Sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi. Kiersit vesilammikon ja arvaan, ettet murehdi tätä eroa (Koskinen-Sinnemäki)
Pataässän portsari tervehti kohteliaasti Viljo Vähästä, joka tuli pitkästä aikaa Lennun kanssa karaokeen.
”No mitä kaverit. Missä sitä on oltu, kun ei ole nähty sitten viime syksyn, kun olitte vähän suuremmalla porukalla paikalla. Kaverit kertoivat, että teillä oli jonkinlainen syysparlamentti, mutta mä olin koko syksyn Floridassa eikä me nähty silloin. Sanottiin, että teillä oli kimpassa joitakin julkkiksiakin, Kanerva Ike ja Zsysse ainakin. Naispoliitikkojakin oli kuulemma mukana. Mitäs nyt?”
Viljo ei ryhtynyt siinä ovella sen enempää selostamaan, mutta Lennu halusi välttämättä selittää, miksi musta auto, jolla he olivat tulleet, ei jäänyt odottamaan, vaan ajoi heti pois paikalta
”Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Kiirettä on pitänyt niin kuin ennenkin. Ajateltiin Viljon kanssa tulla kuuntelemaan Leporelloa kun kuultiin ihan sattumalta eduskunnan kuppilassa, että vanhat yyällistit tulevat laulamaan karaokea Pataässään. Ei me kyllä itse mennä esiintymään.”
Oli lauantai-ilta. Viljo oli tehnyt treffit Mäntyniemen portille Lennun kanssa ja nähnyt, kuinka Jenni oli vilkuttanut ovelta. Ukko oli kuulemma jossakin reissussa, mutta oli kyllä luvannut käyttöömme autonkuljettajan ihan suosiolla. Ei siinä sen kummempia seremonioita tarvittu. Matkalla Lennu oli kyllä kertonut, että se Theresa Mayn tilanne oli kyllä valvottanut häntäkin, kun siitä oli puhuttu vielä iltamyöhälläkin.
Karaoke oli vasta alullaan. Portsari oli sanonut heti, että vakiopöytä oli vapaa ja siihen Viljo ja Lennu olivat istuneet. Guinnessit ilmestyivät saman tien pöytään. Joku pultsarin näköinen tyyppi yritti pysytellä Kuolleiden lehtien tahdissa. Kävi siinä joku friidukin yrittämässä ja yksi tosi hyvä-ääninen ammattilainenkin. Pöytään kiilasi pari outoa tyyppiä, mutta ei se tahtia haitannut, vaan Lennu otti tilanteen haltuunsa puolessa välissä enimmäistä Guinnessia tunnetulla rutiinillaan.
”Har vi kommit att bara snakka so satans mycket!”
Naurua. Kippis.
Mutta, kun dj. oli esitellyt Leporellon ja muistuttanut tietysti kaikkia kuulijoita siitä, että karaokessa esiintyy yleensä vain yksi laulaja kerrallaan ja että nyt oli tehty harvinainen poikkeus ja annettu neljälle kaverille, siis kokonaiselle kvartetille, mikit käteen, porukka keskittyi hartain mielin katsomaan isokokoiselta skriiniltä nuorta duettoa, miestä ja naista, jotka esittivät Koskisen ja Sinnemäen laulun Sinä lähdit pois ja Leporello yhtyi siihen. Piano, rummut ja basso säestivät.
Ja kuten tyyliin kuuluu, yleisö, siis myös Viljo ja Lennu tapailivat säveltä ja sanoja.
Keskustelun aloitti Lennu.
”Minä mietin, että kumpi tässä on nyt jättämässä jäähyväisiä. Britannia vain Eurooppa? Kumpi on äänessä? Kumpi suree? Kumpikaan ei näytä iloitsevan.”
Aamuyöstä kumpikaan meistä ei jaksanut enää juhlia. Vain pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää.
”Kumpi juo yön viimeisen drinkin, joka vaihtuu aamiaiseksi? Kumpi lisää siihen kahvia?”
- Tämä onkin kimurantti kysymys, Viljo jatkoi. – Brexit vammauttaa sekä fyysisesti että henkisesti Eurooppa-neitoa. Se näyttää ihan selvältä. Lähes tolkuttomalta. On ehkä historian suurta ivaa siinä, että tämänkertaisen näytelmän päärooleissa esiintyy kaksi naista, Angela Merkel ja Theresa May. Kumpikin näyttää voimattomalta tämän tragedian keskellä.
”Voi olla, että Eurooppa on juhlinut liian kauan (siis satoja vuosia) yksinään ja että nyt on tulossa maksun aika. Tulee mieleen se vanha viisaus, jonka muistan kuulleeni myös nykyisessä huvilassani (Lennu käyttää Mäntyniemestä kaikenlaisia nimityksiä). Ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Jonkun on ne aina maksettava.”
- Näinhän se on aina ollut. Onko maailman susi nyt päästetty vapaaksi? Sadut kertovat usein totuuden, jota ei haluta kuulla. Grimmin veljesten Punahilkka on hyvä esimerkki – kaikessa traagisuudessaan. Tänäkin päivänä, tässä globaalissa maailmassa, tällä maapallolla, irvistelee jossakin iloisesti Iso Paha Susi. Se sulkee silmänsä Jemenin ja Syyrian kauheuksilta. Ja kaikelta muultakin. Me emme (ehkä onneksi?) tiedä tänä päivänä, onko se johdattamassa ihmiskuntaa (jälleen) kohti suurta sotaa.
Musta auto tuli illansuussa hakemaan Viljon ja Lennun pois Pataässästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti