"Jos Obama
häviää, maailma astuu kukonaskeleen kohti suurta sotaa. Mikään ei voi enää sitä
estää. Kaikki jarruhihnat palavat poroksi. Padot aukeavat. Sodoman ja Gomoran
päivät ovat edessämme. Tuho on täydellinen. Lopullinen. Missä sinäkin ..."
- Rauhoitu nyt
hyvä veli. Missä sinä itse olet piileksinyt sitten Pataässän vierailumme. Kunnallisvaalien tuloksistakaan
et pihahtanut, vaikka odotin, että rimpauttaisit heti ovikelloani, kun näit
Soinin vaivautuneen hymyn. Eihän tästä nyt maailman loppua tule, vaikka Obama
häviäisi. Panehan vähän jarruja päälle ...
Totta se on!
Viljo Vähäsen proput olivat palamaisillaan, mitä ihmettelin suuresti. Ei hän
tavallisesti ota noin jyrkästi kantaa mihinkään asiaan. On täytynyt tapahtua
jotakin aivan erityistä. Ehkä Viljo on nähnyt vain pahaa unta. Tai astunut
väärällä jalalla sängystään ... mutta ei sekään selitä ...
Pitkä
hiljaisuus.
"Maailma
on repeämässä kahtia. Tai palasiksi", Viljo jatkoi jo paljon
rauhallisemmin. "Minä kuulen se jyrinän, mutta sinä et kuule sitä etkä
pysty näkemään. Ei sitä ole
tarkoitettu sinun korvillesi eikä sinun silmillesi. Sinä et kestäisi sitä.
Mutta minulle tämä asia on täysin kirkas. Ihmiskuntaa koossa pitävät voimat
eivät tule kestämään repiviä voimia vastaan. Tarvitaan vain yksi viilto ja
remmit katkeavat. Ei jää mitään jaettavaa. New Deal ei voi toteutua ..."
- Mutta sinähän
synkistelet edelleen. Väität siis, että maailman voimakkaimman taloudellisen ja
sotilaallisen valtion repeäminen kahtia, johtaisi noin tuhoisiin seurauksiin? Että
siitä seuraisi ketjureaktio, joka tuhoaisi automaattisesti kaikki muutkin
valtarakenteet? EU:n ja Kiinan ja Intian ja islamilaisen maailman. Kaiken?
Eihän Obaman ja Romneyn valtataistelulla voi mitenkään olla noin fataaleja
seurauksia! Kysehän on sittenkin vain suuresta poliittisesta teatterista ...
"Ei ole.
Ja suuri repeämä alkaa juuri sieltä eikä sitä pystytä hillitsemään. Se on kuin
syöpä, jonka etäpesäkkeet paljastuvat vääjäämättömästi. Parantavaa lääkettä ei
ole keksitty ...
- Tämä
keskustelu käy nyt yhä vain vaikeammaksi. Mikä sinuun on iskenyt?
"Pakokauhu!
Jos haluat yhden sanan. Pelko siitä, että suurta pahaa yritetään sitoa
kauniiden toiveiden kultanauhoilla, kun sitä ei ole pystytty lukitsemaan
teräsholviin ..."
- Selitä,
please!
"No,
esimerkiksi se Himasen Sininen kirja ja kymmenen teesiä uudeksi diiliksi. Se on
kuin kultainen vasikka, jonka ympärillä rikkaat tanssivat ja köyhä kansa
murjottaa. Se on kuin Faustin sopimus paholaisen kanssa. Tai jos haluat,
Jumalan uhkapeli Saatanan kanssa. Suurta teatteria.
Ja silläkö muka
katkaistaan meneillään oleva, hirmuinen ja tuhoisa asevarustelu, joka yritetään
työntää pois kaikkialta, missä keskustellaan sivistyneesti hyvinvointivaltion
tulevaisuudesta. Kuka niissä pöydissä lotkauttaa korvaansakaan niille
ajatuksille, että hienojen ihmisten pitäisi rajoittaa ja hillitä omia
tarpeitaan? On hienoa päästä verokalentereiden kultapossukerhoon, jonka
jäsenistä revitellään suuria otsakkeita."
- OK. Saatan
vähitellen päästä jyvälle siitä, mistä kenkäsi nyt puristaa. Minäkin luin
jostakin, että konfutselaisuus on jälleen vahvassa nousussa Kiinassa, vaikka
sen juuret yritettiin repiä olemattomiin. Ehkäpä kommunistinen valtio pystyy
tekemään jonkinlaisen New Dealin, jolla olisi myönteisiä seurauksia koko
ihmiskunnan kannalta. Muistutan vain, että presidentti Rooseveltin vastaava
yritys 1930-luvulla jakoi besserwissereiden porukan pian kahtia ja että sillä
ei pystytty estämään toisen maailmansodan tuhoja, vaikka USA selvisikin voittajana.
En minäkään usko, että Himasen Sinisellä kirjalla voitaisiin estää maailman
repeäminen kahtia tai pirstoutuminen pieniksi murusiksi, mistä olit niin
kovasti huolissasi. En oikein jaksa uskoa, että minkäänlainen New Deal voisi
hillitä asevarustelun ja ammattimaisen rikollisuuden kuristusotetta
tämänhetkisestä ihmiskunnasta. Kyllä huolesi on tässä mielessä täysin
aiheellinen. Voitpa hyvinkin olla oikeassa myös siinä, että vapaan
markkinatalouden mies olisi vaarallisempi USA:n presidenttinä kuin sosiaalisen
valintatalouden mies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti