Kamppailu Suomen seuraavasta presidentistä
ponkaistiin täydellä vauhdilla käyntiin Porissa, kun Suomi-Areenan näyttämölle
oli kutsuttu kaikki mahdolliset ehdokkaat.
Vaikka lista ei vielä ollut aivan täydellinen,
päätimme Viljo Vähäsen kanssa ryhtyä seuraamaan kampanjaa, joka päättyy 28.
tammikuun 2018. jolloin kansa valitsee uuden presidentin toimikaudelle
2018-2024.
Erilaisia nimiä ja spekulaatioita lopputuloksesta on
kuitenkin jo ehditty esittää julkisuudessa niin runsaasti, että joku heistä
tulee mitä suurimmalla varmuudella valituksi.
Porin näyttämöltä puuttui kaksi varmaa nimeä: (1)
nykyinen presidentti ja (2) demareiden ehdokas. Muitakin nimiä ilmestyy hyvin todennäköisesti
vielä kisaan mukaan.
Otamme sen Viljon kanssa huomioon sitä mukaan, kun
asia varmistuu
Lähtökohdaksi päätimme ottaa emeritus professori
Jyrki Virolaisen kaksi prosessioikeusblogia
vaikka ne hyppäsivätkin aika kauas juridiikan selkeiltä laduilta, syvälle
politiikan viidakkoon. Hän oli kirjoittanut ne samana päivänä, keskiviikkona
12. heinäkuuta 2017.
Numero 1092. Presidentinvaalipaneeli
Suomi-Areenassa ja numero 1093 Sauli
Niinistö venkoilee.
Moni muukin kuin arvoisa professorimme oli
närkästynyt siitä, ettei presidentti Sauli Niinistö ilmestynyt Porin
vaalipaneeliin. Lähes kaikki paikalle ilmestyneet ehdokkaat olivat samasta asiasta
enemmän tai vähemmän kiukustuneita.
Olisihan se ollut heidän mielestään upeaa, jos
istuva presidentti olisi tullut mukaan juhlistamaan heidän oman
vaalikampanjansa lähtölaukausta!
Mutta kun ei tullut – vaan venkoili.
Viljo Vähänen tarttui tuohon entisen prosessioikeuden
professorin sanaan, kun olimme palaamassa kirkkaassa aamuauringossa
Ryssänkärjestä.
”Erityisen kimurantiksi tämä vaalikampanja näyttää
muodostuvan demareille. Näyttää siltä kuin vanha, kunnon työväenpuolue joutuisi
venkoilemaan löytääkseen oikean ehdokkaan
itselleen. Sen ymmärtää, kun ajattelen, että heidän pitäisi nyt löytää looginen
ja varma ratkaisu sille linjalle, joka rakentui Maalaisliiton (UKK:n) jälkeen
kolmen demarin (Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen) varaan ja törmäsi Kokoomuksen
(Niinistö) ylitsepääsemättömään muuriin.”
”Asian ilmaisi nasevasti Jyväskylän
Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri Eetu Kinnunen heti sen jälkeen, kun Sauli
Niinistö oli ilmoittanut asettuvansa ehdolle toiselle vaalikaudelle – ei Kokoomuksen
vaan valitsijayhdistyksen ehdokkaana.”
Tavoitteena on selkeästi laajapohjaisen kansanliikkeen
synnyttäminen ja vastaehdokkaiden lannistaminen lähtökuoppiin. Samanlaista
haastajien pitämistä taka-alalla oli koko ilmoituksen lykkääminen myöhäiseen
ajankohtaan. Se jätti auki mahdollisuuden sillekin, ettei Niinistö hakisi
jatkoa jolloin moni presidentinvirasta haaveileva jäi niinsanotusti kytikselle.
Harva haluaa lähteä ehdoin tahdoin häviämään huippusuositulle presidentille. (“Presidenttipeli
muuttuu farssiksi”, 30.5.2017)
“Keskustahan halusi hyvissä
ajoin miehittää oman lähtöruutunsa nimeämällä Matti Vanhasen ehdokkaakseen.”
“Porin vaalipaneelissa
Vahanenkin syytii Niinistöä venkoilusta, kun tämä ei halunnut asettua
minkään puolueen ehdokkaaksi. Se oli hänen mielestään väärä viesti
presidentiltä. Ei presidentti-intituutio voi ottaa etäisyyttä
puoluepolitkointiin, oli hänen viestinsä.”
Viljo Vähänen muisti, että
Maalaisliitto-Keskustalla on kyllä varsin hyvä tiedot puoluepolitikoinnista.
Tulivathan ne koko kansankin tietoon erinäisissä tapahtumissa, joita nykypolven
historioitsijat ovat erinomaisesti valaisseet.
“Niiden jäljet ja kaiut
näkyvät ja kuuluvat tässäkin vaalikampanjassa. Nyt odotetaan vielä, kuka
rohkeneekaan ottaa vastaan Kansalaispuolueen lämpöisen halauksen. Kaksi entistä
Keskustan puheenjohtajaa tuskin löytävät yhteistä säveltä tässä asiassa. Vai
joutuuko Paavo Väyrynen kamppailemaan aivan yksi tutkainta vastaan.”
Jäämme Viljon kanssa
odottamaan mielenkiinnolla, kuinka vahvaksi naisrintama muodostuu näissä
presidentinvaaleissa.
Vaikka siitä syntyy väkisin toisen
luokan rintama sekä demareissa että persuissa (kun molemmissa miehet
näyttävät vetäytyvän vastuusta), naisenergiassa saattaa piillä tälläkin
kertaa ennalta arvaamatonta viehätysvoimaa.
“Etenkin, jos Laura Huhtasaari
läpäisee kahtia hajonneen Perussuomalaisten ukkorintaman!
Viljo Vähäsellä on aina ollut
tarkka vaisto naissilmien suhteen. Sillä ei venkoilun kanssa ole mitään
tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti