Hyvä ajoitus!
Älä muuta viserrä!
Viljo Vähänen istui
pitkästä aikaa Lennun kanssa Pataässässä. Sunnuntaiaamun karaokessa. Nyt
Lennulla ei ollut mitään kiirettä Mäntyniemeen, koska Jenni lensi Ukon kanssa
suoraan Kööpenhaminasta Kiinaan, Boaon talousfoorumiin. Viljokin oli saanut
mustan auton käyttöönsä jo kohta auringon nousun jälkeen. He olivat kierrelleet
rantateitä pitkin katselemassa maisemia Lauttasaaressa ja Kaivopuistossa.
Hanget hohtivat valkoisina. Pilkkijöitä oli jäät mustanaan. Jokunen hiihtäjäkin
oli liikkeellä.
Nyt he istuivat
tutuilla paikoillaan. Kirkasääninen tyttölapsi lauloi Satumaata.
”Kyllä siitä
Himasesta nousi kauhea kohina”, Viljo aloitti. ”Että oikein
perustuslakivaliokunta ja oikeuskanslerikin hälytettiin paikalle. Mitä se ukko
on siitä sanonut?”
- No on se kyllä sitä
harmitellut. Saas nähdä, mitä siitä vielä tulee. Se paisuu kuin pullataikina.
Illalla se Himanen on suorassa lähetyksessä. Eikä se siihen lopu sanoipa se
mitä tahansa. Kun kateus nousee siivilleen, sitä on vaikea pysäyttää. Hyvä
tarkoitus hautautuu raskaiden kivimurikoiden alle. Syytöksiä syytösten perään.
Nyt solmuja on jo aivan liikaa.
Lennu oli tietysti
seurannut koko Himas-jupakka lähietäisyydeltä. Se tuntui hänestä
turhanpäiväiseltä. Turhauttavalta. Mutta ehkäpä se kuvastaa vain ajan henkeä.
Kilpaillaan. Kilpailutetaan. Ollaan avoimia. Demokraattisia. Ei mitään
kähmintöjä. Kärpäsistä tehdään härkäsiä. Ja härät saavat tömistellä villeinä
omilla laitumillaan.
”Se on kyllä totta.
Mutta eihän se mikään ihme ole, kun nukketeatterin näyttämöllä on
samanaikaisesti kuusi lankojen heiluttajaa. Ei sitä ruljanssia kukaan ohjaaja
kovin pitkään hallitse. Ihmettelen itse asiassa, että hallitus on vielä
pystyssä. Kyllä nämä ovat olleet herkutteluaikoja oppositiolle. Himanen on
tosin vain pieni makupala. Suurempi pulla kypsyy kaiken aikaa leivinuunissa.
Oletko huomannut, että Soinikin jo sovittelee ministerin viittaa harteilleen?”
- Yes. Näinhän se on.
Varsinainen sotku syntyy sitten, kun Soini pakotetaan hallitusvastuuseen.
Silloin langat ovat todella solmussa. Sitten katsotaan, kuinka vahva Suomen
asema on kansainvälisillä areenoilla. Sillä persujen kautta aukeavat
patoutuneet tunteet kauniista ja sopuisasta Euroopasta. Siihen soppaan pannaan
kaikki mausteet. Liberalismi, sosialismi, kapitalismi, rasismi, muukalaisviha,
militarismi. Kaikki. Silloin ei enää puhuta nukketeatterista. Kaikki langat
ovat yhdessä solmussa. Gordionin solmussa. Tarvitaan vain iso miekka …
Tauko.
Karaoke jatkui.
Laulajat vaihtuivat tiheästi. Viljo siemaisi jo toista Guinnessiaan. Lennu
katseli rauhallisesti ympärilleen. Ajatteli varmaan, että miltä Jennistä ja
Ukosta tuntui, kun he pitkän lentomatkan jälkeen joutuivat lähelle
maailmanpolitiikan kuuminta polttopistettä.
Atomisotaako?
”Tuskinpa sentään.
Olihan presidentti Xi Jinpingin kunniakomppania aika näyttävä, pramea, mutta
silti ihan rauhanomainen. Jennin punainen kolttu oli piristävä. Kaitpa ne
siellä tiesivät, että nyt oli Suomen presidentin aviopuolison synttäripäivä.
Sen varjoon jäivät pienen teatterivaltion uhmakkaat sanat atomiaseen käytöstä.
Mutta kyllä Ukko oli nyt elämänsä paikassa. Ensimmäisenä länsimaisena vieraana
Uudessa Suuressa Kiinassa. Mahtoikohan Ukko ajatella YYA-sopimusta?”
- Siitä minä en voi
sanoa mitään. Ei ehditty jutella, eivätkä ne tietenkään huolinet minua mukaan
Tanskaankaan. Lentomatkalla olisi kyllä ollut hyvää aikaa rupatella vaikkapa
atomisodasta. Olisin minä tietysti halunnut tavata Bill Gatesinkin siellä
perillä. Olisin kysynyt, mitä mieltä hän on kiinalaisesta mafiasta. Tai että,
missä taskussa hän pitää nykyään rahakukkaroaan. Mehän ollaan vanhoja kavereita
Billin kanssa.
”OK. Kyllä
henkilösuhteilla on merkitystä kansainvälisessä politiikassa. On kiva moikata
kavereita eri polilla maailmaa. Tuttavallisesti.”
- Se on totta. Mutta
ajoitus on myös tärkeää. On osattava olla oikealla paikalla oikeaan aikaan.
Aina se ei ole järjestelykysymys, vaan Rouva Fortunalla on usein oma roolinsa.
Tässä mielessä Suomen presidentin vierailu Kiinan presidentin luona osui naulan
kantaan.
”Ehkäpä se oli Rouva
Fortunan synttärilahja Jennille.”
Viljo Vähänen vei
Lennun Mäntyniemen portille varhain iltapäivällä. Portti aukesi äänettömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti