”Arvoisa puhemies, olen
yllättynyt ja surullinen todetessani, että jotkut kollegat yrittävät kerätä
poliittisia irtopisteitä käyttämällä hyväkseen tilannetta, joka on erittäin
vakava.”
Viljo Vähänen oli
selaillut puolihuvikseen eduskunnan pöytäkirjoja löytääkseen jonkun selityksen
sille, miksi puolustusministeri Carl Haglund oli mennyt allekirjoittamaan ominpäin
kohutun kirjelmän, joka julkaistiin norjalaisessa Aftenpostenissa, ja miksi
Viron presidentti hätkähdytti Raimo Ilaskiveä ”karmeasävyisellä toteamuksellaan”.
Nyt hän selitti asiaa, kun
lähestymme anivarhain Ryssänkärkeä aamulenkillämme.
”Tilaisuus tekee varkaan.
Kun omat resurssit eivät riitä, tarvitaan irtopisteitä. Rkp on pieni puolue,
jonka on turha odottaa jytkyä omin, perinteisin voimin. Mutta nyt se on kuitenkin rakentanut
oman vaalikampanjansa puheenjohtajansa imagon varaan. Kokovartalokuvia on
bussipysäkeillä eri puolilla kaupunkia, ja Ison Omenan läntisellä seinällä
hymyilee valtava Carl Haglundin vaalimainos kuin Naantalin aurinko. Sen kyllä
huomaa jokainen autoilija, joka lähestyy pääkaupunkia lännen suunnasta. Kun
pohjoismaiset puolustusministerit pitivät omaa palaveriaan, hänelle tarjoutui
tilaisuus ylimääräiseen julkisuuteen sopivasti ennen eduskuntavaaleja. Sitä
tilaisuutta hän ei kertakaikkiaan voinut
jättää käyttämättä, vaikka omatunto
varmasti kolkutti, koska hän tiesi satavarmasti, millainen kohu siitä syntyy,
kun hän ei kertonut asiasta etukäteen presidentille. Irtopisteiltä olisi
pudonnut hohto!”
- Olen samaa mieltä,
vaikka on kyllä ollut jo pitemmän aikaa nähtävissä, että Rkp ratsastaa nyt
puolustusministerinsä Nato-kortilla, kun Kokoomuksen on ollut pakko painaa
pääministeripuolueena jarrua. Toista tilaisuutta ei ehkä tule, kun Stubbista
näyttää väkisin tulevan oppositiojohtaja. Aftenpostenin juttu oli kyllä tarkoin
harkittu teko, vaikka sen sisällössä ei todellakaan ollut mitään uutta. Ne
asiathan oli käyty läpi presidentin kanssa UTVAssa moneen kertaan, kuten
Haglund selitti Turun Sanomille heti, kun Aftenpostenin juttu tuli
julkisuuteen.
”Aivan niin. Ei uutta,
mutta silti räjähdysherkkää. Tämä irtopistehän räjähti heti Rkp:n käsiin ja
ääniaallot vyöryivät hetkessä läpi kotimaisen puoluekentän eivätkä ne tietenkään
pysyneet rajojemmekaan sisällä.”
- Se on totta. Vastaus
tuli äkkiä Venäjän ulkoministerin suulla. Mutta tuskinpa sama taho vaivautuu
enää regoimaan mitenkään Toomas Hendrik Ilveksen tuoreimpaan
parkaisuun? Hänhän sanoi, että jos jotakin
tapahtuu, Nato pääsee apuun noin viikossa, ehkä viidessä päivässä. Jos seuraa
Venäjän harjoituksia, voi päätellä, että jos he hyökkäävät, kaikki on ohi
neljässä tunnissa.
Totesimme Viljon kanssa, että
juuri tämä lausahdus oli aiheuttanut Ilaskivelle ”toisen hätkähdyksen” ja että
kyllähän siinäkin oli kysymys (Viron presidentin osalta) vain irtopisteiden
keräilystä vähän samaan malliin kuin Haglundilla. Eiväthän Viron omat resurssit
riitä alkuunkaan itsenäiseen ja luotettavaan maanpuolustukseen, vaan heidän on
heilutettava Nato-lippua – korkealta ja lujaa, jotta ääni kuulisi. The Telegraph-lehti sai kelvata
jalustaksi tällä kertaa.
”Mutta kyllä T.H.Ilveksen ongelma
on mittasuhteiltaan sittenkin aivan toista luokkaa kuin Haglundin. Siinä
kaikuvat kylmän sodan kumeat tynnyriäänet. Hän oli itse amerikanpakolainen
silloin, kun Neuvostoliitto miehitti Viron ja piti sitä rautaisessa otteeseen.
Atlantin takaa hän myös imi itseensä ne opit ja ajatteluvirrat, jotka nyt
purkautuvat tuskallisina älähdyksinä. Tietysti niissä on myös aitoa, virolaista
kansallisuhoa, mutta natohenkeen sekoitettuna niistä on tullut kitkerää ajatuspuuroa,
jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.”
- Ehkäpä juuri siksi hänen
irtopisteittensä varaan ei voi kovin paljon rakentaa.
”Näinhän se on. Eikä puolustusministeri
Haglundinkaan irtopisteiden varaan voi rakentaa kovinkaan tukevaa jalustaa
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti