Pietari Suuri käski Napuen voiton jälkeen hävittämään Pohjanmaan rannikon niin, että siitä ei koskaan voi tulla tukialuetta Ruotsin vastahyökkäykselle. (”Eikä monikaan pelastunut”, Essi Salonen, Suomen Kuvalehti 30/2018; Kartan pohjana Gustaf Blintin merikortti vuodelta 1829)
Vihan laineet ovat repineet Suomen Neidon juhlaleningin riekaleiksi monta monituista kertaa ja jättäneet syviä arpia hänen sydämeensä, mutta vapauden henkeä ne eivät ole pystyneet riistämään. Jostakin on aina löytynyt ajatuksia, voimaa ja tarmoa uuden vaatteen kutomiseen.
Viljo Vähänen tarttui tähän synkkään teemaan, kun lempeä kesätuuli oli ärtynyt polttavaksi helteeksi Ryssänkärjen rantakallioilla niin, että jalkapohjatkin olivat vaarassa kärventyä, kun istahdimme vedenrajaan.
Viljo aloitti.
”Essi Salonen oli koonnut väliotsakkeisiin ryssävihan juuret niin voimallisesti, että ne polttivat vieläkin sydäntäni.”
Kasakat huomasivat rantapenkereillä olevat veneet. Niiden alla nukkui ihmisiä. Kujalan talosta löytyi alastomia ruumiita. Osa oli paistettu hiljaisella tulella. Hailuodossa tapahtui syksyisenä yönä jopa 800 ihmisen hengen vienyt veriteko eivätkä raakuudet jääneet siihen.
Historioitsija Teemu Keskisarja täsmentää: ”Jos 800 ihmisen joukkosurma tapahtuisi tänä päivänä, se tarkoittaisi noin 10 000 ihmisen tappamista. Siinä saa olla melkoisia terroristeja, että pystyy kerralla iskemään samanlaisen loven”
- Ne ovat hirmuisia lukuja, sain sanotuksi ennen kuin Viljo jatkoi. – Ei ihme, etteivät ryssävihan juuret ole vieläkään sammuneet, vaikka politiikan palokunnat ovat valaneet vuosisatojen ajan vettä niiden päälle. Etäpesäkkeissä ne kytevät edelleen – etenkin Karjalassa ja Pohjanmaalla.
”Aivan niin. Toimittaja Salosen artikkeli paljastaa itse asiassa aika selvästi, miksi ryssäviha kytee erityisesti Pohjanmaan ja Karjalan suomalaismetsissä. Hailuodon ja Karjalan Kannaksen välillä kulkee tunteiden syvävirta, jonka uumenista heijastuvat vieläkin kasakkojen pelottavat kasvot.”
Kasakat tunnettiin hevosista ja armottomuudesta. Ne olivat kevyttä ratsuväkeä, jonka tehtävä oli tiedustella, kuulustella ja vartioida eli kidutus, raiskaaminen, murhaaminen ja ryöstely.
”Essi Salonen on kaivanut esiin Kannaksen Räisälästä Hailuotoon tulleen pakolaispapin Jakob Carlqvistin kirjeen piispa Gezeliukslle. ”Vaikka se on tietystikin vain yksittäinen, pieni siru tapahtumien traagisessa virrassa, se paljastaa kuitenkin tärkeän linkin Karjalan ja Pohjanmaan välillä ja kertoo realistisen raa’asti kasakkojen toiminnasta.”
Jo tammikuussa jäitä pitkin oli tullut 200 kasakkaa kamalasti väkivaltaa tehden. Pappi Carlqvist oli vedetty alastomana talon katto-orteen. Häntä kidutettiin, piiskattiin ja käskettiin paljastamaan rahakätkönsä. Kasakat osasivat vain vaatia: ”Sano rahas!”
”Myös turvallisuuspolitiikan strateginen näkökulma tulee Hailuoto-artikkelista esille. Sillähän on aina ollut tärkeä merkitys Suomen ja Venäjän välisessä ajattelussa. Venäjä halusi 1700-luvun alussa tyhjentää Hailuodon asukkaista, jotta saarta ei käytettäisi tukikohtana vihollisen (Ruotsin) mahdollisissa hyökkäyksissä. Sama ajattelu oli pelkistetysti esillä myös yli 200 vuotta myöhemmin, kun Neuvostoliitto halusi varmistaa, ettei Karjalan Kannasta ja Suomenlahden saaria käytettäisi tukialueina mahdollisessa hyökkäyksessä Leningradia vastaan.”
”Ryssävihalla ei ollut liene näissä pohdinnoissa juuri mitään merkitystä, vaikka se on yksilötasolla pulpahdellut ja edelleenkin pulpahtelee silloin tällöin esille.”
”Tässä maailmankolkassa kansainväliset sopimukset ja vilkas talous- ja kulttuuriyhteistyö ovat aika tehokkaasti rauhoittaneet myös kasakoihin aikoinaan kytkeytyneet vihan ja pelon tunteet.”
