Veljekset kuin ilvekset – Paavo ja Harry! Nuo politiikan reippaat liikemiehet! Nuo veijarit!
Eduskuntavaalien ehdokaslistat jätetään 14. maaliskuuta ja eurovaalien listat 18. huhtikuuta eli aikaa on vielä! Aikaa on kosolti siis vaikkapa puolueloikkauksille. (Setä Arkadia pakinoi Ilta-Sanomissa)
Lähtölaukaukset on kuultu. Varaslähtöjä ei lasketa. Kaikki ovat jo täydessä vauhdissa. Maalikamera on valmiina. Sunnuntai-iltana 14. huhtikuuta tiedetään ketkä voittivat ja ketkä hävisivät.
Valtakunta kipristelee pakkasen kourissa. Mutta ei valita. Talvi on kauneimmillaan.
Viljo Vähäsen kanssa olimme tutustuneet vasta alustavasti lähtötilanteeseen, vaalijulistuksiin ja ehdokaskaartiin.
Viljo aloitti, kun aurinko häikäisi Ryssänkärjessä ja rantapolut olivat tungokseen asti täynnä sunnuntaikävelijöitä.
“Aika tavanomaista mongerrusta pääpuolueiden ohjelmat ovat. Ja miksipä eivät olisi. Neljä vuotta on jauhettu Arkadian mäellä yksiä ja samoja asioita. Maino ajatus yhteiskuntasaopimuksesta hautautui jo alkumetreillä puolueiden ja ay-liikkeen sisäisiin riitoihn (ks. Bjälbon uutiset 2.8.2015-15.6.2016). Vanhan luokkataistelun hengessä. Porvarit vastaa työväestö. Vaikeuksia on työnnetty kohti vaalitaistelun lähtöviivaa. Iänikuiset riidat hallituksen ja opposition kesken ovat jatkuneet ja jatkuneet. Vain #me too-kampanjan kylkisenä syntynyt seksuaalirikosten paljastumisryöppy sai viime hetkellä yhteistyön hanat auki, mutta muutoin se on ollut samaa, vanhaa jargoonia.”
- Eikö siis mitään positiivista?
“Siinäpä se on. Kaikki nostavat nyt oman lippunsa juoksuhaudoistaan ja bunkereistaan. Kaikilla on oma, ainutlaatuisen hyvä sanoma. Kuulematta mitään muuta kuin oman äänensä. Näkemättä mitään hyvää naapurissa. Yhteistyö on voimaan – vain sillä ehdolla, että se tapahtuu meidän ehdoillamme. Sama suunta kaikilla. Tulkaa mukaan. Luottakaa meihin. Minä ainakin luotan minuun. Kyllä mekin näemme vaikeudet. Mutta vain me ymmärrämme, mitä tasa-arvo on ja mitä se vaatii. Ei meillä olla sinisilmäisiä. etc etc. Nyt on menossa ohipuhumisen MM-kisat!”
“Aika ällöttävää!”
- Mutta eikö uusissa sirpalepuolueissa ole sentään jotakin raikasta?
Uusia tähtiä? Uusia aurinkoja?
“No. Isä Arkadia taitaa olla oikeassa. Aikamoisia veijareita!”
Emme siis päässeet Viljon kanssa analyyttisessa keskustelussamme edes alkulauseeseen saakka.
Ehkä pitäisi käydä Kruununhaan Myyrä-korttelissa kuuntelemassa kansan ääntä. Pataässässä saattaisi törmätä vaikka uudesti syntyneeseen Eino Poutiaiseen, Kiihtelysvaaran professoriin, joka selittäisi, etteivät Gallupit ja kaiken maailman dosentit tiedä mitään loppusuorasta eivätkä erityisesti kalkkiviivoilla heittäytymisistä. Niissä voi tapahtua vaikka millaisia ihmeitä.
Saapas nähdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti