Kävelimme sunnuntaiaamuna Viljo Vähäsen kanssa
pitkästä aikaa Ryssänkärjen rantateitä pitkin. Aurinko paistoi. Ilmassa oli
vanhan kunnon vapun odotusta, koska Ilmatieteellinen oli luvannut hyviä kelejä
pariksi päiväksi.
Kerroin, että toukokuun
alussa minusta tulee Uusi Ihminen, kun molempiin korviini asennetaan
modernit kuulolaiteet ja
molemmista mykiöistäni poistetaan tumakleroosi (lääkäri käytti sanaa
"harmaakaihi", mutta kirjoitti lähetteeseen tuon sanan omalla ammattikielellään),
jota niihin on kertynyt lähes huomaamattani.
Mitähän olen vanhoilla
korvillani kuullut ja mitähän yhtä vanhoilla silmilläni nähnyt viime vuosien
aikana? Ovatko ne toimineet selektiivisinä suodattimina ja peittäneet
todellisen maailman?
Sovimme seuraavanlaisesta
kokeilusta tavatessamme Kasinon rantahietikolla : Kumpikin saa kertoa vuoronperään
tarinan kolmesta aiheesta, mistä tahansa. Toinen ei saa sanallakaan kommentoida
sitä. Yhteensä siitä tulee kuusi stooria. Niistä keskustelemme - jos
huvittaa - seuraavalla kerralla,
kun tapaamme. Ajasta ja paikasta ei ole väliä, kunhan keskustelu tapahtuu tällä
vuosituhannella!
Viljo aloitti.
(1) Mikael Jungnerin
Nokia-analyysi (28.4.2012) oli hieno, mutta aika karmaiseva. Suomen talouden
lippulaiva on merihädässä! Teppo Tiilikainenkin pani kännykän ruumisarkkuun (SK
17/2912). Minua se ei juurikaan hetkauta henkilökohtaisesti, koska salkussani
ei ole yhtään Nokian osaketta. Joku piensijoittaja saattaa kyllä joutua
paniikkikierteeseen, kun kansanosakkeen arvo on pudonnut 95 prosenttia vuoden
2000 huippuarvostaan. Ei ihme, että korppikotkat alkavat liidellä taivaalla. Mitähän
tapahtuu, jos Nokia ostetaan pois markkinoilta? Länsimetron Keilaniemen asemalla saatetaan nähdä
suruliputus ennen kuin ratakiskot ovat paikallaan! Nouseeko salkoon punainen
tähtilippu?
Minä jatkoin.
(2) Vessa eli Tiedekunta on
pyhä paikka. Siellä syntyy päivittäin lopputuotetta, joka menee heti uuteen jakeluun.
Täysistuntoa varten olen varannut sinne lukemista. Tällä hetkellä lukuvuorossa
ovat (a) Helsingin Energian Salmisaaren tehtaan voimalaitosten
turvallisuustiedote, joka on jaettu kaikkiin ympäristön talouksiin, (b)
Helsingin kaupungin julkinen tiedote, jonka kannessa on kuva Runebergin
Esplanadista 1890-luvulla ja (c) Bilteman kuvasto Kevät ja kesä 2012.
Jokaisesta löytyy jatkuvasti uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Nyt tiedän,
että hydratsiini on ainetta , jota käytetään voimalaitoksen
hapenpoistoon korroosion estämiseksi. Se tuodaan laitokselle 15%:n
vesiliuoksena yhden kuution astioissa, jota varastoidaan ympäristöstä
eristetyissä jälkiannosteluhuoneissa. Tämä on välttämätöntä, koska 15%.n liuos
luokitellaan ihmiselle syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi ja vesieliöille
myrkylliseksi aineeksi. Tiedän myös, että kokoontaitettavan työpenkin saa
Biltemasta alle 20 eurolla, eikä enää tarvitse taiteilla IKEAn jakkaroita
polvien varassa. Tänä aamuna luin myös jutun siitä, kuinka Venäjän
keisariperheiden nimet näkyvät Hesan katujen nimissä. Aleksanteri I:n äidillä,
leskikeisarinna Marialla, joka on syntyjään Würtenbergin prinsessa Sofia
Dorotea Augusta, on Helsingin keskustassa kaksi nimikkokatua.
(3) Kepun jäsenäänestys
puolueen puheenjohtajasta on mennyt lekkeripeliksi. Helsinkiläinen
ukkomustalainenkin pääsee äänestämään, jos jaksaa lähteä ajoissa Rovaniemelle
yöjunassa. Sehän on vain kirkasotsaista jäsenhankintaa! Taustalla soittaa
bassoviulua presidentinvaalissa pronssille yltänyt konkari, joka on
sydämistynyt ikärasismista. Jazzia harrastavat muusikot kuuntelevat aina
tarkasti bassoa, koska sieltä kuulee sointujen perussävelen.
(4) Geopolitiikka on aina
ollut mieliaiheeni. Maiden ja merien hallinta on kansainvälisen politiikan
ydinkysymys. Aivan samalla tavalla
kuin mannerlaatat liikkuvat, myös valtasuhteet ovat jatkuvassa liikkeessä. Yhteentörmäyksiä
ei voi välttää eikä niitä pystytä ennustamaan. Saumakohdissa rytisee. Sen
tietävät parhaiten ne, jotka ovat eläneet kahden viimeisimmän maailmansodan
kurimuksessa. Muistot lahoavat, mutta uutta syntyy kaiken aikaa. Nyt kysytään
jo, milloin seuraavan kerran rytisee. Missä? Ketkä ovat vastakkain? Sodassa
tarvitaan aina kaksi osapuolta. Yksin ei kukaan viitsi taistella. Murina kuuluu
jo, mutta vaara on liian kaukana. Jossakin tulevaisuudessa. Vai onko se
sittenkään?
(5) Kuinkahan kauan Kataisen
hallitus pysyy koossa? Sillä tuntuu olevan erittäin sitkeät nivelsiteet, vaikka
luusto on epätasainen ja hauras.
Sisäinen, ideologinen jännite näyttää muodostuneen yllättäen varsin
vahvaksi tekijäksi. Opposition ryntäykset on torjuttu kevyesti. Soinnin jytkystä
on jäljellä vain kalpea aavistus. Mutta mitä tapahtuu kuntauudistuksen nimellä
kulkevalle aikapommille. Räjähtääkö se kunnallisvaaleissa vai tulee siitä
suutari? Löytyvätkö sen ruostuneet jäänteen joskus tulevaisuudessa - sateenkaaren tuolta puolen? Paljon
suurempi kysymys on Euroopan Unioni ja sen tulevaisuus. Onko Suomi tehnyt
oikein hakeutuessaan EU-laivan komentosillan tuntumaan? Onko se turvallisempi
paikka kuin reelinki, jonka yli on helppo hypätä jos/kun laiva törmää karille?
(6) Yhtynyt vasemmisto
järjesti Juttutuvassa näyttävän Marx goes
to kapakka tapahtuman. Sinne olisi pitänyt mennä (ainakin
kuunteluoppilaiksi) myös Kokoomuksen remonttimiesten (jos heitä on vielä
olemassa?). Kepun aatepoliitikko S. Kääriäisellä on aivan liian kapeat hartiat
sellaiseen hommaan. Hänellä on sitä paitsi synnynnäinen vika katsoa kokoomusta
kierosta näkökulmasta. "Kokoomuksen kanssa tulee aina turpiin!" (SK
17/2012 Pekka Ervasti). Mutta syitä on niin sysissä kuin sepissäkin.
Kokoomuslaisten peruskonservatiivien kurkusta on liian usein murahtanut lause
"Kepu pettää aina." Ei
ihme, että välit ovat tulehtuneet.
Ideologisessa mielessä Tuomas Nevanlinna liikkuu paljon
dynaamisemmalla ja ehkä
kestävämmälläkin pohjalla:
"Jälkikapitalistinen yhteiskunta on kuviteltavissa." Vanhat koirat
haukkuvat vanhoja puita!
Kun päivänkehrä oli alkanut
siirtyä varjon suuntaan ja olimme jo ohittaneet Viljon kanssa Veijarivuoren
talviuintipaikan, totesimme, että aiheita seuraavaan tapaamisemme oli kertynyt
aika mukavasti. Silloin voisimme jatkaa niitä kosmologisia istuntoja, jotka
keskeytyivät viime kesänä, kun Kohtalo tempaisi Pekka Koskisen mukaansa
pitemmälle kävelyretkelle.
Uusin silmin voi nähdä ja
korvin kuulla aivan uusiakin asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti