maanantai 25. maaliskuuta 2019

709. Politiikan piippuhyllyltä 8. 190325

Arvioimme viime kerralla, että hallituksen arvovalta on hiuskarvan varassa ja että nyt on myöhäistä tehdä enää yhtään mitään (ks. 702. Politiikan piippuhyllyltä 7. 190325).
Hius katkesi perjantaina 15.3.2019 kello 8.53, jolloin uutinen hallituksen erosta julkaistiin. 
Helsingin Sanomat kertoi karuilla sanoilla viimeisten hetkien tunnelman: ”Yhdestä huoneesta tuli sote-kaaoksen julma taistelutanner. Suurta uudistusta työstäneistä valiokunnista tuli kaoottisia työpaikkoja, joissa väsyivät lopulta sekä kansanedustajat että virkamiehet” (Teemu Muhonen ja Teija Sutinen).
Politiikan piippuhyllyltä katsottuna kansanedustuslaitos näytti tuolla hetkellä leikkikammarilta, jossa lähes jokainen pikkulapsi oli saanut raivokohtauksen.
Se tuntui istuvan huonosti arvovaltaisen instituution imagoon.
Mutta onneksi meillä on perustuslaki, jonka varassa kärjekkäimmistäkin poliittisista ristiriidoista on tähän mennessä selvitty hengissä. 
Niin näyttää käyvän nytkin.
Sovimme kuitenkin Viljo Vähäsen kanssa eilen illalla Ryssänkärjessä, että hänellä on nyt oikeus spekuloida eli turvautua kolpakkostrategiaan.
Sitä varten olimme varanneet täksi päiväksi jakkarat Pataässästä, mutta luvanneet toisillemme, että kumpikin saisi ottaa maksimissaan vain kaksi taitelijaolutta (ellei joku Lyyli tulisi tarjoamaan kokonaista kuohuviinipullollista, josta Viljo saisi tosin luvan kieltäytyä kohteliain sanakääntein). Sovimme myös, ettei Lennua hälytettäisi avuksi, vaikka Viljon spekulaatiot saattaisivat mennä pahasti solmuun. 
Viljo aloitti.
”Naamakirjat sotkevat tämän tilanteen perusteellisesti. Feis Book on kaiken pahan alku. Politiikka on muuttunut ruohonjuuritasollakin henkilökohtaiseksi valtataisteluksi. Puolueohjelmia luetaan kuin vitsikirjoja. Pilapiirroksia. Sarjakuvia. Naamataulut ratkaisevat. Eikä se ole vain meidän sairautemme, vaan koko maailma on sen ruton saastuttama.”
”Amerikka on Trump. Venäjä on Putin. Saksa on Merkel. Ranska Macron. Ja mitä niitä nyt on. Jos naama ei sovi, tehdään uusi naama, vaikka vanha veri pulppuaisi suonissa. Niin se on meilläkin.”
”Tosi on, että näinhän maailmankirjat ovat aina olleet.  Stalin. Hitler. Mao. Naamoihinhan politiikka on ennenkin ankkuroitu. Mutta nyt FB-maailmasta on tullut viidakko, villi länsi. Nopeus ratkaisee. Luoti osuu ennen kuin vedät aseen. Vihollisia on kaikkialla. Jokaisessa puskassa. Sarjatulta voidaan ampua ohi ja yli puolueiden.”
”Henkilöistymisen myötä myös asiat pirstoutuvat. Sosialismi tunkeutuu kaikkialle. Vapaa markkinatalous tunkeutuu kaikkialle. Kaikki haluavat olla keskipisteessä. Keskustassa. Kaikki haluavat olla vapaita. Yö ja päivä menevät sekaisin. Vihapuhe on ystävyyttä. Minä olen kaikki kaikessa. Paras. Ikuisesti. Valhe asuu samassa kammarissa totuuden kanssa. Älä pelkää. Minä olen kanssasi. Totuuden jälkeen on vain tyhjää.”
”Kaikki tarjoavat apuaan. Vaalikoneita. Rahaa. Ilmaiskierroksia. Joka tuutista lentää hyvää ja kaunista. Ota lainaa. Maksa sitten kun jaksat.”
”Minun vuoroni on kohta astua äänestyskopin yksinäisyyteen. Tuskin koskaan olen ollut näin epävarma numerosta.”
”Neuvoa en kuitenkaan lähde kyselemään turuilta enkä toreilta. Sen elämä on opettanut. Vaikka karuselli pyörii vinhasti, erotan kyllä omani. Luotan vielä ratkaisun hetkellä omaan päähäni. Omaan järkeeni.”
Otetaan nyt ne toiset.
”Aika epätoivoinen tilanne. Sekava. Itse asiassa ihan hirveä. En olisi uskonut, että minunkin on koettava joskus tällaista vieraantumista. En jaksa seurata edes vaalitenttejä. Kaikki tuntuu täysin turhalta.”
”Tässä on se omituinen paradoksi, että kaikki on hyvin ja kaikki on huonosti. Samanaikaisesti. Eihän sen pitäisi olla mitenkään mahdollista.”
”Eniten huolestuttaa nationalismin ja internationalismin välinen ristiriita. Siihen kytketty aikapommi tikittää uhkaavasti. Ei vaadi suurtakaan rohkeutta kuulla sen äänestä tuhon lähestyvän eikä nähdä sen ääniraidalta tuhon merkkejä.”
”Seisommeko nyt samalla portilla kuin koko maailma 1930-luvulla? Emmekö näe, mitä tapahtuu silmiemme edessä ja ympärillämme?”
”Siinä mielessä on yks ja sama, mikä puolue tai mitkä puolueet voittavat eduskuntavaaleissa tai millainen hallitus niiden pohjalta saadaan aikaan.”
”Kokemukset sote-riehunnasta opettivat meille, että hyvä tahto voidaan tulkita milloin tahansa pahaksi tahdoksi ja että valtapolitiikan keskeisimmästä näyttämöstä voi muodostua sekä näyttelijöille että katsojille murheen laakso, jonka pohjalta on turha edes kurkotella kohti yhteistä hyvää.”
”Mutta kokemus osoittaa myös sen, että suurimman murheenkin keskeltä vodaan löytää ratkaisuja, joiden varaan tulevaisuutta voidaan rakentaa.”
Kiitos, Lyyli. Ei tällä kertaa.
”Siihen ei toivottavasti tarvita sotakabinettia.” 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti