Viljo
Vähänen on tänään aikalaskurin mukaan 80 vuotta, 2 kuukautta ja 1 päivää vanha.
Jos preussilaissyntyinen yhteiskuntafilosofi Karl Heinrich Marx olisi elänyt
tähän päivään saakka, hän olisi tänään täyttänyt tasan 200 vuotta.
Viljon
ja Marxin välinen ikäero on varmaankin paljon lyhyempi kuin silmänräpäys, jos
sitä verrataan maailmankaikkeuden ikään, joka on nykytiedon mukaan noin 13,82
miljardia vuotta.
Sanomme
”varmaankin”, koska samaisen nykytiedon mukaan maailmankaikkeuksia saattaa olla
useampia emmekä voi olla varmoja siitä, missä niistä me Viljon kanssa nykyisin
elämme.
Ajauduimme
tällaiseen pohditaan tänä aamuna lähellä Ryssänkärkeä vähän sen jälkeen, kun
kevätaurinko oli ylittänyt kokonaisuudessaan horisontin, sen vuoksi, että
uutisissa kerrottiin eilen, että Kiinan kommunistinen puolue juhlii näyttävästi
tänään nykyhistoriansa tärkeintä merkkihenkilöä.
Siinä
on jotakin kiehtovaa. Jännää.
Varsinkin,
kun me täällä Suomessa rämmimme soteuudistuksen suossa, maailma pelkää
atomisotaa ja Saksa elää populistien puristuksessa, kuten Le Monde Diplomatique kirjoittaa uusimmassa, suomenkielisessä numerossaan.
Missä
siis ollaan menossa?
Viljo
aloitti.
”Kiina
on ottanut Karl Marxin siipiensä suojaan nähdessään, kuinka läntinen
kapitalismi on ajautunut juuri sellaiseen katastrofiin, jota Marx ennusti Pääomassaan ja josta hän runoili yhdessä
Friedrich Engelsin kanssa kirjoittaessaan Kommunistisen
manifestin Euroopan hulluna vuonna 1848. On aika hupaisaa, että Venäjä on
sotkenut itsensä samaan kriisiin. Sitä Marx ei tainnut osata arvata.”
-
Aivan. Marxhan joutui Pääomaansa luodessaan
moneen kertaan pakolaisen asemaan, kun silloiset vallanpitäjät löivät ovet
kiinni hänen edessään, mutta nyt hän on löytänyt turvapaikan idästä.
”Näin
voi hyvinkin sanoa. Idän viisaat ovat lukeneet Pääoman omalla tavallaan. Sieltä löytyy selkeitä perusteita ja
toimintaohjeita Kiinan nykyiselle politiikalle.”
”Kiina
on ymmärtänyt, mitä Marx tarkoitti verratessaan porvaristoa tuotantovoimien taikuriksi,
joka ei pysty hillitsemään esiin manaamiaan henkivoimia. Juju on siinä, että
Kiina on osannut ottaa taitavasti samaiset henkivoimat omaan käyttöönsä
sovittamalla yhteen kaksi näennäisesti vastakkaista, jopa ikuiseen
vihollisuuteen tuomittua yhteiskunta- ja valtiojärjestelmää. Näin Marxin
kuvailemat spiraalimaiset kriisit, jotka ovat lamauttaneet länsimaiset
taloudet, kääntyvät Kiinan kahden
järjestelmän politiikan eduiksi. Kun länsi ajautuu kriisistä kriisiin,
kuten Marx ennusti, kaikki hyvät sivutuotteet satavat Kiinan laariin samalla,
vääjäämättömällä tavalla kuin kevätsade, josta Johannes Virolainen runoili
Maalaisliiton syvien kriisien kynnyksellä.”
- Pääoman on yksi maailmankirjallisuuden
luetuimpia teoksia. Mikä siinä kiehtoo?
”Ehkä
monivärisyys, monimutkaisuus, monikerroksisuus … sillä on vähän samanlainen
asema kuin Raamatulla kristillisessä kirjallisuudessa tai esimerkiksi Urantialla new-age kirjallisuudessa.
Yksille se aukeaa, toisille ei. Kiinalle se näyttää auenneen. Se oli alunperinkin
joillekin vaarallinen mutta toisille looginen.
Meille
sopii ihan hyvin onnitella Kiinaa kahdensadan vuoden saavutuksesta.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti