130. Kyberturvallisuudesta 121219

Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston tietoverkkopuolustussektorin johtaja Catharina Candolin kertoo olevansa kiinnostunut teknisistä vimpaimista ja harrastavansa lentämistä. Aikamoinen tyttö tytöksi.

Perin tiukasti istuu nimittäin käsitys, että tytöt ovat punaisia ja pitävät nukeista, kun taas pojat ovat sinisiä ja pitävät koneista.

"Kyllä se meidän perheessämmekin aikoinaan näkyi", sanoi Viljo Vähänen, jonka olin kutsunut iltateelle keskustelemaan Hiski Haukkalan ja Jarno Limnellin Vieraskynästä "Kyberturvallisuus on Suomen valttikortti" (ks. HS 16.12.2012). "Tytöt saivat jouluisin sinisiä  pehmopaketteja ja pojat kovia koottavia, vaikkei siitä mitään numeroa tehty. Se oli vain niin."

Olin pyytänyt Viljoa lukemaan ennen meille tuloaan Cathrina C:n artikkelin viime keväältä "Saako sanoa kyber?", koska tämä kertoo siinä aika mukavasti, miksi tuo - vieläkin vähän kuhmurainen - sana on alkanut sopia hänen suuhunsa:  "Kyber kuvastaa tietynlaista kokonaisuutta ja ilmiötä, mihin vanhat termit eivät kykene".

Päätimme Viljon kanssa olla astumatta tietoverkkoviidakkoon ja nielaista kyberin sellaisenaan.

Kyberturvallisuudesta on nopeasti tullut käyttökelpoinen termi, jolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista iskua jonkin valtion tietoverkkoihin pyrkimyksenä lamauttaa kaikki tiedonsiirto niin viranomais- kuin julkisissakin verkoissa.

Mitäpä sitä enempää selittelemään!

"Mutta, että Suomi voisi profiloitua digitaalisen maailman normiston rakentajana ja kyberrauhanvälittäjänä, kuten Haukkala ja Limnell sanovat on kyllä pelkkää toiveajattelua", Viljo aloitti. "Ja että kyberulottuvuus horjuttaisi ajan mittaan kaikkia kansainvälisen politiikan nykyisiä perusteita, kuuluu samaan porukkaan."

- Aivan, jatkoin. - Kyberturvallisuudelle ei pitäisi luoda omaa maailmaansa ja toimintaympäristöään. Se ei kuulu henkimaailmaan, vaan se on puhdasta fysiikkaa. Aivan samalla tavalla kuin miekat, astalot, tykit, rautatiet, lentokoneet ja atomipommit. Sen perustana on tieteellinen tieto eivät uskomukset.  Tämän tiedon soveltamisessa vaikuttaa myriardi psykologisia tekijöitä, kuten aina aseiden käytössä. Tieto on jo levinnyt ympäri maailmaan eivätkä pyhät miehet voi sitä enää sulkea kammioihinsa.

"Maailman on aina ollut täynnä mullistuksia. Ei kyberulottuvuus tee mitään poikkeusta. Eivät totutut tila- ja aikakäsitykset ole mitään linnoituksia tai muureja, joiden läpi aika ei pääsisi virtaamaan. Tietysti ne muuttuvat ajan mukana. Ei se ole mitään uutta tai ihmeellistä."

- Minä ei oikein usko siihen, että Suomella olisi kyberturvallisuudesta mitään erityistä kansallista hyötyä. Ei siitä saa tekemälläkään meille uutta valttikorttia. Tällaisessa ajattelussa on jotakin vierasta. Onkohan se syntynyt vapaan markkinatalouden huumassa?

"Se on hyvä kysymys. Epäilykseni kulkivat samaan suuntaan, kun katsoin kirjoittajien taustoja. Hiski Haukkala oli jonkin aikaa UPI:ssa töissä silloin, kun tuo tutkimuslaitos oli vahvasti kallellaan Amerikan ja Naton suuntaan. Mutta sieltä hän pääsi kyllä mukavasti irtaantumaan yliopistomaailmaan eikä tuo markkinaorientaatio liene enää niin hallitsevaa nykyisessä UPI:ssa, joka on päässyt jo nauttimaan vuosia eduskunnan suojeluksesta.

Mutta se toinen kirjoittaja, Jarno Limnell, herättää kysymyksiä. Hänhän siirtyi armeijan palveluksesta liike-elämään, jossa vallitsee hieman toisenlainen marssijärjestys. Bisness on bisness. Tavoitteena on voiton maksimointi omistajille.

Hänen uuden työnantajansa, Stonesoftin, hallituksen puheenjohtajan päätehtäväksi mainitaan "pääomasijoittaja" ja muutkin hallituksen jäsenet ovat valtaosaltaan markkinaorientoituneita.

Jarno Limnell nimitettiin 24.5.2012 Stonesoft OYJ:n Cyber Security -johtajaksi päävastuualueenaan kyberturvallisuuteen liittyvät asiat, muun muassa kyberturvallisuustrategiat ja -kumppanuudet.

Nyt hän kirjoittaa (yhdessä Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorin kanssa): "Kansainvälisesti neutraalina pidetyllä Suomella on nyt todellinen mahdollisuus lähteä aloitteellisesti profiloitumaan digitaalisen maailman normiston rakentajana ja eräänlaisena kyberrauhanvälittäjänä. Rooli sopii meille, ja sen tarve on ilmeinen."

- Mielenkiintoinen havainto, sanoin, kun keskustelumme kyberturvallisuudesta alkoi illan mittaan juuttua paikoilleen. - Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka Suomen kyberrauhanvälittäjän rooli tulee näkymään hallituksen seuraavassa turvallisuuspoliittisessa selonteossa. En suuresti ihmettelisi, jos siitä löytyisi Hiski Haukkalan ja Jarno Limnellin äänenpainoja.

"Aivan. Mutta rakenteellisen korruption vaaraa siinä ei olisi, koska virta on kulkenut julkisesta vallasta yksityisen vallan suuntaan. Vai miten se nyt menee. Että jos jollakin olisi ollut mahdollisuus tehdä rikos, vaikka hän ei sitä tehnyt ...  Eikä kukaan tainnut ajatella karenssiaikaakaan? Limnell ei ollut vielä riittävän korkealla oksalla. Mutta mistä sitä tietää, mihin korkeuksiin kyberturvallisuusprojekti hänet vielä nostaakaan."