maanantai 7. tammikuuta 2019

691. Politiikan piippuhyllyltä 3. 190108

Kun Sipilä valitsi perussuomalaiset hallitukseen, hän otti suuren riskin. Puolue oli populistinen, arvaamaton ja ensimmäistä kertaa vastuussa. Edellisen kerran yhtä iso ja yhtä kokematon puolue oli vedetty hallitukseen vuonna 1945. Puolue oli Skdl. (HS 5.1.2019 Unto Hämäläinen: “Vallan miehet”)
Näinhän se on. Arvaamattomuus on politiikassa iso asia. Siitä voi seurata mitä tahansa. Se voi liimata kielen kiinni kitalakeen. Se on paha juttu.
Tänään alkaa Arkadianmäellä viimeinen näytös, jonka perusteella kansalaiset pääsevät lopullisesti sanomaan sanansa siitä, nauttiiko tasavallan hallitus eduskunnan luottamusta, kuten perustuslaki edellyttää. Äänet ratkaisevat. Eivät Gallupit. Uuden hallituksen luottamushan mitataan heti neuvottelujen päätyttyä tiedonannon muodossa eduskunnassa.
 Istuimme eilisiltana Viljo Vähäsen ja Lennun kanssa Pataässässä selailemassa Hesarin loppiaisaatona julkaisemaa tarinaa Sipilän hallituksesta. Karaoke pauhasi, muttei se meitä häirinnyt.
Lennu aloitti.
“Kyllä Ukko muistaa sen u-käännöksen Naantalin tiellä. Siitä oli leikki kaukana. Hän oli ymmärtänyt pääministeriä, joka oli hallitusneuvotteluissa halunut ottaa perussuomalaiset vierihoitoon ja kesyttää heidät, mutta jo silloin, sillä hetkellä, hän kyllä aavisteli, ettei tämä päättyisi hyvin. Eikä se päättynyt. Vaan hallituskumppani törmäsi suomalaisen demokratian betoniseinään ja särkyi sirpaleiksi. Ei siitä aitoa maljaa enää liimaamallakaan saanut.”
- Aivan. Skdl vaikutti vuosikymmeniä suomalaisessa politiikassa, mutta perustuslaillisten tarina on nyt ohi. Ja törmäyksen vaikutukset näkyvät myös vakiintuneissa puolueissa. Nyt eduskuntaan ovat pyrkimässä “Siniset”, “Liike Nyt” ja “Seitsemän tähden liike”. Ja mitä vielä. Uusia puolueita ei taida enää ehtiä perustaa. On siinä demokratialla kestämistä.”
Viljokin halusi sanoa tästä asiasta jotakin: “Päänäyttämöksi muodostuu Uusimaa. Siellä käydään Väyrysen, Harkimo-Jungnerin ja Soinin valtataistelu. Mutta tuskinpa kukaan haluaa antaa kenellekään heistä vierihoitoa. Se ei enää onnistu.”
Lennu sanoi, että heillä oli keskusteltu tuntikaupalla vanhan kaartin joukkopaosta eduskunnasta.
“Se koskee eritysen pahasti Maalaisiitto-Keskustaa. Vaikutukset saattavat olla katastrofaaliset. Perinteinen isännänääni ei enää kuulu, kun Väyrynen, Kääriäinen ja Pekkarinen ovat poissa. Perhe- ja palveluministerin taakka on saattanut kasvaa kohtuuttomaksi, etten sanoisi äärimmilleen.”
- Mutta onhan heilläkin puheenjohtaja. Pääministeri. Eikö se paina teidä iltakeskusteluissanne mitään?
“Siiinäpä se. Se on arvaamaton asia! Ei hänellä ole sellaista arvovaltaa kuin Virolaisella tai Sukselaisella oli aikoinaan. Puhumatta tietenkään Kekkosesta. Ja Väyrynenhän on pelannut itsensä snookeriin. Ei sieltä edes irtopisteitä irtoa hänen entiselle puolueellensa.” 
Puhuttiin myös Unto Hämäläisen kuuden kohdan hallitusvaihtoehdoista. Todettiin sen sisältävän todelliset (teoreettiset) vaihtoehdot, kuten kokeneelta tähtijournalistilta saatoi odottaakin. Keskusta, Demarit ja Kokoomus. Siinä selvät vaihtoehdot pääministeripuolueiksi.
Vaikka karaoke jylisi edelleen ja meidänkin Guinness-lasimme täyttyivät lain sallimassa tahdissa, katseemme kääntyivät Lennun suuntaan.
“Ei siinä mitään. Niinhän se on. Vaalitulos ratkaisee. Unski on kyllä oikeassa siinä, ettei meillä jouduta samanlaiseen umpikujaan kuin Ruotsissa tai Saksassa. Äärioikeistolla ei ole sellaista asemaa meillä. Ei ainakaan vielä. Uusista sirpalepuolueista ei ole mihinkään. Niistä ei ole vaaraa. Persuista ei ole pelinappulaksi. Vihreät saattavat sen sijaan päästä saranaksi. Mutta ei heistä pääministeriä löydy, vaikka Gallupit nyt yrittävät johdatella vaalikarjaa siiihen suuntaan.”
“Unskin viittaus Svinhufvudin hallitukseen pitää kyllä sisällään sen tosiasian, ettei puhtaalla porvarihallituksella ole sijaa meidän nykyisessä poliitisessa järjestelmässämme. Sitä paitsi Sipilän hallituksestahan puuttui vasemmisto kokonaan, joten sitäkin voidaan pitää porvarillisena. Kyllä vasemmisto pitäisi nyt saada välttämättä hallitusvastuuseen, mutta ei sinne Skdl:n seuraajaa vierihoitoon tarvita. Rkp kelpaa tietysti apupuolueeksi kaikille pääministereille.Vihreiden varaan en lasksi mitään.”  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti