638. Pyhästä Hengestä 180518

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Apt.2.1.)

Ylihuomenna on kirkkolain mukainen pyhäpäivä. Sitä vietetään tämän tapahtuman muistoksi. Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liitetään tapahtumaan, jolloin Mooses sai Siinainvuorella Jumalalta kivitaulut, joihin tämä oli kirjoittanut lain ja käskyt (2.Moos.12-13).

Molempiin tapahtumiin liittyy mystisiä näkyjä, joissa luonnonvoimilla, pilvillä ja tuulilla oli keskeinen merkitys.

Ennen helluntaita oli jo ollut helatorstai, jota vietettiin sen muistoksi, että silloin Jeesus otettiin taivaaseen ja hän oli ennustanut sitä ennen, että apostolit saisivat Pyhän Hengen voimakseen.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään (Apt.1.6-9)

Me emme Viljo Vähäsen kanssa olleet laisinkaan valmistautuneet teologiseen keskusteluun, kun ajattelimme pistäytyä Ryssänkärjessä ihailemassa auringonlaskua.

Mutta sattuma johdatti meidät siihen.

Olimme nimittäin lukeneet  eilen Hesarista artikkelin, jossa referoitiin yliopistomiehen, psykologin ja Scepsis-yhdistyksen entisen puheenjohtajan Jukka Häkkisen upouutta kirjaa Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018) ja takerruimme siihen (ks. ”Häkellyttävän moni kertoo joutuneensa avaruusolentojen sieppaamaksi – Ilmiölle on nimi, ja se selittää, miksi sieppaustarinat ovat nyt loppuneet”, Mikko Puttonen, Helsingin Sanomat 17.5.2018)

Olisivatko ne kaksi valkopukuista miestä, jotka seisoivat opetuslasten vieressä, kun nämä ihmettelivät Jeesuksen katoamista taivaalle, olleet avaruusolentoja? Häkkinenkin oli sanonut Hesarin toimittajalle, että hän täyttyi suorastaan innolla siitä, miten mielettömiä määriä kummallisia asioita ihmisen voivat kokea.

Olisivatko muutkin helluntaihin liittyvät Raamatun tarinat vain unihalvauksen tuotteita? Olisivatko unen hahmot astuneet valvetodellisuuden päälle?

Apostolien teot ja Mooseksen kirjat eivät kerro mitään lihaslamasta, jonka valtaan kokijat olivat saattaneet joutua kohdatessaan avaruusolentoja. Mitä Moosekselle oli tapahtunut Siinainvuorella, joka peittyi pilveen niiden kuuden päivä ajaksi, jolloin hän puhui Jumalan kanssa? Oliko Pyhän Hengen laskeutumisessa ja hajoamisessa liekeiksi kysymys aistitiedon sekaannuksesta?

Viljo aloitti.

”Minua kiinnostaa helluntain tarinassa erityisesti kielilläpuhuminen.”

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun taivaalta kuuli kohahdus, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään … sitten seuraa pitkä luettelo eri puolilta silloista maailmaa tulleista ihmisistä … Ihmeissään he kyselivät toinen toisiltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä”

”Oliko siis Babylonin tornin kirous paikallisesti kadonnut, kun Pyhä Henki laskeutui helluntaina opetuslasten päälle?”

- Kielilläpuhuminen on hurmostila, joka elää vielä tänäkin päivänä. Sitä on tutkittu aika paljon ja siitä tiedetäänkin pääpiirteissään kaikki olennainen. Se on yksi helluntailaisuuden tunnusmerkeistä. Siihen liitetään usein ennustamista, profetiaa. Ennakkounista käytävä keskustelu näyttää olevan tuttua myös Jukka Häkkiselle.

”Pyhän Hengen olemus jää kyllä minulle edelleen aika arvoitukselliseksi. Pyhän Kolminaisuuden kilpi on kyllä selkeä. Se kuvaa hyvin Jumalan kolmiyhteyttä, mutta Pyhän Hengen ymmärtäminen samalla tavalla persoonaksi kuin Isä ja Poika, tuottaa edelleen vaikeuksia. Kristinuskossa se tuntuu olevan kaiken ymmärtämisen ydin, mutta samalla se on ylivoimainen este islamin suuntaan, koska sillä taholla ei ymmärretä eikä hyväksytä ajatusta, että Jumalalla voisi olla poika.”

Kun aurinko oli jo laskenut kauas Ryssänkärjestä lännen suuntaan, päädyimme Viljon kanssa aika nöyrin mielin siihen lopputulokseen, että helluntain ja Pyhän Hengen tarinan alustavaankin ymmärtämiseen tarvitsisimme vielä aimo annoksen uutta tietoa psykologian, psykiatrian, fysiikan, matematiikan, kulttuurihistorian jopa politologiankin alueelta. Teologiaa tietenkään unohtamatta.

Mutta scientologian ja avaruusolentojen fantasiamaailmaan meillä ei ole mitään asiaa.

Sen sijaan tekoälytutkimuksesta saattaisi olla joskus jotakin hyötyä.