keskiviikko 2. tammikuuta 2013

133. "Kuninkaan puhe" 130102


Viljo Vähänen kertoi kuunnelleensa Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen Pataässässä. Hän oli niin tohkeissaan saavutuksestaan, etten meinannut saada häntä lopettamaan laisinkaan, vaikka itsekehu alkoi jo pursua hänen korvistaankin sen lisäksi, että sen lemu oli jo pitkään tuntunut nenässäni.

"Ajattele nyt. Siellä oli jo täysi rytinä päällä, kun tunkeuduin sisälle kymmenen maissa. Joku pyylevä naikkonen, joka oli ilmeisesti ottanut vastaan muutakin kuin uutta vuotta, lauloi satumaata Reiskan kanssa. Olutlasit vaahtosivat. Hain tiskiltä oman tuoppini ja tungin itseni yhteen pöytään. Ja kuuntelin. Katsos, kun siellä ei häiritä esiintyjiä, vaan he saavat esittää oman numeronsa kaikessa rauhassa. Siinä kävi monta laulajaa ja välillä kyllä metelikin vähän kasvoi.

Mutta kun kello lähestyi kahtatoista, nousin ylös ja kilautin lasiani painavalla hopealusikalla, jonka olin varannut mukaani juuri tuota hetkeä varten.

Ja usko tai älä! Porukka hiljeni. Hiljeni! Ja minä otin mikin käteeni ja sanoin - harvakseen ja vakavalla äänellä - että "nyt kuunnellaan kuninkaan puhe".

Ja kuinka ollakaan. Kaikki hiljentyivät. Ihan kaikki. Reiskakin.  

Ovelta tuli portsari. Iso mies. Se väänsi tällöstä ykkösen päälle ja ruudun täytti Sauli Niinistö.

Sitä hetkeä olin pelännyt.

Huutaisiko joku saatanan porvaria. Tai lahtaria. Tai mitä tahansa.

Mutta kukaan. Huomaa. Siis ei kukaan sanonut sanaakaan. Kaikki olivat hiljaa, kun Suomen leijonalippu ilmestyi ruutuun ja Porilaisten marssi alkoi soida. Aina siihen asti, kun kuulivat loppulauseen: "Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta."

Silloin, sillä hetkellä, kilautin uudestaan olutlasiani ja sanoi: "Kiitos. Eiköhän tämä riitä. Ruotsinkielisen osuuden voimme lukea huomenna Höblästä."

Siinä taisin tehdä virheen, koska kohina nousi heti. Kuulin kyllä ne tavanomaiset kirosanat, mutta nyökkäsin portsarille ja hän tuli ripein askelin sulkemaan töllön.

Vuoden 2013 ensimmäinen karaoke sai jatkua."

Tauko.

- Se taisi olla sinulle aikamoinen kokemus? Yllätys? Että sait kaikki hiljaisiksi Pataässän aamukaraokessa! En voi muuta kuin onnitella. Mutta mitä varten sinä pyysit heitä kuuntelemaan "kuninkaan puheen". Eihän Sauli Niinistö ole koskaan änkyttänyt. Eikä hänessä ole muutenkaan mitään yhteistä Yorkin herttua, prinssi Albertin kanssa. Mihin oikein pyrit?

- Oukei. Ei minulla ollut mitään täsmällisempää tietoa Saulin puheesta. Olin kyllä tavannut Lennun joulupyhien jälkeen ja tiesin sen vuoksi, että hän oli valmistellut puheensa huolellisesti. Oli lukenut sen pariin kertaan Jennille ja tehnyt siihen pieniä muutoksia aivan viime hetkeen saakka. Lennu muisti vain, että Jenni oli puhunut jotakin pehmeydestä. Saulin kannaltaan oli hyvä juttu se, että kamerat tulivat kotoiseen ympäristöön. Se oli hyvä sattuma. Kielotkin tuntuivat istuvan paremmin. Mutta oletin, että Saulin ensimmäinen uudenvuodenpuhe presidenttinä tulisi antamaan jonkinlaisen selkänojan koko hänen presidentinkaudelleen. Siinä mielessä se tulisi olemaan samanlainen puhe kuin Yrjö Kuudennen radiopuhe Buckinghamin palatsissa vuonna 1939, kun Iso-Britannia oli julistanut sodan Hitlerin Saksaa vastaan.

- Tuo on kyllä aika kaukaa haettu. Eihän tässä nyt kolmanteen maailmansotaan olla matkalla!

"Eipä tietenkään. Mutta kyllä maailma on toisaalta kulkemassa hyvin ohuella langalla, joka voi katketa milloin tahansa. Jos joku iso horjahtaa, voi rotko nielaista kaikki mukaansa. Domino-ilmiöhän tunnetaan. Ajattelepas jos Yrjö VI olisi syksyllä 1939 puhunut oleskeluyhteiskunnasta. Olisiko se säästänyt Lontoon pommituksilta? Olisiko se luonut uskoa tulevaisuuteen?"

- Politiikassa uudet termit ovat siitä hankalia, että niihin takerrutaan usein sanatarkasti, jolloin niiden syvemmältä ymmärtämiseltä putoaa pohja pois. Näin taitaa käydä myös oleskeluyhteiskunnalle. Eihän kukaan aikoinaan ymmärtänyt sosiaalista valintatalouttakaan, vaikka sen filosofian varaan Sauli Niinistökin näyttää puheensa rakentaneen ja se sopii jokaiselle, joka haluaa kyseenalaistaa vapaan markkinatalouden. Ja muistakaamme vain, mitä Vapaudelle, Veljeydelle ja Tasa-arvolle on tapahtunut. Nuo sanat välkkyvä kyllä tänäänkin Nizzan oikeuspalatsin päädyssä, mutta niiden sisältö on pitkien, julmien sotien ja tyhjien sopimusten myötä lentänyt taivaan tuuliin.

"Niinpä niin. Mutta eikös Matti Wiberg nyt iskenyt kirveensä pahimman kerran kiveen, kun hän ehdottaa koko presidentti-instituution lakkauttamista, koska se on haitallista valtioelämällemme. Arvojohtajuus näyttää arvon professorille olevan pelkkää myrkkyä. Siksi hän ei ilmeisesti ymmärtänyt Sauli Niinistön puheesta sanaakaan. Wiberg näyttää olevan "puhdasverinen politiikan tutkija", jolle olemassa olevien instituutioiden repiminen riekaleiksi tuottaa suurta mielihyvää. Se on varmaankin hänen mielestään oikeaa politiikkaa. Siitä ei ole kuin puoli kukonaskelta diktatuuriin, yksinvaltaan, wibergismiin."

- No, no. Älähän nyt riehaannu. "Kuninkaan puhe" saattaa vielä paljastua ihan järkipuheeksi. Eikä Wibergistäkään kannata hermostua, vaikka hän istuukin valtio-opin toiseksi tärkeimmällä tuolilla ja häntä sen vuoksi kuunnellaan korva tarkkana. Kyllä tiedeyhteisö aikanaan hioo turhat särmät pois.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti