"Tervehdin
Ukkoa nuolemalla hänen nenäänsä ja vasenta poskeaan, kun hän palasi New
Yorkista. Tunsin pikkuriikkisen, kirpeän sapen maun kieleni päässä, mutta ei se
hänestä ulospäin näkynyt. Iloinen oli, kun taas yksi Atlantin-matka oli takanapäin.
Meikäläinen tuntee ilot ja murheet kielellään paljon paremmin kuin ihmiset
näkevät ne silmillään. Sinä olet vähän eri juttu, kun olet jo toisella
kierroksella. Mutta et sinä kyllä presidentin poskea pääse nuolemaan ..."
- Älä nyt
kehtaa leuhkia koiruudellasi, Viljo Vähänen keskeytti Lennun vuodatuksen. -
Tulin jälleen tänne kyselemään paria asiaa. Olihan se turvallisuusneuvoston
äänestys aikamoinen katastrofi. Siitä voitaisiin hetki jutella. Lisäksi
haluaisin ihmetellä kanssasi sitä Rauhan Nobelin antamista Euroopan Unionille.
Vai oliko se mikään yllätys sinulle?
"Kyllä
sekin oli mielestäni yhden luokan katastrofi. Ymmärrän hyvin, että Punaisen
Ristin perustajalle annettiin aikoinaan (1901) ensimmäinen Rauhan Nobel ja että
sen ovat saaneet sellaiset kuuluisuudet kuin Albert Schweitzer (1952) tai Martin Luther King, Jr. (1964),
mutta
en oikein usko, että dynamiitin keksijä Alfred Nobel olisi tarkoittanut, että
palkinto myönnettäisiin järjestöille tai poliitikoille. Siihen systeemiin tosin
mentiin jo aivan alkuaikoina, kun belgialainen kansainvälisen oikeuden
instituutti sai palkinnon vuonna 1904 ja Theodore Roosevelt pari vuotta myöhemmin. Samaan
syssyyn kuuluvat Woodrow Wilson Willy Brandt, Mihail Gorbatšov, Jimmy Carter, Martti Ahtisaari ja monet muut."
- OK. Olen
samaa mieltä. Asiaa mutkistaa vielä se, että palkinto voidaan myöntää jonkin asian hyväksi toimimisesta ilman,
että asia on viety päätökseen. Sellaisesta asiastahan EU:n suhteen on nimenomaisesti
kysymys. Kyllä kaikki tietysti tunnustavat, että Eurooppa on muuttunut sotien
mantereesta rauhan mantereeksi. Mutta kyllä minä ihmettelen EU:n
"presidentin" Van
Rompuyn ylistystä, että ”Eurooppa
meni läpi kahden sisällissodan 1900-luvulla, ja olemme rakentaneet ja
ylläpitäneet rauhaa kiitos Euroopan unionin. Niinpä Euroopan unioni on suurin
rauhantekijä historiassa, ja Nobel-palkinto palkitsi tämän."
"Joo joo. Kai jollekin flaamipoliitikolle molemmat
maailmansodat olivat vain pikkuisia sisällissotia! Ehkä talvisotakin oli sieltä
katsottuna vain harmiton kylätappelu. Kyllä minäkin luin Daily Mailista
(aamulla Jennin vieressä), että "Nobelin rauhanpalkinto meni
idiotismille" ja että Daily Telegraphissa kyseltiin, voisivatko Alfred
Nobelin perilliset vielä pyytää rahojaan takaisin.".
- Niinpä niin. Mutta siitä turvallisuusneuvostosta. Mitä
se Ukko sanoi, kun Suomi hävisi Luxemburgille 131 - 62? Tunsitko juuren sen kielesi päässä?"
"Ukko oli tosi vähäpuheinen. Kyllä hän taputteli
päätäni aivan ystävällisesti, mutta katse harhaili jossakin syksyn usvassa.
Pahalta se varmastikin tuntui. Olihan hän pannut koko ulkopoliittisen tiiminsä
töihin ja kaikki ottivat sen tosissaan. Ei siinä näkynyt eikä tuntunut
puoluerajoja. YK:n asia on meidän asiamme! Kyse oli aidosta kansallisesta
projektista. Lopputulos oli ehdottomasti pettymys Ukolle. Kahdenkymmenen vuoden
päästä hänkään ei ole enää mukana uudessa yrityksessä. Erityisen kitkerältä se
tuntui, kun se sattui Ukon presidenttikauden alussa. Ehkä sappi vähän kiehahti
juuri sen vuoksi. Nyt sitä näytetään seliteltävän eri puolilla, mutta en usko,
että Ukko lähtee mukaan siihen tanssiin. Eikä hän varmastikaan sure rahojen
perään, vaikka tulopuolta on paha mennä arvailemaan etukäteen. Sitä paitsi on
syytä muistaa, että YK on vain kelmeä haamu, kun suuret sotaratsut taas
lähtevät liikkeelle. Siinä laukassa Suomella ei ole muuta kuin vähäisen tallipojan
rooli. Ukko kyllä tietää, että Jäämeren taistelutanner ulottuu meillekin asti
(etenkin kun öljyä lastataan sieltä Saksaan), vaikka menetimme Neuvostoliitolle
pohjoisen satama-alueemme. Kyllä Ukko on historiankirjansa lukenut! Ne jotka
nyt haaveilevat Karjalan ja Petsamon palauttamista, kulkevat syvällä
juoksuhautojen pohjamudissa. Sinne Ukkoa on kyllä turha houkutella. Eikä
Euroopan Unionia tai sen "sisällissotapresidenttiä" saa sinne mukaan
kirveelläkään!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti