Otsikko voi
tuntua pejoratiiviselta, mutta sellaiseksi sitä en ole tarkoittanut.
Päinvastoin. Vessa on kuin temppeli. Hiljentymisen ja mietiskelyn tyyssija.
Rauhan paikka. Siellä saa olla yksin, irti tietokoneen ja television tuijottavista
ruuduista. Sinne voi valita itselleen sopivaa seuraa. Lukemista. Joko painavaa
tai kevyttä. Mielialan mukaan.
Oma
vessalukemistoni ei ole jysähtänyt paikoilleen. Se on dynaaminen. Vaihtuva.
Liikkuvainen. Siinä on kyllä kiinteitä osia, joista parhaimmat pysyvät
paikoillaan puolikin vuotta, mutta enimmäkseen se vaihtuu kuukausittain, usein
viikoittain, jopa päivittäinkin.
Vuoden
vaihtuessa vessalukemistossani on neljä (4) erilaista osiota.
Kiinteänä osana
(1) Bilteman
Suuri syys-/talvikuvasto 2002/13 (532 sivua, jotka erottuvat toisistaan
erivärisinä).
Muuttuvina
osina ovat
(2) Le Monde
Diplomatiquen suomenkielinen versio (6/2012), joka sisältää 13 artikkelia, sekä
Diplon (7 artikkelia) ja Novaja Gazetan (4 artikkelia). Liitteenä on vihkonen
"Swazimaan taistelu vapaudesta - ja elämästä"
(3) Voima 2012
joulukuu
(4)
Wiipurilaisen Osakunnan jäsenlehti Willi (4/12), jonka teemana on
"Tiede".
Kaikkia olen
joulukuussa ehtinyt selailla sieltä täältä. Joitakin vain rekisteröidäkseni,
mistä on kysymys, siltä varalta, että saattaisin palata asiaan myöhemmin.
Toisia jo hieman syvällisemmin.
Pysyväisempänä
lukemistonani, jota en raahaa vessaan, ovat tällä hetkellä Ulysses (vain pari aukeamaa päivittäin) ja juuri postiluukusta
kolahtanut Valittujen Palojen Kirjavaliot-sarja. Päivälehdet luen netistä.
Kirkon & Kaupungin viikoittain - kannesta kanteen. Joskus aloitan Ville
Rannasta, joskus pääkirjoituksesta.
Aika kirjavaa
kamaa siis. Mutta hyvin se istuu tarkoitukseensa.
Tässä muutama
havainto:
(A) Kävimme
Madamen kanssa Espoon Biltemassa. Olimme löytäneet kuvastosta "kestävän,
laadukkaasta pyökistä valmistetun maalaustelineen" tiedot (vihreä osa,
koti, taiteilijatarvikkeet). Olipa varsinainen hehtaarihalli! Mutta kaikki
tavarat olivat hyvässä järjestyksessä ja löytyivät helposti. Telineen
kokoamiseen meni pari tuntia, mutta nyt se on ollut jo syksystä lähtien
käytössä. En päästä kuvastoa silmistäni, vaan selailen sitä jatkuvasti. Se
lienee kauppiaan tarkoituskin. Siellä on satavarmasti useita satoja tavaroita,
joita emme ikinä tarvitse (kuten koirankakkapussit tai moottorikelkan reki),
mutta valikoiman laajuus on jo sinällään kiinnostava. Se kertoo elävästi
teollisen tuotannon mielikuvamaailmasta. Sieltä löytyisi varmasti myös hyviä
sanoja ristikkopeliin.
(B) Helmikuuksi
lähdemme taas Nizzaan. Silloin ostan heti vastapäisestä lehtikaupasta Le Monde
Diplomatiquen ja verryttelen sen kanssa ranskankieltäni kuukauden ajan. Silloin
likaan käteni päivittäin myös paikallisessa kaupunkilehdessä. Suomalaisetkin
päivälehdet on nykyisin helppo lukea netistä myös Nizzassa. Diplo on Teemu
Matinpuron, kustannuspäällikön, suuri saavutus. Tietysti siinä on mukana paljon
muutakin porukkaa, mutta rauhanpuolustajana se lämmittää aina sydäntäni.
Joulukuun teemana on "arabikapinan hiilloksilla". Asiaa käsitellään
aika monipuolisesti. Päätoimittajan (Serge Halimin) pääkirjoituksen viimeinen
lause kertoo lehden linjan: "Toivottavasti ranskalainen diplomatia ei
jatkossa perustu Yhdysvaltojen virallisten lausuntojen kopiointiin." -
Swazimaasta kertova liite on hyvä lukea jokaisen, joka luulee tietävänsä
tarpeeksi Afrikasta!
(C) Voima-lehti
jaksaa jatkuvasti hämmästyttää! Ei sen vuoksi, että sitä julkaisevan Voima
Kustannus Oy:n yhtenä osakkaana on Suomen Rauhanpuolustajat (koska olen
tottunut jo siihen uudenlaiseen ajatteluun, jota lehti edustaa ja jonka
siemeniä taisin olla itsekin kylvämässä puluille aikoinani), vaan siksi, että
lehti elää ja menestyy vuodesta toiseen. Sen näkee heti, kun selaa Voiman
ilmoitussivuja, mutta myös siinä, että eri puolueiden europarlamentaarikot
kirjoittavat siinä. Lehden varsinaisesta suosiosta ja sen taustoista en tiedä
mitään, mutta se sopii erinomaisesti vessalukemistooni ja löydän sieltä aina
yhtä ja toista mielenkiintoista luettavaa mietiskelyjeni virikkeiksi.
(D) Willin
päätoimittaja vaihtuu
vuodenvaihteessa. Melissa Sharma ja Kirsti Forss ovat onnistuneet
kokoamaan tämän vuoden viimeiseen numeroon tosi vaikuttavan kokonaisuuden.
Arvelen, että Melissalla on ollut painava sanansa sanottavanaan. Hänen oma
artikkelinsa "Supervaltapolitiikkaa" osoittaa, että graduseminaarin
siemenet ovat langenneet hedelmälliseen maahan. Osakunnassa suureen suosioon
nousseelle Quarter-pelille on esitetty lehdessä hieno fysikaalis-matemaatinen
kuvaus (Olli-Pekka Tikkanen: "Lukiopojat omassa vektoriavaruudessaan -
miten fyysikko näkee quarterin?"). Kyseessä on kolikkopeli, jossa sovitun
kokoinen kolikko yritetään saada yhden pompun kautta oluttuoppiin.
Ihannetapauksessa (tietyillä alkuarvioilla) päästään siihen, että kolikkoa on esimerkiksi
30 senttimetrin päässä ponnahduskohdasta olevaan tuoppiin pyrittävä heittämään
62° kulmassa. Helppoa? Saattaa olla. Mutta en aio kokeilla sitä omassa
vessakirjastossani 1.1.2013 klo 00.01.
En suosittele
sitä myöskään Viljo Vähäselle. En varsinkaan, kun hän lähti omille teilleen
joulun alla. En tullut kysyneeksi, ketä tai keitä hän lähti tapaamaan. Ties
vaikka enkeleitä?
Toivoisin, että
Viljo kuitenkin ehtisi selata omassa vessakirjastossaan hallituksen uutta
turvallisuuspoliittista selontekoa ennen kuin tulee taas rimpauttamaan
ovikelloani. Voisimme yhdessä vaikka ihmetellä, miksi Ranska on parempi
loistoristeilijän rakentaja kuin Suomi. Onkohan Ranskan ydinsukellusvenetelakalla
tyhjää tilaa, kun uusin vene jo seilaillee maailman merillä? Vai pelataankohan
tässäkin viattomalta näyttävässä siviilikaupassa jotakin salaista sotaleikkiä?
Sellaiseenhan
Suomen hallitus ei tietenkään lähde mukaan.
Sapere aude.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti