyseli turhautuneena. "Olen edelleenkin sitä mieltä, että Ilkka Kanervan tapauksessa kyse on ollut näytösoikeudenkäynnistä, jossa syyttäjällä oli sekä käsikirjoittajan että ohjaajan rooli. Hän halusi väenväkisin sulan omaan hattuunsa ja nimensä oikeushistoriaan ensimmäisenä korruptioinkvisiittorina, jonka kidutuskammiosta kukaan ei selviä hengissä."

Yritin toppuutella Viljoa: "Eihän tässä nyt kuolematuomioita ole jaettu!"

Mutta Viljo oli jyrkkänä: "Jos linnulta leikataan siivet, se kuolee. Ja Ikehän sanoi heti tuomion kuultuaan, että hänestä tuntui kuin siivet olisi leikattu. Kyllä poliitikolla tuollainen vankilatuomio, vaikka se olikin ehdollinen, merkitsee kuolemantuomiota. Ei yhtään vähempää. Sympatiani on sataprosenttisesti Iken puolella."

Puhuimme hetken Veikko Vennamon rötösherrajahdista ja totesimme, että Ilkka Kanerva oli joutunut aivan kohtuuttomasti tämän pitkään jatkuneen prosessin koekaniksi.

"Aivan niin", Viljo täräytti. "Sanoisin, että inkvisiittori on tehnyt vivisektion vain näyttääkseen suurelle yleisölle, että hän on muutakin kuin pelkkä juristin planttu."

Tuntui jo melkein, että kännykkäni alkoi polttaa kädessäni. Hyvä, ettei siitä lieskat lentäneet.

Ehdotin, että siirtyisimme vähän vähemmän tulenaroille alueille ja kysyi Viljolta, mitä mieltä hän oli Jyrki Kataisen lievästä kritiikistä puoluetoveriaan kohtaan.

"Oliko Iken toiminta tolkullista vai oliko tolkku unohtunut jonnekin?"

"Tuo sana on hieman tulkinnanvarainen", Viljo aloitti. "Tolkku on järki-sanan kansanomaisempi muoto. Mielestäni Ilkka Kanerva ei ole toiminut järjenvastaisesti, siis tolkuttomasti. Joissakin naisjutuissa, joiden suhteen Katainen veti aikoinaan jyrkkää rajaa, Ike on toiminut harkitsemattomasti, mutta eihän sellaisesta leikata tukkaa pois ja passiteta vankilaan. Poliittiset seuraukset hän on kylläkin saanut kantaa raskaimman kautta. Puolueen puheenjohtaja saattoi tarkoittaa Iken ylenpalttisia synttäreitä. Ehkä ne olivat tolkuttomat tai ainakin hieman suurelliset. Lievästi sanottuna. Mutta jos hän tarkoitti synttärikulujen maksattamista henkilöillä tai tahoilla, jotka halusivat sen tehdä, en voi pitää ajatusta tolkuttomana enkä ainakaan rangaistavana tekona. Mutta juuri sitähän valtionsyyttäjä Rappe nimitti rakenteelliseksi korruptioksi. Hänen mukaansa Ike oli tehnyt rikoksen, koska hän olisi saattanut antaa vieraanvaraisuuden vaikuttaa omaan ajatteluunsa ja omiin tekoihinsa. Sellainen juridiikka on mielestäni hölynpölyä eikä sille kukaan tolkullinen ihminen hattua nosta saatikka liputusta järjestä. Missä ovatkaan näytöt siitä, että Ilkka Kanerva olisi tehnyt jonkin konkreettisen päätöksen Varsinais-Suomen liitossa sen perusteella, että hän oli saanut rahaa synttäreihinsä? Haloo, käräjäoikeus! Ei ihme, että siellä mielipiteet jakautuivat 2-1. On itse asiassa käsittämätöntä, että oikeudessa äänestettiin tällaisessa asiassa. Toisaalta kyllä ymmärrän niitä oikeustieteilijöitä, jotka korostavat, että tuomioistuimissa enemmistöpäätös on yhtä pätevä kuin yksimielinen päätös. Tässäkin mielessä valitus hoviin on perusteltua. Mutta nyt olisi paljon oleellisempaa, että hovissa selvitettäisiin juurta jaksaen, mitä Ilkka Kanervan tapauksessa rakenteellisella korruptiolla tarkoitetaan. Asiassa on tarpeen mennä vaikka korkeimpaan oikeuteen saakka, jotta virheellisesti perustellusta tuomiosta ei tulisi ennakkotapausta, johon myöhemmin voitaisiin vedota. Sitä ennen Jyrki Virolainen saa aivan vapaasti vetää lippunsa salkoon ja antaa sen roikkua siellä vaikka läpi yön, jos se häntä lohduttaa. Oikeuslaitoksen ei pitäisi ryhtyä vennamolaisiin rötösherrajahteihin. Se, jos mikä, syö luotettavuutta. Se on nähty poliittisilla areenoilla."