Viljo Vähänen huokaisi helpotuksesta Ryssänkärjessä. Helteet loppuivat ja raikas kesäsade kasteli kellertäviksi kuivuneet nurmikot.
Hyvä niin. Luonto osoitti jälleen voimansa.
Mutta ihmisten soraäänet eivät vaienneet siihen, kun Trumpin ja Putinin autosaattueet suuntasivat lentokentälle. Päinvastoin. Varsinainen myrsky puhkesi vasta sillä hetkellä.
Mitä he puhuivat keskenään niiden neljän tunnin aikana presidentinlinnassa, kun vain tulkit olivat paikalla? Mistä he sopivat? Millä valtuuksilla? Kenenkä luvalla?
Jari Tervo taisi olla oikeassa, kun hän varoitti innokkaimpia, että älkää uskoko tätä, ei täällä tämmöistä ole, tulkaa marraskuussa, silloin näette oikean Helsingin, pimeää ja sadetta.
Kaikki näytti mahdolliselta ennen suurten johtajien tapaamista ja vielä sen aikanakin. Nyt kaikki mahdollinen arvailuiden, spekulaatioiden ja tulkintojen sekamelska on kaatunut niskaan.
Viljo aloitti.
”On jälkipyykin aika.”
Hän ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi korjata omaa pika –analyysiään siitä, että tunteita Trump ainakin onnistui herättämään. Välittömät reaktiot ovat olleet sen mukaisia.
”Lopputulostahan me emme vielä tiedä, mutta näyttää siltä, että kaikki kolme presidenttiä (Trump, Putin ja Niinistö) selviytyvät sekamelskan keskeltä voittajina. Jokainen sai luvan olla oman tyylinsä herra. Se näkyi heti lehdistötilaisuuksissa. Spekulaatiot siitä, että joku heistä olisi ollut vetäjän roolissa tai vedettävänä, on syytä unohtaa. Sellainen on vain kosmetiikkaa. Ulkopuoliselle tarkkailijalle ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi esiintyjien välinen ilmiselvä ero kansainvälisen politiikan kokemusperäisessä hallinnassa.”
”Kun pöly vähitellen laskeutuu – sillä juuri pölystä tässä tapahtumassa oli kysymys eikä mistään Jaltan tapaisesta suuresta konferenssista, kuten jotkut ovat maalailleet – saatetaan hyvinkin havaita, että kaikki kolme presidenttiä vahvistivat omia asemiaan omissa maissaan.”
”Epämuodollinen ja epävirallinen keskustelutilaisuus saattoi avata mahdollisuuksia lähes äärimmilleen kiristyneen kansainvälis-poliittisen tilanteen vähittäiselle laukeamiselle.”
”Kaikista varotoimista ja hyvistä toiveista huolimattahan maailma näillä eväillä – tarkoitan erityisesti asevarustelua - on ajautumassa kohti suuren sodan kuilua. Siihen katastrofiin ei ihmiskunnalla ole yksinkertaisesti varaa.”
”Ehkä aletaan vähitellen myös ymmärtää, kuinka julkisuus ja yksityisyys nivoutuvat tänä päivänä monisäikeisemmin ja monimutkaisemmin toisiinsa kuin koskaan aikaisemmin, mutta että ne muodostavat silti välttämättömän ja kiinteän perustan todelliselle päätöksenteolle niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin politiikassa.”
”Poliittisen vallan kietoutuminen ihmisen persoonaan (naamioon) tuli tässä tapauksessa kiistattomasti esille. Samalla vahvistui myös vanha uskomus siitä, kuinka vaarallista valta voikaan olla ihmiselle, ellei sen tukena ole julkisuuden ja avoimuuden tuomaa turvaverkkoa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti