Hän ei lopeta valehtelua. Toiset vain kiristävät vyötä, kun toisille annetaan yli äyräiden. Poliisi torjui mielenosoittajia kyynelkaasulla ja vesitykillä. Ranskassa ei ole enää sosiaaliturvaa. Ranska on jakautunut eri kasteihin. (Ranska hukassa: Keitä ovat keltaliivit ja mitä he haluavat? Helsingin Sanomat. Jenni Virtanen 20.11.2018)
On mentävä hieman taaksepäin. Kevääseen 2017. Silloin kirjoitimme Nizzassa, että Ranskassa muhii yllätys. Marseljeesin veriset sanat antavat vauhtia tälle keväälle, kun presidentinvaalien ensimmäinen kierros käynnistyy 23.huhtikuuta
Viljo Vähänen oli silloin mukanani Enkelten lahdella. Olimme lukeneet Nice-Matinin, jossa kerrottiin kissankokoisin kirjaimin, että kansa lähtee nyt marssille Emmanuel Macronin, 39v, puolesta ja että kansalaiskomitea En Marche! kerää vaalitaistelun viimeisillä metreillä valtavasti kannatusta niin oikealta kuin vasemmalta (ks. 516. En Marche! 170207)
Nyt hän käveli vierelläni, kun kirpeä pakkastuuli puhalsi pitkin Ryssänkärjen kuuraisia kalliota.
Minun suhteeni on asioita, jotka monet jo tietävät. Olen käynyt Ranskan kansallisen hallintokoulun, ENAn. Olen talousmies. Olin mukana presidentti Hollanden vaalikampanjassa vuonna 2012 ja sen jälkeen hänen sihteeristössään. Olen ollut myös talous- ja teollisuusasioista vastaavana ministerinä elokuuhun 2016 saakka. Siinä minun viralliset henkilötietoni.
Mitä on tapahtunut, kun Nizzan taivaalle syttynyt kirkas tähti on sammunut ja pudonnut Euroopan toivottomaan hämärään?
Viljo aloitti.
”Keltaiset hälytysliivit kertovat kaiken. Nimetön kansa on noussut barrikadeille presidenttiänsä vastaan. Kevään vaalivoitto on kuivunut kasaan. Vuonna 1722 valmistunut Palais de l'Élysée ei enää loista iloa ja luottamusta, vaan on vajonnut epätoivon juoksuhautoihin.”
- Ollaanpas sitä nyt runollisella tuulella …
”Niin niin. Mutta muutoshan on ollut hämmästyttävä. Ihmettelimme jo Nizzassa, kuinka kuumana kiehuvasta puoluepoliittisesta kattilasta oli ponnahtanut ylös nimin, joka sekoittaa kaikki ennakkoarvailut ja veikkaukset. Nyt se on tapahtunut.”
Oireellista on kuitenkin se, että perinteiset puoluerajat ovat rikkoutumassa. Ja vaikka Emmanuel Macron on poliittiselta karriääriltään selvästi vasemmistolainen, hän vetää kuin magneetti puoleensa kannattajia sekä vasemmalta että oikealta, mutta myös niistä piireistä, jotka ovat kyllästyneet puolueisiin – kaikkiin puolueisiin – ja niiden ajamiin asioihin (EU-vastaisuuteen, globalisaation vastaisuuteen, maahanmuuton vastaosuuteen … kaikkeen vastaisuuteen)
”Nyt se näkyy keltaliiveinä ympäri Ranskaa. Eikä ole mitenkään yllättävää, että äärioikeisto (Marine Le Pen) ottaa siitä irti kaiken mahdollisen. Pian tuo muotivillitys saavuttaa meidätkin. Saatpa nähdä.”
- Voipa olla niinkin. Mutta etkö halua antaa mitään painoa sille, että Suomen pääministeri ja Ranskan presidentti antoivat tänä vuonna, alkusyksystä, yhteisen julistuksen, jonka sävy oli aivan toinen ja että Sauli Niinistökin korosti Helsingissä Emmanuel Macronin kunniaksi järjestetyillä juhlaillallisilla, kuinka ulkopoliittinen yhteistyömme ulottuu turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lisäksi sekä yhteisten arvojen puolustamiseen että globaaleihin haasteisiin vastaamiseen?
”Tottakai ne olivat tärkeitä. Mutta tässä nähdään, kuinka juhlapuheet voivat törmätä katutason poliittisiin realiteetteihin. Pian näet, kuinka puheet ja julistukset hukkuvat tälläkin kertaa ympäri maailmaa levinneisiin kuviin barrikadeille nousseista keltaliiveistä punertavien kyynelkaasupilvien keskellä. Ne säilyvät ihmisten muistikuvissa kauemmin ja yhtä elävinä kuin vuonna 1830 valmistunut Eugène Delacroix’n maalaus La Liberté guidant le peuple Vapaus johtaa kansaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti