Vanhassa maailmassa sanojen metsässä oli helppo kulkea. Erilaiset puut ja polut erottuivat selvästi toisistaan. Oli taivas ja maa. Oli rauha ja sota. Oli valo ja varjo. Oli ystävä ja vihollinen. Oli ylämäki ja alamäki.
Nykyinen metsä on täynnä uusia sanoja ja merkityksiä. Niitä on opeteltava kuin aapista. Muutoin eksyy eikä metsä tunnukaan enää mukavalta ja turvalliselta.
Hybridi. Kyber. Resilienssi. Kyborgi. Johonkin taivaalliseen tai maalliseen ne ehkä viittaavat, mutta polku niiden läpi on kuin labyrintti. Sinne voi eksyä.
Onneksi siihen metsään ei ole pakko astua jalallakaan. Sitä voi katsella kaukaa. Ihailla. Turvallisesti.
Ellei satu olemaan utelias, kuten Viljo Vähänen, jonka olemme tavanneet silloin tällöin Ryssänkärjessä taikka Pataässässä tai joskus Lennun kanssa Kultarannan laiturilla.
Itse asiassa Viljo on hybridiolento. Hän elää ja liikkuu sisäisen ja ulkoisen maailman rajapinnoilla. Todellisuuden ja mielikuvien välimaastossa
Eihän kertaalleen kuollut mies voi elää normaalia elämää, vaikka tahtoisi. Hänellekin löytyy tietysti oma paikkansa nykyisessä sanaviidakossa, jossa valot ja varjot eivät ole enää todellisia, so. totuuden mukaisia, vaan omituisia totuuden jälkeisiä oletoja.
Onko totuudestakin siis tullut kauppatavaraa? Vai onko sekin vain näköharha? Yksi näkee sen näin. Toinen noin.
Tätä olemme Viljon kanssa joskus pohtineet. Onko ehdotonta totuutta olemassa? Ehkä uusi viidakko vain toistaa vanhoja totuuksia uusin sanoin?
Tieteellisenkin tiedon olemme Viljon kanssa ymmärtäneet vain pyrkimykseksi päästä mahdollisimman lähelle totuutta. Esimerkkinä olemme usein käyttäneet tasapainoa. Se on hyvä tavoite. Joskus erinomainen. Sitä kohti on hyvä pyrkiä. Mutta sen saavuttaminen saattaa olla tuhoisaa, koska silloin liike pysähtyy – ja siihen kaikki loppuu!
Hybridihän on vain ajatusten ja tekojen yhdistelmä. Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus on siis vain yritys yhdistää ja ymmärtää erilaisia sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapintoja (ks. Hybridikeskuksen johtajan Matti Saarelaisen haastattelu, Maanpuolustus 127 Maaliskuu 2019)
Kyberissä on kysymys samasta asiasta. Yhdistämisestä. Yhteiskuntaan kohdistettujen, monikerroksisten ja muodoiltaan jatkuvasti muuttuvien kriittisten uhkien tunnistamisesta ja torjumisesta. Niitä käsitellään aika kattavasti em. Maanpuolustuslehden teema-numerossa Yhdistelmäuhkat 127. Maaliskuu 219.
Resilienssi taas tarkoittaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta pehmein, ymmärtäväisin keinoin. Sekin on siis ihmisen omien voimavarojen luontaista, systemaattista ja järkevää yhdistämistä.
Kyborgi on jo vanha, tuttu käsite, jossa yhdistyy ihmisen synnynnäinen halu löytää mekaanisia työvälineitä oman elämänsä helpottamiseksi ja unelmiensa toteuttamiseksi. Se on puhdas tekoälyn arkien tuote.
Nykyinen uudissanojen viidakko voi siis osoittautua lopulta aivan ystävälliseksi ja lempeäksi satumetsäksi. Sanathan muodostuvat kirjaimista ja tavuista. Niitä me Viljon kanssa opettelimme jo kansakoulussa. Emmekä ole laisinkaan hämmästelleet sitä, että Lennukin oppi ne kuin lennosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti