136. Riippumattomuudesta 131116

Serkkupojallani oli aikoinaan kiltti ja viisas koira. Hän selitti aina, että se oli ”puhtaasti sekarotuinen, suomalainen sienikoira”. Tottelevainen ja tarkka. Kun sitä pyydettiin sanomaan ”ruma sana”, se haukahti kovalla äänellä neljä kertaa.

Eilen törmäsin hauskassa yhteydessä tuohon samaiseen sanapariin, kun otin arkistooni Jyrki Virolaisen blogipostauksen nro 688 KKO:n presidentiltä yksipuolinen lausunto oikeusneuvosten välimiestehtävistä. Siinä tämä prosessioikeuden professori jatkaa intohimoista taisteluaan Korkeimman Oikeuden presidentin Pauliine Koskelon kanssa. 

Tässä taistelussa ei arvokkaampana osapuolena ole ollut koiraystävämme Canis lupus familiaris, vaan sitä on käyty kahden korkea-arvoisen ihmisolennon välillä kentällä, jonka ääriviivat on määritelty perustuslaissa.

Silti komentojärjestys tässä aika ajoin hurjaksi yltyneessä taistelussa ei ole ollut yhtä selkeä kuin leppoisassa koirankoulutustilaisuudessa.

Kun viisaalle koiralle sanotaan, että ”istu”, se istuu. Tai jos sille sanotaan, että ”hae”, se hakee. Eikä se valita.

Mutta, kun Professori pyytää Presidenttiä sanomaan ”ruman sanan”, tilanne ei olekaan yhtä selvä.

Tässä kiista ydin tällä kertaa:

”Koskelo käyttää asiaa vähätelläkseen erilaisia kiertoilmauksia, sillä hän puhuu tuomioistuimilta edellytettävästä "yleisestä luottamuksesta", millä hän mahdollisesti tarkoittaa juuri riippumattomuutta. Mutta miksi tällainen pään pensaaseen paneminen? Kyllä "ruma sana" on sanottava niin kuin se on - sitä paitsi "riippumattomuus" on varsin osuva ja jopa kaunis sana! Perustuslaissakaan ei käytetä sanoja "yleinen luottamus" tai vastaavaa sanontaa, vaan siinä mainitaan kakistelematta sanapari "riippumattomat tuomioistuimet" (Paksunnokset Viljo Vähäsen, jonka kanssa pohdimme asiaa)

Kysymys on siis sanasta ”riippumattomuus”.

Professori ihmettelee, miksi Presidentti ei käytä tuota perustuslaissa mainittua sanaa kertoessaan, minkä vuoksi hänen mielestään tuomioistuinlaitoksen puolueettomuus ei ole vaarassa, vaikka eräät KKO:n jäsenet ”harjoittavat yksityispraktiikkaa” ja ovat mukana ”välimiesverkostoissa, joiden jäsenten kesken vallitsee tietynlainen äänetön yya-sopimus, joka toimii "sulle mulle" periaatteella.”

Professori iskee siis Presidenttiä kylmän sodan aikaisella sananmiekalla!

Se on aika huvittavaa, mutta kertoo kyllä tämän taistelun luonteesta. Ota kiinni mistä saat. Väännä ja iske lujaa.

Professorin väite, että Presidentti kävisi ”ylimielisin sanakääntein pelkistettyä mielikuvasotaa”, hymyilytti Viljo ja minua, kun olimme lukeneet huolella Presidentin lausunnon tuomareiden välimieskäytännöstä.

Soimaako pata kattilaa? En oikein tiedä.

Vaikka on kyllä sanottava, että Viljo oli aika oikeassa ihmetellessään välimiesmenettelyn salamyhkäisyyttä ja palkkioiden suuruutta. Miksi luukkuja ei voisi avata sepposen selälleen ja antaa auringon paistaa joka nurkkaan? Ei kai riippumattoman tuomioistuimen arvovalta sellaisesta tuuletuksesta mitenkään kärsisi! Tuskinpa kuuluisat markkinavoimatkaan pahoittaisivat hirveästi mieltään.

Viljolle jäi epäselväksi, mikä ero on riippumattomudella ja puolueettomuudella. Onko ero todella niin suuri ja merkittävä, että siitä pitää taistella niin vimmatusti kuin Professori ja Presidentti näyttävät tekevän?

Eikö puolueettomuus voisi olla riippumattomuuden edellytys. Ja päinvastoin.

Missä on villakoiran (tai sienikoiran) ydin?

Presidentti perustelee:

”Sellainen epäilys, että tuomarilla olisi taipumus myöhemmässä jutussa jotenkin "hyvitellä" aiemmassa ratkaisemassaan asiassa hävinnyttä osapuolta, ei voi olla objektiivisesti perusteltu, eikä tällainen epäilys nähdäkseni voi muuttua objektiivisesti perustelluksi pelkästään siitä syystä, että kyseessä on ollut välimiesmenettely ja että välimiesmenettelyn yleisten sääntöjen mukaan hävinneen osapuolen kuluvastuu käsittää myös välimiespalkkiot.”

Mutta Professori ei tahdo ymmärtää:

"Mainittu asia ei minusta ole relevantti. Sitä vastoin voitaisiin epäillä, että välimieheksi tai välimiesten puheenjohtajaksi nimetty tuomari, esim. juuri oikeusneuvos, haluaa "hyvitellä" tai suosia välimiesjutussa toisen osapuolen asiamiehenä toiminutta asianajajaa tai hänet puheenjohtajaksi valinneita asianosaisten asianajajia jossakin muussa suhteessa tai tarkoituksessa." 

Serkkupoikani sienikoira sanoisi kyllä selvällä suomenkielellä että HAU HAU HAU HAU. Minkä jälkeen Professori ja Presidentti saisivat jatkaa vapaasti väittelyään siitä, onko ”riippumattomuus” ruma vai kaunis sana!