Mahdollisuudet Suomelle -asiakirja tarjoaa tietopohjaa ja laaja-alaisen virkamiesnäkemyksen kevään vaalikeskusteluihin ja hallitusohjelman valmisteluun. Julkaisussa tunnistetaan keskeisiä muutosilmiöitä ja nimetään ratkaisukokonaisuuksia, jotka ovat merkittäviä tulevan hallituskauden aikana. (Valtioneuvoston viestintäosasto 28.1.2019)
Valta on viekas otus. Diktatuureissa se paistaa kuin Naantalin aurinko. Demokratioissa se piiloutuu erilaisten maskien taakse tai kätkeytyy kansanvallan varjoihin.
Sama näytelmä on jatkunut antiikin ajoista tähän päivään saakka. Se jatkuu varmasti hamaan tulevaisuuteen.
Eilen kirjoitettiin jälleen kerran yksi uusi käsikirjoitus tähän näytelmään, kun tasavallan korkeimmat virkamiehet julkaisivat yhteisen asiakirjan eduskuntavaalikeskustelujen pohjaksi.
Ajoituskin oli erinomainen.
Politiikan portinvartijat, puolueet, ehtivät juuri sitä ennen julkistaa omat ohjelmansa. Vaalitaistelu saattoi siis alkaa kaikilla rintamilla.
Yöllä oli satanut lisää lunta. Jouduimme Viljo Vähäsen kanssa melkein kahlaamaan hangessa ennen kuin pääsimme Ryssänkärkeen.
Viljo aloitti.
”Virkamiesnäkemys ei ole mikä tahansa paperi. Päinvastoin. Se painaa tonnin enemmän kuin yksikään puolueohjelma tai yhdenkään puoluejohtajan puheenvuoro. Erityisesti tässä tapauksessa, kun kyse on kahdentoista ministeriön korkeimman virkamiehen yhteisestä paperista.”
”Kansliapäälliköt edustavat meidän poliittisessa järjestelmässämme peruskalliota. Pysyvyyttä. Vakautta. Heidän käsiensä kautta kulkevat politiikan valtasuonet. Vallan virrat. He toimivat ministeriöittensä asiantuntijoina valtioneuvoston istunnoissa. Heillä on oikeus puhua poliittisesta tietopohjasta, sillä he ovat itse sen pohjan tärkeitä solmuja.”
- No. Tuo on nyt aika runollisesti sanottu. Yksittäisellä kansliapäälliköllä on tietysti sekä poliittista että oikeudellista valtaa ja vastuuta, mutta kaikki valtioneuvoston istuntoihin osallistuneet ministerit ovat yhdessä esittelijöiden kanssa vastuussa istuntojen päätöksistä.
”Juuri näin. Kansliapäällikkö on tiukasti sidoksissa poliittiseen päätöksentekojärjestelmään. Hän on todellinen ammattipoliitikko. Erityisesti silloin, kun kysymys on hänen oman ministeriönsä asioista ja toimivallasta, mutta yhdessä kollegojensa ja muiden ministereiden kanssa hän kantaa perustuslaillista vastuuta kansanvallan toteuttamisesta. Eikä se ole mikään vähäpätöinen asia tai pelkkä muodollisuus.”
MUTTA
Viljo Vähänen tiesi entuudestaan, että lähestyimme poliittisen vallan ydinkysymystä.
”Onko kansliapäällikkö myös poliitikko? Onko hänellä poliittisia tavoitteita ja päämääriä? Saako hänellä olla sellaisia?”
Tiesimme hyvin, että tässä on kysymys persoonasta ja persoonallisuudesta. Sen tajuaminen kuuluu jo yleissivistykseen. On vahvoja ja vaikuttavia persoonia, joiden jälki on näkynyt poliittisessa tietopohjassa ja laaja-alaisessa virkamiestoiminnassa. Mutta on paljon myös värittömämpiä persoonia, puurtajia, joiden vaikutus ei erotu eikä nouse julkisuuteen.
Viljo jatkoi.
”Yhtä kaikki. Mahdollisuudet Suomelle on vankasti ja pysyvästi poliittinen siinä mielessä, että se on poliittisen järjestelmämme keskeisimmän, epävirallisen aktorin, kansliapäälliköiden yhteisen palaverin tulos. Ei siitä mihinkään pääse. Ei sitä voi selittää pois.”
(Kyllä kansa tietää! Sehän näkyy jo ensimmäisissä some-reaktioissa)
”Ja mikä tärkeintä. Yksikään istuvista kansliapäälliköistä ei olisi (tiettävästi?) päässyt korkeaan virkaansa ilman (puolue)poliittista tukea ja taustaa.”
”Hyvä niin, sillä hajutonta ja mausteetonta politiikka olisi tosi tylsää”
Mihinkäs seepra juovistaan pääsisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti