Hallituksella on nyt laulu jota laulaa. Ongelma on siinä, että olen harjoitellut laulun sanoja viikonlopun yli ja tullut siihen tulokseen, että ne takertuvat kurkkuuni. Olen ikävä kyllä tullut siihen tulokseen, että minun on mentävä. (Iltalehti julkaisi tänään ulkoministeri Boris Johnsonin erokirjeen sanasta sanaan)
Viljo Vähäsen kommentti Ryssänkärjessä, kun aamutuuli leyhytteli tervaleppien tummanvihreitä lehtiä kevyesti ja meri oli rauhallinen:
”Hän oli harjoitellut kansallislaulua väärässä sävellajissa. Kvinttiympyrässä on kyllä b-molli, mutta kun ulkoministeri oli harjoitellut pari yötä God Save the Queeniä brexitissä,ei ole ihme, että sanat takertuvat kurkkuun. Vapaa jazz ei toki ole kvinttiympyrän vanki, mutta joku tolkkuhan siinäkin pitää olla.”
Olimme ehtineet lukea jo aamutuimaan Iso-Britannian ulkoministerin erokirjeen sanasta sanaan. Ymmärsimme oitis, että Lontoon entinen pormestari on laulumiehiä – aivan samalla tavalla kuin Helsingin nykyinen pormestarikin. Mutta he ovat ihastuneet samaan, vaikeaan sävellajiin, joka vihloo korvia, koska sitä ei ole olemassakaan tai se on olemassa vain heidän omassa mielikuvituksessaan. He ovat kuitenkin itse satavarmoja siitä, että juuri se on oikea sävellaji, koska se on tarkoitettu kansan suojelemiseksi.
”On tietysti vissi ero siinä, mitä Suomen ulkoministeri (joka ei kylläkään ole ollut pääkaupungin pormestari) ja brittiläisen imperiumin ulkoministeri sanovat ja kirjoittavat, ja onhan Helsingillä ja Lontoolla jonkin verran kokoeroakin. Toinen kantaa maailmanpolitiikan taakkaa harteillaan, toiselle riittää pieni repullinen pohjoista aurinkoa. Mutta oli joka tapauksessa häkellyttävää havaita, että kahden pormestarin unelmat ovat tekemässä kuolemaa. Turhautuminen paistaa läpi kuin Naantalin aurinko (millä en tarkoita Kultarannan aurinkoa)”
Totesimme Viljon kanssa, kuinka taitavasti Boris Johnson teki pienestä asiasta suuren, kärpäsestä härkäsen.
Yritin suojella pyöräilijöitä rekoilta. Halusimme laskea hytin ikkunaa näkyvyyden parantamiseksi. Vaikka sellaisia malleja oli jo markkinoilla, ja vaikka erityisesti naispuolisten pyöräilijöiden kuolemantapauksissa oli kauhea piikki, meille sanottiin, että meidän on odotettava EU:n lainsäädäntöä asiassa.
”Se on demagogiaa parhaimmillaan. Naiseudella pääsee pitkälle!”
Mutta havaitsimme myös, että ulkoministeri Johnson on tervejärkinen reaalipoliitikko todetessaan, että ”perjantaina tunnustin, että minun puolellani ei ole tarpeeksi väkeä” ja kiitäessään ”Suur-Lontoon poliisin kärsivällisiä viranomaisia, jotka ovat suojelleet minua ja perhettäni ajoittain haastavissakin olosuhteissa.”
”Kun Helsinki joutuu (tai pääsee) hetken kuluttua maailmanpolitiikan silmäteräksi, voi vain arvata, että pääkaupungin pormestarilla on vastaavanlainen, suuri huoli ei vain omasta turvallisuudestaan, vaan kaikkien kaupunkilaisten ja tänne ryntäävien lehtimiesten ja turistien turvallisuudesta, vaikka rajakontrollia tiukennetaankin.”
”Tämä on tietysti osa laajempaa, suurta ongelmavyyhteä, joka liittyy maahanmuuttopolitiikkaan. Tähänkin asiaan Lontoon entinen pormestari viittasi erokirjeessään luettuaan (lauluharjoitusten lomassa) uusimman brexit-tekstin”
Vielä hälyttävämpää on se, että tämä on avaustarjouksemme. Tämä on se, miten me näemme jo nyt Britannian tulevaisuuden, ennen kuin toinen puoli on tehnyt vastatarjousta. Se on kuin lähettäisimme etujoukkomme taisteluun heiluttaen valkoisia lippuja. Katsoessani perjantain asiakirjaa olin huolissani siitä, että siellä voi olla lisää myönnytyksiä maahanmuutossa, tai että saatamme joutua maksamaan paljon pääsystä Euroopan unionin sisäisille markkinoille.
”Tässäkin laulussa pormestareilla saattaa olla hankaluuksia yhteisen sävellajin löytämisessä, vaikka Helsingin pormestarilla ei olekaan samanlaisia ongelmia EU:n sisämarkkinoiden kanssa kuin lontoolaisella kollegallaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti