Itämeri on tuttu ja ystävällinen. Pienihän se
tietysti on. Lätäkkö. Verrattuna valtameriin. Mutta turvallinen.
Turvallinen?
Viljo Vähänen tarttui tuohon sanaan, kun palasimme anivarhain
sateisen yön jäljiltä Ryssänkärjestä.
”Eihän Itämeri ole koskaan ollut turvallinen paikka.
Sehän on hengittänyt vuosisatojen ajan tuskaa ja pelkoa. Sen yli ja ali ovat
sotajoukot ja sotakoneet kulkeneet ikimuistoiset ajat. Se on saanut kärsiä
kaikki rajan kurimukset. Vihan siemenet ovat pudonneet sen aaltoihin ja
hautautuneet sen syvänteisiin.”
”Itämeri on ollut aina sodan meri. Rauhan meri se on
ollut vain unelmissa ja haaveissa.”
”Propagandassa.”
Viljo oli tarttunut aamu-uutiseen.
”Taaskin siellä jahdataan sukellusvenettä.”
Mutta tosiasiassa hän oli saanut kimmokkeen jo
varhaisemmista uutisista, joiden mukaan tämän kesän aikana Itämerelle
hivuttautuu Tanskan kapeiden ja matalien salmien läpi maailman suurin atomisukellusvene
matkallaan Suomenlahden pohjukkaan ja samaa reittiä pitkin hinataan kelluva
ydinvoimala Atlantille.
Eikä siinä kaikki.
Samaan aikaan suurvallat esittelevät
sodankäyntitaitojaan ja uusinta aseistustaan eri puolilla Itämerta.
Suomalaiset sota-asiantuntijat
ovat olleet hyvissä ajoin hereillä ja kertoneet timpustatamppuun, kuten
asiaan kuuluu, mitä kesän aikana Itämerellä (pinnan alla, pinnassa ja ilmassa)
tulee lähi viikkoina tapahtumaan (ks. Markku Salomaa: ”Venäjän suursotaharjotus
kiristää jännitettä Itämerellä” ja Ari Pesonen: ”Itämeren kiristynyt turvallisuustilanne.
Itämeri on jo nyt Nato-meri”)
Viljo Vähänen kertoi lukeneensa ne ja paljon
muutakin.
”Se on tietysti hyvä asia. Kyllä me tänä päivänä
tiedämme tarkalleen, mitä Itämerellä tapahtuu. Ja ehdittiinhän meidän lainsäädäntöäkin
jo muuttaa siihen suuntaan, että voimme tarvittaessa osallistua entistä
paremmin sukellusvenejahteihin.”
MUTTA
”Kyllä Itämerestä on tullut nyt vaarallinen paikka.
Siellä liikutaan vaarallisilla vesillä. Aivan konkreettisesti. On sen vuoksi
tärkeää, että tiedustelutietoja vaihdetaan mahdollisimman avoimesti. Että
sattumalta katkaistaan siivet. Että tiedetään tarkalleen, kuka on mistäkin
vastuussa.”
”Suuri kysymys on kuitenkin ratkaisematta”
”Kuka on vastuussa kansainvälisen tilanteen
äkkinäisestä kiristymisestä?”
”Länsi vai itä? Missä on syy? Missä on seuraus?”
”Tarvittaisiin syvällistä teon filosofista analyysia. Avointa dialogia.”
”Tässä on kysymys Itämeren kohtalosta. Onhan se
meidän meri. Meidänkin kohtalostamme ja tulevaisuudestamme tässä on kysymys.”
”Aseiden kalistelu ja sotaharjoitukset Itämeren
piirissä eivät tuo valoa tähän ongelmaan, vaan enemmänkin hämärää ja pimeyttä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti