sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

657. Teoria luulemisesta 180715

Politiikan läpinäkyvyys on aina pelkkä illuusio. Kun asioita twiitataan tai vuodetaan julkisuuteen, ihmiset kuvittelevat näkevänsä todellisuuden, mutta oikeasti he kurkistelevat pikkuruisesta avaimenreiästä. (Professori Bengt Holmström Saska Saarikosken haastattelussa Älä usko silmiäsi Helsingin Sanomat 15.7.2018, kun Suomi ja koko maailma odottivat presidenttien Donald Trump ja Vladimir Putin vierailua Helsingissä)
Toimittaja Saarikoski keksi nimittää tällaista ajattelua luulemisen teoriaksi, jota Nobel-palkittu professori on kehittelemässä osana tutkimustaan, joka koskeen ”epäsymmetrisen informaation vaikutusta ihmisten toimintaan".
Jännittävä teoria, joka haastaa yleisen uskomuksen, että läpinäkyvyys poliittisessa päätöksenteossa olisi hyväksi ihmiselle ja että se auttaisi ihmistä.
Toimittaja kiteyttää: ”Poliitikolle esiintymisestä on tullut kokoaikaista. Se johtuu Holmströmin mukaan ennen kaikkea sosiaalisesta mediasta. Politiikasta on tullut professorin mielestä aivan liian läpinäkyvää. Se on vaarallista.”
Viljo Vähäsellä oli heti kommentti valmiina, kun lähestyimme polttavassa helteessä Ryssänkärkeä.
”Kyllä sitä voi hyvinkin verrata Kopernikuksen tuskaan, kun tämä   pohti, miten saada ihmiset uskomaan, ettei maapallo olekaan maailmankaikkeuden keskipiste, jota aurinko, kuu ja tähdet uskollisesti kierisivät, vaan yksinäinen, pieni asuinpaikka, joka kiersi aurinkoa ja sai kaiken elinvoimansa siitä.”
”Ovathan viisaat ihmiset aina tienneet, ettei luulo ole tiedon väärtti.”
- Aivan oikein. Mutta luulemisella on siitä huolimatta johdettu vuosisatojen ajan niin pieniä ihmisyhteisöjä kuin valtavia kansakuntia ja valtioita. Olemmeko me siis eläneet erilaisten luulojen varassa, vaikka tiedemiehet ja filosofit ovat vuosien myötä kehitelleet valtaisan määrän erilaisia tietoteorioita. Olemmeko nyt astuneet tai astumassa aikaan, jolloin tiedon massa on saavuttanut kriittisen pisteen, jossa ihminen kyky itsenäiseen ajatteluun tuhoutuu ja hän jää orvoksi, yksinäiseksi kulkuriksi maailmankaikkeuden loputtomilla valtateillä?
Holmström vastaa itse: ”En usko, että näitä järjestelmiä on alkujaan tehty sellaisiksi kuin ne ovat, jotta pahat ihmiset saisivat tehdä salaa pahoja asioita. Kun valokeila ei koskaan sammu, poliitikkojen pitää näytellä koko ajan. Niinpä he näyttävät huonommilta ja epärehellisemmiltä kuin vanhoina hyvinä aikoina.”
Viljo tarttui tähän.
”En usko, että professori saarnaisi nyt paluuta aikaan, jolloin poliittiset päätökset tehtiin aivan normaaleissakin oloissa suljetuissa salongeissa. Sen sijaan näen hänen puhuvan sitä vastaan, että kaikki  ihmiset, suuret massat, kutsuttaisiin seuraamaan poliittisia vivisektioita, jollaiseksi esimerkiksi sote-uudistus on kehittynyt. Se on  ihmisen kannalta kohtalokasta ja kohtuutonta. Jopa julmaa.”
Bengt Holmströmllä on myös raikkaita käsityksiä luovuudesta, jonka turvaamisesta on tullut eräänlainen perususkomus mantra, jota tungetaan kaikkiin mahdollisiin rakoihin ikään kuin kaikkia paha voitaisiin pyyhkiä pois poliittisesta päätöksenteosta, kunhan vain annetaan tilaa vapaalle luovuudelle. 
”Ajatellaan, että luovuus tulee vapaudesta. Se on se fundamentaalinen harhakäsitys. Luovuus syntyy haasteista, rajoituksista ja kysymyksistä. Luovuus ei synny vapaudesta vaan rajoituksista.”
Tästä Viljo Vähänen halusi hypätä päivänkohtaiseen ongelmaan ja tapahtumaan.
Sivistyneeseen käytökseen ja käyttäytymiseen politiikan näyttämöllä.
”Me olemme hämmästelleet sitä, millä tavalla uusinta tiedonvälityksen tekniikkaa tungetaan osaksi poliittista päätöksentekoa. Tarkoitan yksinkertaisesti twiittausta, joka antaa mahdollisuuden olla aamupäivällä jotakin mieltä ja iltapäivällä aivan päinvastaista mieltä samasta asiasta. Ja kaikki tapahtuu avoimesti silmiemme edessä.”
”Eihän siinä ole periaatteessa mitään outoa, uutta tai ihmeellistä. Sellaistahan on tapahtunut julkisilla foorumeilla ja kabineteissa kautta aikojen. Politiikan uskottavuutta se on tosin näivertänyt pahastikin.”
”Mutta minua harmitti, kun näin monilla kanavilla kuvia siitä, kuinka Yhdysvaltain presidentti kohteli Englannin kuningatarta. Valokuvallahan vodaan tietysti tehdä kaikenmoisia, ilkeitä temppuja, joiden tarkoitusperiä on vaikeaa selvittää, mutta nämä kuvat osoittivat joka tapauksessa anteeksiantamatonta ylimielisyyttä ja sivistymättömyyttä.”
”Tämän sanomiseksi en tarvinnut teoriaa luulemisesta, vaan pieni avaimenreikä riitti todellisuuden hahmottamiseen.”











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti