216. Perstuntuma 140117

Matematiikka on eksaktia tiedettä. Virheetöntä. Se on tieteiden äiti, kun muistetaan, että filosofia on tieteiden isoäiti.

”Matemaattisen formalismin mukaan matematiikka on aksiomaattisesti määriteltyjen abstraktien rakenteiden tutkimista symbolisen logiikan ja matemaattisen merkintäjärjestelmän keinoin.” (Google).

Voisiko sen selkeämmin sanoa!

Hyvät ystäväni ovat aina naureskelleet sille, että henkilökohtainen matematiikantaitoni rajoittuu ynnälaskuun, mutta että poislaskun kanssa olen jo vaikeuksissa. He taitavat olla oikeassa, vaikka olen aina yrittänyt vakuuttaa, että osaan kyllä tulkita eräiden matemaattisia temppujen, kuten faktori- ja ryhmittelyanalyysin tuloksia, vaikka en osaa suorittaa niihin tarvittavia laskutoimituksia.

Sanon vain, että sitä varten on olemassa matemaattisesti lahjakkaita asiantuntijoita.

Perusteuni eivät ole vakuuttaneet ketään. Jään edelleen luokalle, jos minun pitää (biljarditaulun ääressä) sanoa salamannopeasti, paljonko on 117 miinus 89. Jään odottamaan salista kuuluvaa vastausta.

Onneksi oikea vastaus on toistaiseksi tullut kakistelematta.

Arkikielessä eksaktin matemaattisen tiedon kuiluja yritetään ylittää erilaisilla kiertoilmaisuilla. Jokin asia on ”suurin piirtein niin tai näin” taikka ”melko varmasti totta” jne. Joillakin ihmisillä saattaa olla ”näppituntuma totuudesta”, mitä kukaan ei aseta kysymyksenalaiseksi, koska kaikki ymmärtävät, että sanoja on myöntänyt nöyrästi olevansa lopputuloksesta epävarma.

Aivan äskettäin jouduin eräässä arvovaltaisessa seurueessa nokatusten tällaisen, matemaattisesti hämärän, epäeksaktin tiedon kanssa.

Kysymys oli väestötilastosta ja sen pohjalta tehtävistä johtopäätöksistä siis numerosarjoista ja siitä, kuinka hyvin tai huonosti, ne kuvasivat todellista nykytilannetta ja mahdollista tulevaisuutta.

Luennoitsija sanoi, että hänellä on sellainen ja sellainen ”perstuntuma” asiasta.

Jäin miettimään, kuinka varma tällainen perstuntuma on, mutta en rohjennut kysyä täsmennystä, koska arvelin liikkuvani oman laskutaitoni (tilastomatematiikan) suhteen kovin heikoilla jäillä.

Sen sijaan uskallan nyt esittää oman perstuntumani kahdesta kiihkeää väittelyä aiheuttaneesta poliittisesta tapahtumasta. Niiden pitäisi kaiken järjen mukaan perustua päteviin matemaattisiin laskelmiin, joihin luen myös todennäköisyysteorian ja todennäköisyyslaskelmat: (A) kunta- ja soteuudistus ja (B) selkärankaseminaari.

(1) Olen jo pitkään ihaillut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen sitkeyttä ja johdonmukaisuutta omassa asiassaan. Siinä on samanlaista hohtoa ja arvokuutta kuin kultakellossa, josta taistellaan Suomen Biljardiliiton legendaarisessa Kultakellokilpailussa. Tyyliä. Kestävyyttä. Kauneutta. Tuntuu, kuin mikään ei järkyttäisi tämän naisministerin mielenrauhaa. Hän jaksaa hymyillä ja selittää, vaikka poliittiset rummut pauhaavat hänen ympärillään murskaavasti ja vaikka media repii häntä terävillä hampaillaan. Kuntauudistusvankkuri kulkee vääjäämättömäsi kohti asetettua päämäärää, repaleisen kuntakentän järkevää sieventämistä (minkä hallitseminen on matematiikassa edellytys rationaalilausekkeista muodostettujen yhtälöiden ja epäyhtälöiden katkaisemiselle).

Kuntauudistuksen ja siihen olennaisesti liittyvän sosiaali- ja terveydenhuollon ”laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varmistamisen” rationaalilausekkeet on kirjoitettu perustuslakiimme. Minulla on kuitenkin sellainen perstuntuma, ettei perustuslakia ole haluttu tai osattu lukea tältä osin oikein. On kehitelty erilaisia teorioita ja tulkintoja, joilla on hämärretty ja suoranaisesti vääristelty perustuslakimme selkeitä pykäliä.

Sen vuoksi ne on hyvä kirjata tähän:

(1) Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (2§)

(2) Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä (19§).

(3) Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon (121§).

Perustuslain pykälät eivät ole satunnaisessa tärkeysjärjestyksessä, vaan ne sisältävät tärkeän ohjeen siitä, kuinka vastuu jakautuu silloin, jos lain tulkinnasta syntyy erimielisyyttä. Päävastuu on eduskunnalla (lainsäädäntövallalla) ja hallituksella (toimeenpanovallalla). Kuntien asukkaiden itsehallinto on tälle periaatteelle alisteinen. Hirmuinen hurskastelu kuntien itsehallinnosta on tulosta puolueiden ja yksittäisten kunnallispoliitikkojen sokeasta valtataistelusta. Ei mistään muusta. Äärimmäisen tuhoisaa on väittää, että valtiovalta (eduskunta ja ministeriöt) syyllistyisi pakkovaltaan kun se noudattaa perustuslakia. Toteuttaessaan perustuslakia valtiovallalla on luontainen oikeus ja velvollisuus ohjata ja kehittää kuntarakennetta sillä tavalla kuin se parhaaksi näkee.

Jos matemaattista täydellisyyttä tavoitellaan, kaikkien puolueiden pitäisi ilmeisesti istua hallituksessa. Kun se ei ole tietenkään mahdollista näin laaja-alaisessa monipuoluejärjestelmässä kuin meillä nykyisin on, tulisi poliittisen järjestelmämme kavalasta ja tuhoisasta sairaudesta, opposition ja hallituksen välisestä arvovaltakiistasta, päästä edes hetkellisesti eroon joko ”hätätilahallituksen” tai ”virkamieshallituksen” avulla. Niitäkinhän on silloin tällöin kokeiltu.

Minulla on kuitenkin sellainen perstuntuma, ettei moiseen ratkaisuun kuitenkaan turvauduta, koska liian moni on jo tuijottanut silmänsä sokeiksi puoluekannatusgalupeihin.

Kultakelloa pitäisi kuitenkin kantaa kuin kukkaa kämmenellä.

(B) Selkärankaseminaarista en ole ehtinyt saada edes perstuntumaa, vaikka seurasin jopa live-esitystäkin jonkun päivälehden kautta. Isoilla kirjaimillahan siellä puhuttiin. Pönäkkää puhetta riitti. Sotesotkuakin hämmennettiin niin, että perinteiset työmarkkinaosapuolet pääsivät toistensa niskavilloihin kiinni. Vähän jäi sellainen sormituntuma, että joillakin tahoilla selkärankaseminaaria pidettiin EU-vaalitilaisuutena. Vähän myöhästyneenä lähtölaukauksena. Ja epäselväksi jäi, kenen tai keiden selkärankaa oli tarkoitus vahvistaa. Ehkä valtion? Vastuuministeriö laatinee jonkinlaisen yhteenvedon, josta voin aikanaan keskustella Viljo Vähäsen kanssa, jos hän sattuisi ilmestymään maisemiin kevätauringon siivillä.