Myrskynsilmässä on taas tungosta. Sinne näyttää
ahtautuvan porukkaa aina silloin, kun kriisi uhkaa. Ehkä ihmiset etsivät sieltä
rauhaa. Sanotaanhan, että mitä rajumpi tornado on syntymässä sitä suurempi ja
rauhallisempi silmä sillä on. Siellä saattaa paistaa jopa aurinko, vaikka
tuhoisat tuulet kiertävät rajulla vauhdilla kehää.
Hyvin harva ihminen lienee tallustellut myrskyn
silmässä. Konkreettisesti. Omilla jaloillaan. Useampi on ehkä katsellut sitä
korkealta satelliitin kiiluvan silmän avulla. Vielä useammat ovat retkeilleet
siellä mielikuviksensa siivillä.
Kuten Olli Rehn, talouskomissaari. Tai Henning
Mankelin roolihahmot Kurt Wallader ja Martin Beck.
Poliittinen populismi pilkkaa eliittiä ja kiihottaa
kansaa. Sen ruokahalu on sitä suurempi mitä syvemmästä kriisistä on kysymys.
"Tavalliset ihmiset" nostivat Adolf
Hitlerin valtaan ja pitivät hänet siinä asemassa siihen saakka kun luurangoiksi
laihtuneet "kansan viholliset" pääsivät vapaiksi keskitysleireiltä.
Tavallisen kansan populuksen edustajat ovat historian kuluessa usein vääntyneet
hirviöiksi eri puolilla maapalloa.
Yksi tämän tuhoisan kierteen monista historioista on
kerrottu Stéphane Courtoisin et. kumpp. teoksessa "Kommunismin musta
kirja".
Pelkään pahoin, että se porukka, joka on nyt ahtautumassa myrskynsilmään, kulkee
samoissa jalanjäljissä.
Kun joku esiintyy "aitosuomalaisena" tai
"perussuomalaisena", oma varoituslamppuni syttyy.
Populismille on ominaista esittää
"ohjelmansa" yksinkertaisten, tunnepitoisten lauseiden tai
huudahduksen muodossa. "Kyllä kansa tietää" tai "Nyt tuli
jytky".
Aatepolitiikan tutkijat korostavat, ettei populismi
ole mikään ideologia, vaikka se yrittää luoda itsestään kuvan vaihtoehtona
"vanhoille puolueille" siis vaihtoehtona vasemmistolle ja
oikeistolle.
Tässä mielessä "keskitie", jolle on
muodostunut paha liikennetungos, on perusluonteeltaan pelkistettyä populismia.
Tähän ruuhkaan toi oman hajunsa Risto Volanen, joka
kommentoi Olli Rehnin uutuuskirjaa ”Myrskyn silmässä - Eurokriisistä eteenpäin”
(Otava 2012): "Keskustan
selkeästi argumentoidun suomalaisen realismin linjan niputtaminen kaikkea
vastustavaksi populismiksi on yllättävää."
Populismia on
vaikea perustella järkevillä argumenteilla.
"Suomalainen
realismi" kiteytyy R. Volasen suussa lauseeksi "Tästä eteenpäin
jokainen syö omaan laskuunsa". Se vaikuttaa hyvin järkevältä. Se uppoaa
kansaan, joka tietää paljonko omassa lompsassa on kulloinkin rahaa. Mutta
perimmältään se on aivan yhtä järkevä kuin Veikko Vennamon iskulause
"kyllä kansa tietää".
Kilpailu
populistisilla iskulauseilla on vaarallista.
Amerikkalaiset
"teekutsut" ja Kokoomuksen "Toivo" ja
"Työväenpuolue" kuuluvat tähän sarjaan.
Ne sopivat
poliittisen konservatismin ideologiaan yhtä hyvin kuin eau de cologne
lihapullakastikkeeseen.
Joka tapauksessa
pidin Risto Volasen historiallisesta perspektiivistä:
"EU:n kehittämisessä oli alun perin virhe luulla, että
30-vuotisen sodan seurauksena vuonna 1648 syntynyt Westfalenin valtio sulaisi
pois EU:n komission ja parlamentin tieltä."
Onkohan
tässä se "valuvika", josta on puhuttu jo vuosikausia?
Aikoinani
yritin vakuutella, ettei sutta pitäisi päästää vapaaksi. Silloin tarkoitin
sudella "vapaata markkinataloutta". Nyt se on saanut jolkutella ihan
vapaasti sen jälkeen, kun Berliinin muuri murtui. Siitä alkaa olla jo
kohtuuttoman pitkä aika.
Puheet
rahoitusmarkkinaverosta ja veroparatiisien sulkemisesta tuntuvat luonnollisilta
ja järkeviltä jatkeilta sekä "Susiko vapaaksi"- keskustelulle että
"Westfalenin valuvian" korjaamiselle.
Toivottavasti
tämä keskustelu purkautuu ulos myrskynsilmästä tai jää ainakin henkiin, jos/kun myrsky laantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti