Loppiainen
loppui. Niin sille on käynyt aina ennekin. Ainakin siitä asti, kun sen
suomenkielinen nimi otettiin käyttöön joskus 1600-luvulla. Sitä ennen sitä
kutsuttiin Valon juhlaksi epifaniaksi. Se
oli vastapaino pakanalliselle auringonjuhlalle.
Loppiaisella on
vankka teologinen tausta. Sen juuret ovat apostolisessa ajassa, toisella ja
kolmannella vuosisadalla. Nykyisinkin se luetaan kirkon kahdentoista suuren
juhlan joukkoon. Se on joulunajan huipentuma.
Tavallisten
ihmisten arkielämässä nuo vanhat perinteet ovat haalistuneet.
Kirkkouskovaisille niillä lienee edelleenkin keskeinen merkitys. Loppiaisen
sanotaan ilmentävän heille ihmisälylle käsittämätöntä uskoa yhdestä Jumalasta
kolmessa eri persoonassa.
Siinä on vieläkin
paljon pureskeltavaa tiedeuskovaisille.
Mutta
loppiaisen perinteeseen liittyy ainakin pari aivan ajankohtaista teemaa, jotka
tällä hetkellä vaeltavat kuin haamut median pauloissa rimpuilevien ihmisten
mielenmaisemassa: (1) muukalaisviha (Umayya Abu-Hanna) ja (2) Palkanalennus
(Sauli Niinistö).
(1) Olivatko
itämaiset tietäjät muukalaisia?
Raamattu ei
kerro tietäjien lukumäärää. Heitä saattoi olla laumoittain tai sitten vain yksi
ainoa mies tai nainen. Vakiintuneen käsityksen mukaan heitä oli kolme. He
olivat ulkomaalaisia ja he toivat juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle
kultaa, suitsukkeita ja mirhaa. Ilmeisesti he olivat siis rikkaita muukalaisia
ja sen vuoksi tervetulleita köyhään majataloon. Heitä kutsuttiin kuninkaiksi,
joten kyseessä saattoi olla valtiovierailu. Joka tapauksessa muisto vierailusta
on jäänyt elämään läntisen naapurimaamme valtiollisessa symbolissa tre kronor.
Mitä tästä
olisi opittava?
Tulee mieleen
vanha virsi: "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan."
Muukalaisia on
vaeltanut maapallolla niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa.
Kansainvaelluksista kerrottiin minun ikäpolvelleni jo kansakoulussa. Tämän päivän koululaiset tietävät niistä
ja niiden perusteista paljon enemmän. Uusimman tieteellisen tiedon mukaan
ihminen (tai eräänlainen ihminen) on liikkunut aina paikasta toiseen. Syyt ja määrät ovat vaihdelleet. Tämä
ihmisliike tuskin loppuu niin kauan kuin ihminen on olemassa. Sekin aika
saattaa tietysti joskus loppua.
Mutta
Loppiainen kertoo myös armosta. Ja se on mysteeri - tai jos joku haluaa - uskon
asia. Ei siitä pitäisi riidellä, vaikka perimmältään juuri siitä on kysymys
myös Abu-Hannan tapauksessa. Ja riita on rikkoa tärykalvot!
Itse olen
määritellyt asian siten, että muukalaisviha on muuttuvaa, armo pysyvää.
Muukalaisvihan määrä ja laatu vaihtelevat ajan ja paikan suhteen, mutta armo ei
heilahtele.
Elämä pitäisi
mitoittaa armon mukaan.
Siinä on vain
se ongelma, ettei kukaan tiedä, kuinka pitkä ja kuinka painava armo on.
Vaatiiko se suuren vai pienen tilan?
(2) Palkan
alennus oli tarkkaan harkittu teko presidentti Sauli Niinistöltä. Se herätti.
Se synnytti keskustelun, joka hetkessä kietoutui median myllyssä muukalaisuuden
ja rotuvihan kanssa nauhaksi, joka muistuttaa ihmisen genomia. Siis sekamelskaksi,
josta kukaan ei tahdo saada selvää (paitsi viisaat valtiotieteilijät ja
talousoppineet).
Oli tietysti
hyvä, että presidentti toppuutteli keskustelua sanomalla, ettei hän
tarkoittanut yleistä ja yhtäläistä palkanalennusta, vaan ja ainoastaan oman
palkkionsa alentamista.
Silti
keskustelu on jo ehtinyt iskeä railoja kansalaismielipiteeseen.
Samalla tavalla
ajattelevien mielestä "oikein" (kansaa johdetaan edestä). Eri tavalla
ajattelevien mielestä "väärin" (kosiskelevaa populismia).
Siinä menevät
puurot ja vellit samalla tavalla sekaisin kuin loppiaisriehassakin.
Kuka nyt voisia
vastustaa venäläisiä turisteja (itämaiden viisaita), jotka tuovat loppiaisena rahaa
köyhyydestä kärsivälle naapurikansalle! Ei kukaan. Veikka eivät he sitä
pelkästä armosta tee.
Mutta on
palkkakeskustelu tuottanut huvittavia (tai joidenkin mielestä ehkä vakavasti
otettavia?) piirteitäkin.
Nostan vain
yhden esille.
"Totuus on se, että ihmiset ovat mitoittaneet
elämänsä tietyn palkkatason mukaan. Monelle on taloudellinen katastrofi, jos
palkkoja ruvetaan pudottamaan." (Suomen Hevosopisto Oy:n toimitusjohtaja)
Näinhän se tietysti on. Jokainen mitoittaa
elämänsä jollakin tavalla. Työläinen työläisen tavalla. Lankkumaalari
lankkumaalarin tavalla. Siivooja siivoojan tavalla. Ojankaivaja ojankaivajan
tavalla. Kauppias kauppiaan tavalla. Opettaja opettajan tavalla. Työtön työttömän
tavalla. Vuorineuvos vuorineuvoksen tavalla. etc. etc.
Armoa riittää kyllä kaikille.
Yhdet saavat kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.
Toiset lämmintä kättä. Jotkut eivät sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti