565. Puhdistus 170724

”Nousin ylös klo 06.15, mikä tuntui pitkästä aikaa aivan oikealta heräämisajalta! Ei liian aikainen eikä liian myöhäinen. Tapahtui siis eräänlainen puhdistus. Esiin tuli oikea päivärytmi, jonka varaan on mahdollista rakentaa myös oikea päivä- ja viikko-ohjelma.  Juuri se, mitä olen täksi kesäksi (ja tuleviksi ajoiksi) kaavaillut. Heureka! Niinpä tästä siirtyivät ajatukset luontevasti puoluekentän puhdistukseen eli siihen, että olisi löydettävä uudelleen Olavi Borgin teoria puolueiden ryhmittymisestä ideologiselle perusskaalalle, jonka runkona on jako vasemmistoon ja oikeistoon. Olisi siis puhdistettava puoluekenttä ajan tuomista vaurioista – aivan samalla tavalla kuin hampaat puhdistetaan – ja pidettävä huolta siitä, että reiät paikataan ja plakin syntyminen estetään. Ideologiseksi plakiksi on sodan jälkeisinä vuosikymmeninä muodostunut kaksi uskomusta, jotka ovat vaurioittaneet pahasti puoluerakennetta: (1) yleispuolue ja (2) keskusta. Ne ovat vaivanneet (= hämärtäneet) kaikkien ”vanhojen puolueiden” imagoa ja toiminta-ajatusta. Kilpailu yleispuolueen asemasta ja ryntäys keskustaan on vaurioittanut pahasti sekä oikeistoa (konservatiiveja ja liberaaleja) että vasemmistoa (kommunisteja ja sosialidemokraatteja). Tätä prosessia on hämärtänyt suomalaisena sairautena Maalaisliitto/Keskusta.”

Viljo Vähänen oli noussut kesäaamuun oikealla jalalla, sillä paremmalla ja voimakkaammalla! Hän oli innoissaan, täydessä vauhdissa, kun saavuimme Ryssänkärjen kallioille.

Viljo halusi välttämättä puhua oivalluksestaan, joka oli työntynyt hänen aamu-uniinsa ja suorastaan herättänyt hänet, kun hän oli vihdoinkin päässyt eroon Tour de Francen seuraamisen lumosta.

Olisi meillä ollut mielestäni tärkeämpääkin juteltavaa – esimerkiksi siitä, että pian näkisimme maailman suurimman atomisukellusveneen lipuvan silmiemme editse kohti Suomenlahden pohjukkaa – mutta Viljo halusi välttämättä pitää kiinni puhdistuksesta, jonka hän sanoi syttyneen hänen mielessään kuin salama, kun hän oli lukenut uusimmat gallupit puolueiden kannatuksesta.

Viljo jatkoi.

”Hallituksessa on ilkeä valuvika, kun siinä on mukana taivaanrannan puolue, jota ei ole edes olemassa, ja kuitenkin se aikoo osallistua presidentin valintaan. Se näyttää pelkältä taikatempulta …”

- Mutta kaikkihan on tapahtunut lakien ja asetusten mukaisessa järjestyksessä, sain sanotuksi ennen kuin Viljo jatkoi analyysiaan. – Perustuslakihan ei tunne varsinaisesti puolueita, vaan nimenomaisesti kieltää sen, että kansanedustajien päätöksentekoa häirittäisiin eduskunnan ulkopuolelta. Imperatiivisen mandaatin kielto …

”Ei mennä nyt siihen. Se on olemassa, mutta kaikkihan tietävät, että juuri puolueet ja muut painostusryhmät – erityisesti ammattiyhdistysliike, työnantajat ja työtekijät - rikkovat sitä jatkuvasti ja ovat aina rikkoneet.”

”Mutta puhdistus. Se pitäisi kyllä tehdä, koska luottamus on pahasti rapautumasta. Poliittinen purukoneisto on täynnä lohkeamia ja reikiä, ihan tohjona! Plaki peittää hammasvälit. Tekohampaista ei ole apua. Kalliit implantitkaan eivät tehoa, kun purenta on vääntynyt vuosikymmenten kuluessa pahaan asentoon.”

Viljo oli innoissaan, kun sanoi keksineensä hammasvertauksen juuri ennen heräämistään.

”Äänestäjät eivät löydä enää omia, turvallisia puolueitaan, kun kaikki julistautuvat koko kansan puolueiksi. Kansa ei enää mene pyhäpuvuissaan vaaliuurnille, vaan pysyttelee mieluummin kotioloissa, ei halua osallistua yhteisten asioiden hoitoon, kun ei tiedä, mitä se tarkoittaa ja keneen voi luottaa. Se murentaa pitkän päälle koko poliittisen järjestelmämme uskottavuutta. Äänestysprosentit romahtavat.”

- Oukei. Mutta mitä puhdistus siis tarkoittaisi. Mistä se pitäisi aloittaa? Mistä puolueesta? Kenen johdolla? Missä aikataulussa? Joko seuraavissa vaaleissa? Vai milloin?

”Hyviä yrityksiä on kieltämättä jo ollut. Pekka Himasen ja Esa Saarisen yhteiset ponnistelut ovat niistä parhaimpia, mutta samalla myös järkyttävimpiä esimerkkejä siitä, kuinka toivottomaan vastarintaan puhdistus voi joutua, kun yritetään puhdistaa koko filosofis-poliittinen purukalusto yhdellä kertaa.”

”Toinen, tosin surkea ja epäonnistunut yritys, perustui Timo Soinin kuolleena syntyneeseen ajatukseen, että Suomeen riittäisi vain yksi puolue, peruspuolue, johon kaikki halukkaat voisivat kuulua ja jota kaikki ilomielin äänestäisivät. Pelkässä ajatuksessakin ilmeni yksipuoluediktatuurin ällöttävä siemen. Se puhkesi kukkaan Jyväskylässä.”

”Nyt samassa hurmoksessa näyttävät esiintyvän Vihreät, jotka ovat puhjenneet kukkaan joissakin asutuskeskuksissa, kuten esimerkiksi Jyväskylässä ja Helsingissä.”

”Yhden asian puolue joutuu herkästi vauhtisokeuden uhriksi. Siitä kierteestä voi vapautua vain törmäämällä kuolettavasti kansanvallan lujaan seinään.”

”Maalaisliitto on selvinnyt kuin ihmeen kaupalla tästä ongelmasta. Nimen muutokset – muutossirkus – ovat tuoneet mukanaan hämmästyttävää menestystä, mutta aiheuttaneet samalla turruttavaa hammassärkyä, koska sillä kohdalla puoluelaitoksen purukoneisto on pahasti pirstoutunut, vaikka syvälle leukaluuhun ankkuroitu implantti (UKK) on kestänyt monenlaiset hyökkäykset niin sisä- kuin ulkopuolelta.
Nykyisen kunniapuheenjohtajan seikkailutkaan eivät ole johtaneet katastrofiin ja puoluekoneiston ulkopuolelta löydetty uusin johtajakin näyttää selviävän puhdistusurakastaan kohtuullisen hyvin.”

- Entä löytyisikö ratkaisu kaksipuoluejärjestelmästä Saksan, Englannin ja USA:n tyyliin? Siis, että harvennettaisiin rutkasti purukoneistoa?

”Se on meikäläisittäin ikuisuuskysymys! Nythän meillä on puhdas porvarihallitus – etenkin, kun persut on poissa pelistä. Mutta eihän se näytä olevan mikään ratkaisu tähän ongelmaan. Päinvastoin. puhdistuksesta ei voi nyt puhua halaistua sanaakaan! Hallitus ja oppositio  pitävät kynsin hampain kiinni omista reviireistään.”

”Kohtuullinen ratkaisu voisi löytyä siitä, että palattaisiin selkeästi Olavi Borgin ideologiselle perusskaalalle eli hyväksyttäisiin puolueiden jakautuminen ensinnäkin kahdelle perusulottuvuudelle (vasemmistoon ja oikeistoon) ja niiden lisäksi useammalle keskenään kilpailevalle ryhmittymälle, jotka saisivat käyttää itsestään mitä nimeä kulloinkin haluaisivat. Pääasia olisi, että valta vaihtuisi vapaissa vaaleissa säännöllisin välein.”

”Tässä mielessä Perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä käyty arvokeskustelu ei ollut laisinkaan turha, vaan, päinvastoin, tuiki tarpeellinen. Käytännössä puhdistus voisi hyvinkin paljastaa kokonaan uusia hammasrakenteita ”vasemmiston” ja ”oikeiston” sisältä.”

”Olisi lakattava haaveilemasta superpuolueesta ja tyydyttävä siihen, että saadaan aikaan joustava monipuoluejärjestelmä, (vallanjako  hallituksen ja opposition kesken voimassa olevan perustuslain hengessä) jonka sisällä maassa asuvien ihmisten (vakituisten ja tilapäisten) perusturvallisuus voitaisiin taata mahdollisimman täysimittaisesti.”

”Kyllä Eurooppakin tähän raamiin mahtuisi!”

”Vaikka ideologiat olisivat historioiltaan ja painolasteiltaan kaukana toisistaan kuin yö ja päivä, arkielämän perustarpeet ovat kaikille ihmisille samanlaiset”.