Viljo Vähänen oli seurannut eilen aivan uuvuksiin asti YLE:n suoria lähetyksiä presidenttien Donald Trump ja Vladimir Putin vierailusta. Kamera oli kiertänyt kaikki mahdolliset kuvauspaikat ja sen eteen oli haalittu kaikki mahdolliset asiantuntijat. Kuvaa oli välitetty ympärimaailmaa kaikin mahdollisin keinoin.
Ruljanssi päättyi presidenttien yhteiseen tiedotustilaisuuteen, jonka jälkeen massiiviset autosaattueet suuntasivat kohti lentokenttää ja tilaisuuden isännän, presidentti Sauli Niinistön, vuoro oli astua kameran eteen.
Auringon jo laskiessa kesäyön hämärään ja valmistautuessa uuden päivän koittoon Viljolla oli muutama tunti aikaa tehdä analyysi vierailusta samanaikaisesti, kun kaikki mahdolliset tiedotusvälineet jo täyttivät omia kanaviaan ja lehtiensä sivuja ympäri maailmaa.
Viljo aloitti.
Rautaesirippu
Jotta ymmärtäisimme, mitä eilen tapahtui, on mentävä taaksepäin, kylmän sodan alkujuurille, maalisuun 5. päivään vuonna 1946, jolloin Margaret Mayn edeltäjä Winston Churchill piti kuuluisan puheensa Fultonissa. Ei silloin sanaa brexit ollut vielä olemassakaan.
”Stettinistä Itämereltä Triesteen Adrianmerelle on laskeutunut rautaesirippu maanosan halki. Tuon linjan takana ovat kaikki vanhojen Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budapest, Belgrad ja Sofia; kaikki nämä kuuluisat kaupungit ja väestö niiden ympärillä ovat paikassa jota minun pitää kutsua Neuvostoliiton alueeksi, ja kaikki ovat tavalla tai toisella alamaisia, eivätkä ainoastaan Neuvostoliiton vaikutusvallassa vaan todella suuressa ja joissain tapaukissa kasvavissa mitoissa Moskovan kontrollissa.”
Silloin syntyi Eurooppaan ja koko maailmaan kauhun tasapaino jota ydinsodan uhka korosti. Se turvasi kuitenkin maailmanrauhan ”kansojen syksyyn”, vuoteen 1989, saakka, jolloin rautaesirippu repesi. Heräsi toive todellisesta rauhasta.
Nyt on eletty lähes 30 vuotta uuden muutoksen aikaa. Sen kuluessa kehitys ei ole kuitenkaan mennyt toivottuun suuntaan, vaan epävarmuus on kasvanut maailmassa. Sodan haamu on alkanut jälleen vaelluksensa ideologioiden viidakossa.
Trump antoi presidenttien yhteisessä tiedotustilaisuudessa ymmärtää, että päätös uudesta yhteistyön ja yhteisymmärryksen ajasta oli syntynyt ”neljä tuntia siiten”, kun hän tapasi ensimmäisen kerran elämässään amerikkalaisen kollegansa livenä.
Se ei ollut siis vain hätäinen aamutwiitti, vaan ihan aito ja rehellinen julistus koko maailmalle.
Toivon kipinä syttyi.
Turvallisuus
Presidenttien turvallisuudesta huolehdittiin viimeistä piirtoa myöten, tunnontarkasti. Viemäreiden kannet hitsattiin umpeen Helsingin keskustassa ja presidentinlinnan ulko-ovelle pystytettiin valkoinen suojateltta eikä vieraita päästetty parvekkeelle tervehtimään torikansaa (joka tosin oli häädetty pois kolera-altaan tuntumasta). Varotoimistahan ei voi tinkiä. Molempien maiden turvallisuuspalvelut ovat tietoisia siitä, että vihollinen voi nykytekniikalla tavoittaa kohteensa milloin tahansa maan alta ja ilmasta. Etäisyydetkään eivät ole enää esteinä. Meri lainehti avoimena presidentinlinnan edustalla.
Onneksi kaikki sujui leppoisasti, vaikka yksi häirikkö pääsikin livahtamaan tiedotustilaisuuteen, ja kuva kuristusotteesta levisi salamana ympäri maailmaa. Hyvä kello kuuluu kauas. Paha kello vielä kauemmaksi.
Shokkiterapia
Länsi voitti kylmän sodan. Siitä ei ole epäilystäkään. Ei ole myöskään turhia harhakuvia siitä, että tämänkertainen voittaja olisi toiminut jotenkin järkevämmällä tai inhimillisemmällä tavalla voitettua kohtaan kuin kaikki tunnetut edeltäjänsä maailmanhistoriassa.
Oman ajatuksen ja ideologian ylivertaisuus sokaisi tälläkin kertaa voittajan silmät. Armo unohtui. Sen sijalle tuli shokkiterapia, halu kitkeä pahuus juurineen, nopeasti ja tehokkaasti.
Haavoja yritettiin peitellä tälläkin vierailulla.
Ajateltiin, että demokratia on kauppatavara, jolle voittaja voi määrätä minkä hinnan tahansa. Pakkosyöttö ja nöyryyttäminen kuuluivat asiaan, vaikka ne rikkoivat räikeästi hyvän käytöksen periaatteita vastaan.
Kansainvälinen oikeus
”Valtiot voivat yhdessä liittoutua ja tuomita kansainvälistä oikeutta rikkoneen valtion esimerkiksi talouspakotteisiin. Lisäksi erityisesti ihmisoikeusrikkomuksissa, joissa valtiot eivät välttämättä halua puuttua toisen valtion sisäisiin asioihin, voidaan käyttää mediaa keskittämään negatiivista huomiota rikkomuksiin, mikä herättää yleensä poliittiset järjestöt tai jopa valtion päättäjät puuttumaan asioihin.” (Wikipedia)
Kansainvälinen oikeus on kokoelma sääntöjä, joita kaikkien valtioiden tulisi noudattaa suhteissa toisiinsa sekä toimiessaan yhdessä tai yksinään. Sitä on vaikea verrata kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädöshierarkia on yleensä selkeä. Perustuslaki on tavallisten lakien yläpuolella. Vastaavanlaista hierarkiaa ei ole kansainvälisessä oikeudessa. Sen vuoksi esimerkiksi shokkiterapian tuomitseminen kansainvälisen oikeuden rikkomukseksi ei käytännössä voi toteutua, vaikka sen seuraukset voivat olla todella hirmuisia, kuten maailmanpolitiikan ajautuminen nykytilaan osoittaa.
Tämä koskee erityisesti sitä rakenteellista muutosta, jonka rautaesiripun murtuminen aiheutti.
Voidaan esimerkiksi kysyä, oliko toisen maailmansodan jälkeinen kaksinapainen maailma totuuden- tai oikeudenmukaisempi kuin nykyinen maailma, jossa vastaavanlaista kahtiajakoa on yritetty kaikin keinoin välttää.
Oliko siis itäblokki kaikilta osiltaan yhtä oikeudenmukainen kuin länsiblokki? Näinhän ainakin kuviteltiin kylmänsodan aikana.
Kuinka kauas valtioiden välisessä historiassa pitää mennä, jotta löydetään oikeat suvereenit valtiot, niiden tunnukset ja niiden väliset rajat?
Tämä on kiperä kysymys esimerkiksi Krimin osalta, mutta voidaanhan sitä pohdiskella myös Suomen tai vaikkapa Baltian maidenkin suhteen, jos valokeila suunataan riittävän kauas menneisyyteen. Oliko DDR aito suvereeni valtio kylmän sodan aikana? Entä itäisen Keski-Euroopan entiset kommunistiset valtiot? Taikka käyttäytyivätkö Ukraina ja Valko-Venäjän kansainvälisillä foorumeilla noina vuosikymmeninä sillä tavalla kuin (kansainvälisen oikeuden mukaan) itsenäisten valtioiden tulisi käyttäytyä?
Maanpetos
”Trumpin puheet eivät olleet ainoastaan imbesillejä, vaan hän on myös täysin Putinin talutusnuorassa.” Entinen CIA:n johtaja kutsui Twitterissä Trumpin puheita maanpetokseksi.
Reaktiot Trumpin esiintymisestä lehdistötilaisuudessa herättivät tuoreeltaan tyrmistystä hänen kotimaassaan. Tunteita hän siis ainakin onnistui herättämään.
Talutusnuorassa kulkemista tuskin kuitenkaan voidaan millään juridisilla syillä pitää maanpetoksena – varsinkaan, kun oikeustapaus ei perustunut muuhun kuin kädenpuristukseen ja mielipiteeseen. Pyyntö rikosepäilyn vastavuoroisesta selvittämisestä ja tutkimisesta kuulunee samaan luokkaan, vaikka siihen liittyisi konkreettisia tekoja.
Amerikkalainen tapa korostaa sanan vapautta selittänee riittävästi retoriikan kovuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti