86. Maailman vanhin

Eilen törmäsin bussissa Heikki Hirviseen. Hän oli nähnyt minun astuvan nuottikansio kädessäni bussin etuosaan Lahnalahden pysäkillä ja tuli moikkaamaan, kun vieressä, käytävän toisella puolella, oli tyhjä paikka.

Heikillä oli tärkeä viesti: "Maailman vanhimman suomenkielisen oppikoulun asiat ovat nyt paljon paremmassa jamassa kuin vuosi sitten."

Se tuntui hienolta.

Oma koulumme, Jyväskylän Lyseo, oli joutunut poliittis-byrokraattisen hyökkäyksen kohteeksi, kun jokin kummallinen kuntaliittymäkoneisto oli tekemässä tuosta meille niin rakkaasta, historiallisesta opinahjosta haarakonttoria.

Me, entiset oppilaat, nousimme takajaloillemme. Ei jumalauta! (Vaikka tuota sanaa ei tietenkään lausuttu ääneen). Näin ei saa tapahtua. Jotakin tolkkua pitää olla Suomen Ateenassa! (vaikka nyky-Kreikasta näyttää tolkku kadonneen).

Painostus, jota nykyään sanotaan lobbaukseksi, näyttää tuottaneen tulosta.

H.H. kertoi, että suunnitelmia ollaan panemassa kokonaan uusiksi. Juuri sitähän minäkin olin tolkuttanut Jyväskylän Suurelle Pojalle, joka on nyt pyrkimässä puoluejohtajaksi.

Jyväskylän Lyseon vanhan, ikimuistoisen ja kauniin rakennuksen ympärille on rakennettava kokonaan uusi kulttuurimiljöö. Ei koulun toimintojakaan sovi ripotella laitakaupunkialueille. Tilaahan on aivan riittävästi. Aluksi tietysti katepillareille!

Elävä yhteys yliopistoon pitäisi ottaa arkkitehtuurikilpailun lähtökohdaksi. Upeaan harjuun ja sen uljaisiin honkiin ei tietenkään saa koskea. Osataanhan nykyään rakentaa näyttävästi ja hyödyllisesti myös maanalle.

Ennen kuin poistuimme bussista H.H. antoi luettavakseni Laukaa-Konnevesi lehdessä 29.7.2010  julkaistun artikkelin "Mies, joka keksi ympyrän". Se kertoo runsaat pari sataa vuotta sitten syntyneestä miehestä, Wolmar Schildt-Kilpisestä, joka keksi suomenkieleen lukuisia uutissanoja. Hänen aloitteestaan perustettiin maahamme vuonna 1858 ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu (1858-1862 yläalkeiskoulu, 1862-1873 alkeisopisto ja 1873-1973 Jyväskylän lyseo; nykyisin Jyväskylän Lyseon lukio).  Juuri hänelle Elias Lönnrot ehdotti Jyväskylän nimittämistä "Suomen Ateenaksi"

Jyväskylän Lyseon pelastaminen kunnallisbyrokratian hirmuisesta puristuksesta vaatii kulttuurihistoriallista, sivistyksellistä, arkkitehtonista ja yhteiskunnallista ymmärrystä.

Siis wiisautta.