96.
Etupiiri
Viljo Vähänen oli lukenut eilisen Suomen
Kuvalehden pääkirjoituksen (15.6.2012) "Suomi irtaantui etupiiristä".
Nyt, kun aurinko jo paistoi heleästi, hän istui parvekkeella lehti kädessään.
"Tämä on sen papin tekstiä. Sen näkee jo
otsikosta, mutta sisällöstä sen tunnistaa vielä paremmin. Tässä sanotaan, että
vanha Venäjä testasi Suomen itsenäisyyden rajoja eli kuinka pitkälle harmaalle
vyöhykkeelle sen etupiiriin maamme on luisunut viime vuosien vaarallisella
myöntyvyyslinjalla. Sehän on Tuure Junnilaa tai paremminkin Timo Vihavaista,
suomettumisen apostoleita. Näinkö pitkälle kylmän sodan verbaaliaktobatian
suohon ollaan taas vaivuttu?"
- Joo. Kyllä minäkin hämmästelin sitä, että
yksi venäläinen kenraali olisi yhdellä puheellaan "aktivoinut kansallisen
muistimme, historian vääryydet, sodat ja vanhat vainojen ajat". Pappi
todistaa, että "media- ja kansalaiskeskustelu osoittivat, että
itsenäisyystahtomme on luja, arvomme toimivat, kansan sielu on terve".
Kaiken kukkuraksi hän kertoo nähneensä, kuinka Venäjän imago vaurioitui. Siitä
paljastui papin mukaan vallanhimoinen, epäluotettava valtio.
"Niin ja kaiken lisäksi kenraali yhdisti hänen
mukaansa suomalaiset. Varmaankin pappi ajatteli valkoisia ja punaisia. Ja
talvisotaa. Tietysti. Ja vakuutti vitsinomaisesti,
että me olemme hiukan herkkiä sen suhteen, että me kuulumme historiallisesti ja
kulttuurisesti länteen."
Totesimme Viljon kanssa hyvin pian, että
ihmettelimme samaa asiaa ja siirryimme pohtimaan, mitä "etupiiri" ja
"harmaa vyöhyke" oikein tarkoittavat. Niihin on iskostunut ilkeä
haju, joka ei tahdo millään haihtua pois. Eihän kukaan haluaa elää sellaisessa
lemussa.
Viljo aloitti:
"Talossa on tavallisesti porstua, jonka läpi
kuljetaan, kun mennään sisään tai tullaan ulos. Muuta kautta ei pääse - ellei särje
ikkunoita. Förstuga on eteinen. Se on talon etupiiri. Usein se on hämärä tai
harmaa, mutta aina kuitenkin tärkeä osa itse taloa. Ilman sitä talosta puuttuisi
jotakin olennaista. Siksi eteistä on usein laajennettu jonkinlaiseksi
oleskelutilaksi, erannaksi. Tarkoitus on, että siellä viihtyisivät niin talonväki
kuin vieraatkin. Talon etupiiriin luetaan luonnollisesti myös pihapiiri
kaikkine rakennuksineen."
- Ymmärrän, mihin pyrit. Haluat siis sanoa, että
etupiiri on luonnollinen asia. Yhtä luonnollinen kuin itse talokin. Siinä eletään
päivittäin. Sitä käytetään. Se ei ole maakellari, pimeä paikka, jossa käydään
vain silloin, kun on tarvetta. Etupiiri on valoisa. Iloinen.
Tästä kaikesta olimme Viljon kanssa yhtä mieltä.
Etupiirin perusluonne tuli tällä tavalla määritellyksi.
Mutta mistä syystä siitä on tullut kansallinen
ja kansainvälinen mörkö. Paha, jota tuskin uskalletaan ääneen lausua?
Tätä meidän ei tarvinnut kauan jauhaa. Viljo
sanoi arvanneensa, että Suomen Kuvalehden pääkirjoitus johtaisi meidät tuota
pikaa tähän kysymykseen. Hän kaivoi taskustaan kopion Googlesta:
Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimisen
yhteydessä laadittiin salainen lisäpöytäkirja, jossa Itä-Eurooppa jaettiin
Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Latvia, Viro ja Suomi määriteltiin lisäpöytäkirjassa
kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Myös Romanialle kuuluva Bessarabia annettiin
sopimuksessa Neuvostoliitolle. Lisäksi Puolan kohtalon katsottiin ratkeavan myöhemmän
kehityksen perusteella, tosin alustavaksi jakolinjaksi sovittiin joet Narew, Veiksel ja San. 28.
syyskuuta 1939 tehdyllä lisäsopimuksella Liettua siirrettiin Neuvostoliiton
etupiiriin ja vastaavasti rajaa Puolan alueella korjattiin natsi-Saksan hyväksi.
Samana päivänä annetulla uhkavaatimuksella Neuvostoliitto pakotti kaikki kolme
Baltian maata sallimaan puna-armeijan joukkojen
sijoitus vuokrattaviin tukikohtiin niiden maaperälle.
Neuvostoliitto pyrki Molotov–Ribbentrop-sopimuksen
suoman Saksan myötämielisen puolueettomuuden turvin miehittämään Suomen
aloittaen talvisodan, joka päättyi alueluovutuksiin
Neuvostoliitolle. Saksan voitettua Ranskan kesäkuussa 1940 Baltian maat liitettiin
Neuvostoliittoon, ja Romania joutui taipumaan Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan
luovuttamiseen Neuvostoliitolle.
"Syyllinen
on siis historia", Viljo
kiteytti. "Mutta miksi pappi nyt saarnaa niin suurella äänellä, että me
irtaannuimme etupiiristä. Eikö hän ymmärrä, ettei etupiiristä voi
irtaantua? Talossa on porstua niin
kauan kun se on talo. Ei siitä voida irtaantua!"
- Aivan oikein.
Pappi ei ymmärrä, että me olemme aina eläneet etupiirissä ja tulemme aina elämään,
elleivät mannerlaattojen liikkeet kuljeta meitä miljoonien vuosien kuluessa jälleen
jonnekin päiväntasaajalle (ks. Petri Riikonen, "Matka maankuoreen",
Yliopisto 1944). Ei silloin
sellaisella "tosiasialla", johon pappi viittaa, että Suomi on
kuulunut 700 vuotta länteen, ole mitään merkitystä. Tällä paikalla me olemme
nuo vuodet eläneet ja tulemme elämään vielä kauan aikaa. Se on vaatinut
erityistä elämäntaitoa. Maantieteelle me emme mahda mitään. Mutta me voimme
tottua elämään tällä paikalla, jossa olemme. Ei siitä voi ihmisvoimin mihinkään
irtaantua. On opittava elämään etupiirielämää! Pappi kyllä liioittelee, kun hän
sanoo, että suomalaiset (siis kaikki suomalaiset?) tyrmistyivät (Nikolai
Makarovin puheesta), mutta eivät pelästyneet. Kirjoituksesta jäi sellainen
tunne, että ainakin yksi pelästyi. Pappi itse. Ehkäpä myös hänen seurakuntansa.
"Niin minäkin
ajattelen. Me elämme nykyisin aika hyvin tasapainossa. Emme ole luisumassa länteen
emmekä itään. Aikoinaan sellaista kutsuttiin puolueettomuudeksi. Sitä pidettiin
ihanteena. Mutta vuosien kuluessa tuohonkin termiin on kerääntynyt niin paljon
poliittista töhnää, että se on menettänyt käyttökelpoisuutensa. On vain pystyttävä
ajattelemaan, ettei meidän porstuaamme haalittaisi sellaisia laitteita tai
muita värkkejä, jotka eivät sinne kuulu ja jotka voivat vaarantaa aina herkän
tasapainon. Tie sisään ja ulos on
pidettävä auki eikä ikkunoita pidä särkeä. Suuret sanat eivät suuta halkaise,
mutta väärät hampaat voivat sen tehdä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti