Kirjoitan tätä
yksin. En tarvitse tähän Viljo Vähäsen apua. Olen tullut kotiin Suomalaisen
klubin kirjaillasta, jossa Sofi Okaanen oli vieraana. Kello on pitkästi
yli puolen yön. Mutta Sofista ja linnuista en nyt sano mitään. Sen sijaan
palaan teemaan, josta kirjoitin aikaisemmin (ks 106. Musta Mannerheim 120816).
Sitä ennen
haluan sanoa teille, jotka mahdollisesti luette tätä, muutaman asian:
(1) Olen nyt
kirjoittanut 116 postausta (Unski Hämäläisen erinomainen termi) blogiini.
Yhtään kommenttia en ole saanut. Se on suurenmoinen asia, vaikka se saattaa
olla ristiriidassa sosiaalisen median (Google, Twitter, Facebook ym)
periaatteiden kanssa. Lukijoikseni ovat ilmoittautuneet Lefa ja Pauli. (Aivan alussa töhersin
itseni sille listalle, enkä tiedä, kuinka saisin nimeni sieltä pois.) Se on
hyvä. Muita nimiä ei sinne
tarvitse ilmaantua. En halua ajautua siihen debattikierteeseen, jossa huomaan
joidenkin blogistien (Kemppinen, J. Virolainen) olevan.
(2) Pitäkää
siis pintanne. Linjanne. Älkää vastatko minulle eikä Viljolle. Please. Minä en
lähde siihen leikkiin.
(3) Blogini on
liite päiväkirjaani, jota olen pitänyt syksystä 1983 lähtien. Joka päivä.
Siihen merkitsen myös tämän postauksen.
Mutta siis
Mustasta Mannerheimista. Toistamiseen.
Katsoin netistä
suoran lähetyksen Bio Rexistä ja sen jälkeen Strada-ohjelman. Näin vain pienen
ruudun tietokoneellani (samanlaisen jolta seurasin osan Maj Lind-kilpailusta).
Tässä kommenttini:
(1)
Sydämellinen, kaunis, herkkä filmi. Teksteissä syvää inhimillisyyttä.
(2) Päähenkilö
(maskeerattu arpinaamaiseksi, ontuvaksi mieheksi) ei tietenkään ollut
"meidän Marski", vaan siinä kulttuurissa elävä, sympaattinen mies,
joka joutui kantamaan suuren rakkautensa romahduksen raskasta taakka läpi koko
sotilaallisen elämänuransa.
(3) Tarinan
kertoja (hieman pelottavaksi maskeerattu isoisä) ja lapset, jotka häntä
kuuntelivat, olivat - mikäli oikein ymmärsin - aito osa sikäläistä tarinankertomiskulttuuria,
enkä laisinkaan ymmärrä niitä hienohipiäisiä kommentaattoreita, jotka
taivastelivat Strada-ohjelmassa, etteivät lapset muka jaksa kuunnella
tuollaisia jorinoita. Vain läpeensä tönkkösuolattu
ihminen voi sanoa tuollaisia typeryyksiä
(3) Filmi ei
vähimmässäkään määrin tahraa tai sumenna Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheimin
uraa tai mainetta.
(4) Hiljentykää
ja katsokaa se filmi, kun se tulee Yleisradion kanavilta.
Ajatelkaa.
Eihän se ole meistä pois. Vaan meille lisää.
Käyn
rauhallisin mielin nukkumaan.
Olen lukenut jokaisen postauksen. Olen myös kommentoinut, joskaan en tällä foorumilla. Kahdenväliset keskustelumme ovat arvokkaampia.
VastaaPoista